Koko syksy on mennä sujahtanut talvisydämeen asti, toki ei vaivatta eikä vastuksitta mutta kylläkin nopeasti. Iltalukiosta on nyt takanapäin kaksi jaksoa, yhteensä kahdeksan suoritettua kurssia. Jäljellä on enää yksi pakollinen kurssi ennen kirjoituksia. Tuntuu hieman häkellyttävältä ajatella että olen näin pitkällä. Koulu alkoi elokuussa ja kirjoitukset ovat vastassa jo helmikuussa. Opintoni ovat menneet tähän asti käsittämättömän hyvin. Olen selviytynyt jopa ruotsista. Se on itse asiassa ihan mielenkiintoinen kieli. Tuskin silti opiskelisin sitä ellei olisi pakko. Tai mistä sen tietää? Ehkä opiskelisin sitä ihan mieluusti jos ei olisi pakko. Kaikenlaiset kielethän kiinnostavat minua.
Opintojen lisäksi olen kulkenut kiltisti töissä, huutolaisena. Jostain syystä se stressaa minua aika lailla, vaikka sen ansiosta pystyn käymään iltalukiota. Ymmärrän hävetä kun en tunne tarpeeksi kiitollisuutta saamastani tilaisuudesta ja tuesta. Teen parhaani, mutta en mahda mitään sille, että olen omituinen. Jotkut meistä ovat. Suurin osa, varmaankin, päätellen siitä, kuinka harvalta löytyvät terveen paperit.
Lopuksi säätiedoitus: ankara lumimyrsky. Käväisin päivällä postissa, ja sain tehdä töitä tosissani että pysyin jaloillani liukkaassa sohjossa ja räntäsateessa. Rajusti puhaltava tuuli painoi vellovaa, valkoista, märän tukahduttavaa mössöä päin naamaa niin että tuskin sain henkeä vedetyksi. Ah, talvi, lumoojatar! Postiin menin lähettääkseni perinteisen joulupaketin pojalleni Hesaan. Hyvin pienen paketin kylläkin. Siinä olikin panostukseni tämän vuoden jouluhysteriaan. Mistä tulikin mieleeni kynttilöiden polttaminen. Ennen sanottiin sen puhdistavan ilmaa. Nyt väitetään, että se itse asiassa pilaa ilman tuottamalla keuhkoille vahingollisia mikrohiukkasia. Niin että nyt on pulma edessä: polttaako kynttilöitä vai ei. Njaa… polttamattomuus tulee kyllä halvemmaksi.
