Taas heinäkuu – niitä on tiheässä tällä vuosituhannella. Ja tukalia. Tänään illansuussa arvelin ilman jo viilentyneen muutaman pilven takia sen verran että voin tehdä kunnon kävelylenkin. Mutta astuessani ulos sain päin naamaa sellaisen hönkäyksen kesänlämpöä, että totesin olevan terveellisempää jättää pitkät kävelyt tuonnemmaksi. Kyllähän sitä jalat kantaisivat ja niin poispäin, mutta keuhkoni eivät oikein toimi silloin kun ilma alkaa muistuttaa enemmän hyvin maattua vaahtokumipatjaa kuin kaasuseosta.
Helteen takia olen siirtänyt suunnitelmani kunnon reissusta itärajan taakse tuonnemmaksi. Kyllä siellä on yhtä kuuma kuin tälläkin puolella rajaa. Vaikka onkin hullu niin pöljäksi ei silti tarvitse heittäytyä.
Kerroinko jo, että piipahdin mennä viikolla tuttavapariskunnan luona yökylässä. Ilahduin suuresti kun ystäväni oli palannut ruotuun ja jaksoi taas keskustella kanssani tuntikausia mitä merkillisimmistä huuhaa-asioista. (Tässä välillä meni moniaita vuosia kun hän ei jaksanut innostua ufologiasta vaan märehti maailman ekonomisen tilan surkeutta. Tai jotain sinnepäin.) Minusta paljon mikään ei ole rentouttavampi keskustelunaihe kuin huuhaajutut. Niissä kun ei mielikuvitus pääse edes hipomaan äärirajojaan. Minulle selvisi sekin, että ko. ystäväni onkin perimältään ainakin osaksi reptiliaani. Tiedättehän ne liskomaiset olennot, jotka joittenkin mielestä huseeraavat maapallolla. Iän lisääntyessä perimä alkaa näkyä. Hänen hymynsäkin tuo jo mieleen tyrannosaurus rexin Jurassic Parkista. Pariskunnan kauniimpi osapuoli ei ole huomannut mitään. (Eivät ne koskaan huomaa.) Heillä oli hoidossa hurmaava mäyräkoira, joka oli juuri trimmattuna söpö kuin mikäkin, fiksu ja kaikin puolin koiruuden parhaita puolia edustava olento.
Paitsi reptiliaaniuden paljastumista ystäväni yllätti minut kirjahyllyllään. Se on hyvinvarustettu, ja kaivelen sitä aina antaumuksella. Tällä kertaa löysin siitä Deborah Addingtonin kirjan A Hand in the Bush. Hän väittää, että ihmettelin samaa kirjaa jo viime vuonna, mutta en muista itse. Toisaalta olin kyllä viime vuonna näihin aikoina aivan sekaisin niin että saatoin tehdä sellaistakin, josta ei jäänyt muistikuvaa mieleeni. Oli miten oli, nyt lainasin kirjan ja luin sen suurella kiinnostuksella. Koska olen jo aika tervepäinen, kirja teki minuun odotetun vaikutuksen, ja aion kokeilla se tekniikoita heti kun saan tilaisuuden. Ihmiselle on hyväksi laajentaa kokemustensa kirjoa kaikilla elämänalueillaan. Älkää kuitenkaan odottako minun kertovan kokeiluistani näin julkisella foorumilla.
