Naimisasioita ja seksimagiaa

Maanantai tuli ja meni. Alkoi nihkeästi huonosti nukutun yön jälkeen eikä jatkunut erityisen tuottoisasti. En saanut aikaan oikeastaan mitään järkevää, ellei sellaiseksi lasketa vilkkuvien välkkyvien mainosten poistamista tästä blogista. Ne ärsyttivät minua lopulta ihan liikaa, ja jos kerran minua niin varmasti muitakin. Tulipahan kokeiltua sellaistakin. Kaikenlaista pitää kokeilla.

Päiväni ei mennyt ihan hukkaan, sillä sisaristani lähimpänä asuva piipahti kaffella. Kuulumisten vaihtaminen on aina antoisaa ja virkistävää. Yksi sisaruskunnastamme valmistelee juuri häitään, mikä tietysti tuottaa paljon suvunkeskeistä jutunjuurta. Posti toi vanhimman veljen ainokaisen tyttären hääkuvan (kesähäitten peruja), joten naimateema on ollut vähän niin kuin tapetilla muutenkin tänään. Ulos asti en ole päässyt tänä päivänä ollenkaan; laitoin postiin menevän kirjapaketinkin vieraani matkaan välttyäkseni siltäkin syyltä lähteä ulos. Huomenna sitten ulkoilen taas oikein reippaasti.

Koska en saanut yöllä unta, lukaisin Pauline Reagen O:n tarinan. Olen toki lukenut sen aikaisemminkin, joskus 70-luvun puolimaissa. En muista silloin vuosikymmeniä sitten pitäneeni kirjaa mitenkään ihmeellisenä. En kyllä nytkään, mutta luin sen pitäen silmällä sen seksimaagista puolta, Lihan Alkemian hengessä. Täytyy tunnustaa, että petyin jossain määrin. Minun oli vaikea löytää kirjasta oikeastaan mitään varsinaista seksimaagista relevanttiutta. O ei ole ensinnäkään ’tavallinen’, ’normaali’ nainen, jos sellaista uskaltaa arvella olevan olemassakaan, sillä hän on biseksuaalinen, eikä ole koskaan aikaisemmin edes rakastunut keneenkään, vaan on aina ollut hyvin vahva ja vietellyt naisia lähes miesmäisesti. Kun hän rakastuu mieheen, hänen rakastajansa toimittaa hänen Roissyyn, ja koska hän on rakastunut, hän suostuu. Lihan Alkemiasta sain käsityksen, että O:ta koulutettiin Sofian, viisauden, taidoissa, mutta ainakaan suomennoksesta ei lopultakaan käy ilmi, oppiiko hän oikeastaan mitään. Hän antautuu kidutettavaksi rakastuttuaan, mutta jokainen kerran rakastunut tietää, että rakkaus ja antaumus kuuluvat yhteen ilman muuta – siksi O suostui lähtemään alun perin kidutettavaksi. O on alun perinkin voimakas ja voimaantuu kyllä ainakin näennäisesti vielä lisää, mutta kirjan lopussa sanotaan, että toinen mahdollinen loppu tarinalle onkin sellainen, että sir Stephen hylkää hänet ja hän tekee itsemurhan. En näe siinä kovinkaan suurta viisautta. Vahva nainen yritetään murtaa tahdottomaksi, ja näennäisesti siinä onnistutaankin, mutta koska hän on vahva, hänen oma tahtonsa on koko ajan se joka on niskan päällä ja miehet murtuvat näennäisestä vallastaan huolimatta. He osoittautuvat kaikki heikoiksi; he kyllä kiduttavat ja alistavat käsiinsä antautuneita naisia, mutta eivät oikeastaan jalostu itse millään lailla. Minulle tulee sellainen käsitys, että O:n tarina on suuresti yliarvostettu seksimagiapiireissä. Toisaalta saattaa olla, että olen nyt jo liian kyyninen ja elämää kokenut ollakseni näkemättä tarinan ytimen heikkouksia. Hassua kyllä en muista, että aikaisemmalla lukukerralla olisin edes huomannut kirjassa sellaisia asioita kuin nyt. Silloin olin itsekin vielä nuori ja elin vauhdikkainta aikaani, enkä todellakaan nähnyt kirjan naisten rääkkäämisessä muuta kuin miesten jokseenkin normaaleja fantasioita. Pidin kirjaa taas vain yhtenä yrityksenä shokeerata, enkä uskonut silloin kirjailijan olevan edes nainen. Kirja on itse asiassa julkaistu jo 1954, mikä kyllä asettaa sen aika jännään perspektiiviin kun sitä tulee ajatelleeksi. Sen taustallahan on korkeintaan 50-luvun maailmankuva, ja sitä taustaa vasten O tuntuu hyvinkin modernilta naiselta. Hän on miesmäisessä ammatissakin, muotivalokuvaaja – hiukan outoa pariisittarelle siihen aikaan. No, ehkä en tiedä pariisittarista tarpeeksi ja siksi ihmettelen.

Nämä ajatukseni O:n tarinasta ovat hyvin hajanaisia, kunhan vain heittelin tässä paperille mielenjuolahduksia joita yöllinen lukemiseni nosti esiin. Tämän enempään analysointiin en pysty: jäntevä tarina, mielenkiintoinen ja elävä, mutta maaginen substanssi jää kovin vähäiseksi.