Tapasin tänään diabeteslääkärini. Menin terveyskeskukseen hyvissä ajoin muistikirja mukanani. Ehdin kirjoitella hyvän tovin ennen kuin vuoroni tuli. Tapansa mukaan lääkäri oli myöhässä reilun vartin. Ei se mitään. Minulla ei ollut kiire minnekään. Sähkötkin katkesivat kesken kaiken, mutta sekään ei haitannut; satuin istumaan hätävalon kohdalla ja nehän eivät sammu ainakaan ihan heti. (Minusta olisi hauska tietää, jyrähtikö jossain terveyskeskuksen uumenissa käyntiin hätägeneraattori, vain akutko siellä varmistivat sähkönsaannin katkosten aikana.) Kirjoittamiseni ei siis häiriintynyt. Julkisella paikalla kirjoittaminen herättää yleensä hyväntahtoista huomiota. Yksi vanhempi herra oikein pysähtyi kohdalleni kommentoimaan touhujani. Minusta on mukavaa vaihtaa sillä tavalla muutama sana tuntemattomien ihmisten kanssa.
Lääkärini tervehti minua huomauttamalla, että olen laihtunut. Hiukan kyllä hämmästelin. Omasta mielestäni olen jokseenkin yhtä jymäkkä kuin aina ennenkin. Mutta kun nousin sitten puntarille, olin tosiaan kymmenen kiloa kevyempi kuin edellisellä kerralla. Kumma juttu. Ei paha kyllä millään lailla. Onhan tässä varaa. Eikä se ainakaan pahaa tee diabeteksellenikaan. Kaikki arvot olivat hyviä. Käyn aina hyväntahtoisessa hengessä pientä väittelyä munuaisista ja valkuaisaineista lääkärini kanssa. Olen pannut merkille, että jos en ennen kokeitten ottoa syö valkuaisainepitoista ruokaa, esimerkiksi lihaa, valkuaista ei esiinny näytteessä. Olen siitä vetänyt yksi-yhteen-johtopäätöksen, mutta lääkärini on eri mieltä. Hänestä lihansyönnillä ei ole mitään yhteyttä virtsan valkuaiseen. Hän sanoo, että valkuainen poistuu ”vähän eri reittiä elimistöstä”. En käsitä, koska en ole alan ihminen, mitä muuta kautta kuin munuaisten kautta virtsa erittyy rakkoon, sillä tässähän on kysymys nimenomaan virtsasta löytyvästä valkuaisesta. Maalaisjärjellä ei ilmeisesti huoli päätellä tällaisia asioita. Annan toki lääkärin pitää oman käsityksensä asiasta, koska hän on muuten mukava ihminen. Diabetekseni voi hyvin, tai se voi huonosti ja minä hyvin, kummin päin nyt asiaa haluaakin tarkastella.
