Heräsin aamulla kahdeksalta kummalliseen ääneen, joka tuli parvekkeeltani. Hetken pääni jauhoi tyhjää, kunnes tajusin, että parvekeremontti on saapunut kohdalleni. Kyseessä on pelkkä silmänlumeellinen pintaremontti, ja työssä häärii kaksi jostain epämääräisestä ulkomaasta peräisin olevaa nuorehkoa miestä. He ajelevat ylös alas huteralla nosturilla, raaputtavat, pakkeloivat ja maalaavat. En ole päässyt perille heidän kansallisuudestaan. Ovat vähäpuheisia, joten en ole saanut heidän kielestäänkään selvää. Venäjää se ei ainakaan ole.
Koska olin herättyäni edelleenkin eilisen kyllästymisen tilassa, aloin mietiskellä aamukahvin jälkeen nähdäkseni, löytyisikö Tuonpuoleisista Sfääreistä mitään piristävää. Mutta nukahdin kesken kaiken istualleni ja näin unta, jossa Dmitri Hvorostovski ja Tarja Turunen esiintyivät samassa konsertissa. Hvor. oli niin hyvä kuin aina, mutta Tarja-parka munasi oman osuutensa. No, se oli vain uni. Hauska kumminkin. Kuka vielä luulee, että Tuonpuoleisilla Sfääreillä ei ole sekä tilanteen- että huumorintajua? Samassa unessa kävin kotitilalla, jossa oli kauhea myrsky, järven vesi tulvi ja valtavat aallot löivät pihalle asti. Tämän unen näen usein, ja tajusin siitä, että kuu on täyttymässä. Ilmankos olen kyllästynyt. Täysikuitakin on nykyään hirveän usein… Olen ajatellut viime aikoina usein kotipaikkaa sillä mielellä, että muutanko sinne nyt heti vai vasta viiden vuoden päästä. Taloa asustava velimies varmaan kauhistelee ajatustakin, että ilmestyn sinne häärimään kaikella tarmollani, jota minulla onkin nykyään melkoisesti enemmän kuin ennen.
Päivä meni siis ns. hänekseen, liiallisen nukkumisen vuoksi. Käännöspuuhani ei sujunut, olin tokkurainen, ulkona oli kamala helle, parvekkeen ovea en voinut aukaista – ehkä sittenkin oli hyvä, että nukahdin kesken astraalimatkailuni… Vasta iltamyöhällä tokenin sen verran että kävin pikku lenkillä ulkosalla. Siitä virkistyin niin, että jaksoin kaivella tuttavuuteeni kulkeutuneen skientologin syvempää sielunelämää, netin kautta. Täytyyhän minun toki käyttää tilaisuutta hyväkseni kun kerran olen osunut tutustumaan edes hiukan tavallista omituisempaan henkilöön. Hmm… ehkä hän ajattelee samalla tavalla…
