Täältä löytyy ensimmäinen vaha-animaationi ikinä, tehty uudella Ixuksellani. Hyppivä pomppiva virnuileva urhea eka yritys… Vastoin netistä löytyviä karmeita kokemuksia sun muuta ruikutusta kamera on ainakin näin alkuun toiminut ilman minkäänlaisia hankaluuksia. Kuvatkin sain heti purettua tietsikalle. Tosin en tunne vielä vempaimen kaikkia hienouksia. Esimerkiksi videointia en ole kokeillut.
Kuvallisten puuhien lisäksi olen lukenut, pystyn nimittäin taas tekemään sitäkin suuremmitta tuskitta. Olen viime päivinä ahmaissut perätysten monta paksua ja enemmän tai vähemmän viisasta kirjaa. Toki en ole Lehväslaihoakaan hylännyt; sain käsiini hänen viimeisimpänsä ja lukaisin sen samantien. Se ei eroa oikein millään lailla edeltäjistään. Kenties sissit piereskelevät siinä entistäkin enemmän, mutta se on vain mutu-tuntuma. Nyt minulla on juuri menossa Lippe Suomalaisen viimeisin muistelmakirja. Hänenkin tekstiään on helppo lukea. Siinäkään ei ole mitään odottamatonta, tarina soljuu karjalaisen vilkkaasti, oli sen aihe kuinka rankka hyvänsä. Muuten, ihan väkisin tulee mieleen, kuinka Saarnaaja nyrpistellee kirjatuotannolle: “Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.” No, tiedän pahempiakin tapoja väsyttää ruumista. Hengestä puhumattakaan.
