Tajusin yhtäkkiä, että olen saatanallisen ikävystynyt, kyllästynyt kaikkeen… Kaikki on aina tätä samaa.
Kävin kirjastossa löytääkseni jotain uutta ajateltavaa – sieltä olen tottunut löytämään mielenvirkistystä. Mutta ne kirjat, hylly toisensa jälkeen, kyllästyttivät minua sanomattomasti, nekin. Enkö muka ole jo lukenut joka ikisen version kaikista mahdollisista asioista? Moneen kertaan? Mitä uutta kirjoista muka löytää? Mutta mitä jää jäljelle, jos kirjoista ei ole enää iloa? Ihmiset? En ole oikein koskaan tullut toimeen ihmisten kanssa… ovat niin kummallisia. Pelailevat pikku pelejään, no, ovathan joittenkin pelit suuriakin sikäli, että he saavat niillä surmattua paljon ihmisiä, turmeltua ilmastoa ja hävitettyä kasvi- ja eläinlajeja, mutta siinä kaikki.
Olen kyllästynyt koko ihmiskuntaan! Olen kyllästynyt itseeni! Paitsi että nyt kun mietin sitä, minua alkaa naurattaa. Meuhkaan tässä itsekseni elämäni tylsyyttä, ei sen vähempää… Minuun on tainnut iskeä jälkimurrosikä.
Tukala hellekö pääni on pehmittänyt? Jossakin muualla on raikasta ilmaa, ihan varmasti, ja taivaanrantaa vasten korkeita, lumihuippuisia vuoria, joista päin tuuli kantaa raikkaan henkäyksen… Vuoria? Onkohan minuun iskenyt Alzheimer? Alan muistella vanhoja asioita? Jaa että koskako muka olen ollut tekemisissä lumihuippuisten vuorten kanssa? Kunpa vain muistaisin… Afrikassa? Siellä olen ollut, ihan varmasti.
Äh, minä haluan tehdä jotakin. Jotakin toisenlaista. Mutta jäljellä ei ole enää mitään. Olen kokeillut jo kaikkea. Tai siis luulen, että olen kokeillut jo kaikkea. Olen ollut niin rekenä kuin kelkkanakin, kuten sanotaan. Tietenkään en ole hypännyt laskuvarjolla ja sukeltaminenkin on jäänyt savusukelluspuolelle. En osaa lentää helikopteria enkä tehdä sydänleikkausta. Muuten kuin teoriassa. Mutta osaan käyttää Kaikkeuden polkuja monen saavuttamattoman asian luokse pääsemiseen.
Ehkä syy onkin siinä? Tai kiinalaiset olivat oikeassa väittäessään, että Tiikerin vuonna syntyneet ihmiset kyllästyvät helposti? Tai siinä, että kun ymmärtää, että aika ei liiku minnekään, sen loputon paljous alkaa jossain vaiheessa kauhistuttaa?
