Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for tammikuu 2013

Kuva

Tämä suloinen kirja on kokenut uudestisyntymän. E-painos Oy julkaisi juuri suomennokseni. Kirjasta enemmän täällä. Sieltä löytyvät linkit paikkoihin, joista sen voi imaista itselleen. Olen iloinen, että tämä pieni helmi kirjaksi löytää tälläkin tavalla lukijoita.

Read Full Post »

Jotkut blogiani aktiivisesti seuraavat ihmiset ovat kuulemma loukkaantuneet väitteestäni, että kaikki lukijat eivät ole täydellisiä. Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, joskin olen hieman hämmästynyt siitä. Heiltä on ilmeisesti mennyt täysin ohi väitteeni syvin ajatus. Siksi tähdennän, että ainakin se ihminen, joka ostaa kirjani ja lukee ne, on aivan täydellinen lukija! Siinä ei ole epäilyksen sijaa.

Olen pystyttänyt kaksi uutta blogia:

Tämä on nuoria ystäviäni ajatellen: Elämäntapakirjailija-kielifriikki-suomentajan juttelua alan ilmiöistä

Tämä taas on virallinen kirjailijablogini: Elämäntapakirjailijan kotikenttä

Read Full Post »

pjnpt_cover.pienijpg
Neljäs e-kirjani pääsi tänään maailmalle synnyinkodostaan, korvantaukset epäilemättä märkinä. Kirja löytyy täältä jos vaikka sattuisi kiinnostus heräämään. Hengentuotteen hinnaksi määräytyi $4,45.

Kirjailijuudessani on nyt parasta se, että voin tehdä kaiken itse. En ole riippuvainen muusta kuin omasta mielikuvituksestani. Kirjoittajana tuskin lienen kummoinenkaan, mutta eivätpä kaikki lukijatkaan ole täydellisiä. Tasoissa ollaan.

Read Full Post »

Sain tänään oikein hauskan meilin henkilöltä, joka oli ostanut tästä blogista tekemäni kirjan Kirjoituksia elämästä ja mysteereistä. Näin hän kirjoittaa:

”—blogikirjasi on niin mielenkiintoinen että se koukutti minut
kolmeksi tunniksi eilen illalla ja olin nyrjäyttää leukani kun niin
alkoi nukuttamaan enkä malttanut laittaa IPadia kiinni. Leuat jäi
linkkuun hetkeksi haukotuksesta, kun uni painoi silmiä. Olen nyt
lukenut 2006 -vuoden, kun olit elämäsi kunnossa 55-vuotiaana. Voi
miten tekstisi on soljuvaa, mielenkiintoista ja älykästä— ”

Olipa mukavaa lukea tuollainen arvio. Toivottavasti hän pitää muistakin vuosista. Kirjailijanurani onkin lähtenyt käyntiin sutjakkaasti. En ymmärrä, keitä kirjani oikestaan kiinnostavat, mutta kyllä niitä näköjään lataillaan jo, vaikken ole suuremmin niitä mainostanutkaan.

Read Full Post »

pdk_pieni

Eilisen 62. syntymäpäiväni kunniaksi viimeistelin Punaisen dombrakirjani ja julkaisin sen tänään. Siinä ei taatusti liihottele ainuttakaan enkeliä, vaikka se muuten onkin sekavaa horinaa, vieläpä melko tylsästi esitettynä. En suosittele kenellekään. Mutta jos luonto kestää, kirjan voi ladata täältä. Hinta ei ole paha, 3,65 dollaria, euroina tämän päivän kurssin mukaan 2,25.

Read Full Post »

Kirjoituksia elämästä ja mysteereistä
Kuten tarkkaavaiset lukijat ovat huomanneet, tämän blogin tekstit ovat kaikessa hiljaisuudessa kadonneet. Nyt ne ovat kokeneet uudestisyntymän ihmeen ja palanneet e-kirjana. Kirja löytyy täältä. Se ei ole ilmainen, mutta eipä se kyllä ole hinnalla pilattukaan, vain 6,95 dollaria, joka on oikeitten ihmisten rahassa hiukan yli viisi euroa, riippuen päivän kurssista. Kirjan raikkaan ja hassunhauskan kannen on piirtänyt nuori kroatialainen ystäväni Kristijan Šijan Geceg. Hän tuntee näköjään erinomaisen hyvin sisimmän olemukseni, niin nappiin kuva osuu.

Read Full Post »

Vuosi sitten taas otti ja vaihtui. Merkillisen tiheässä näitä vuodenvaihteitakin nykyään… Lienee merkki omasta vanhenemisesta. Joka on perseestä, kuten olen aikaisemmin maininnutkin asianomaisen asian tullessa mieleen. Usein en kyllä muista sitä. Miten tässä ehtii murehtia semmoista asiaa kun ei paljon muutakaan?

On siis aika luoda silmäys päättyneeseen vuoteen. Se oli mielenkiintoinen. Vuoden alkupuoli sujui opiskelun merkeissä. Kirjoitin kevään mittaan ylioppilaaksi. Sanovat sitä merkittäväksi saavutukseksi. Itse sanoisin sitä paremminkin merkilliseksi saavutukseksi. Juolahtipahan vain mieleeni edellisenä syksynä mennä iltalukioon, työn ohella. Jos nyt työstä voi puhua, olin orjakontrahdilla pakkotöissä, kesäkuulle asti. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihenkin, vaikka otti se välillä lujille. Ei niinkään ruumiillisesti kuin henkisesti. Mutta ei ihmiselle pahaa tee olla välillä semmoisessakin pakkoraossa. Tulipahan koettua sekin.

Kesä sitten puolestaan meni ohi aika haipakkaa. En muista tehneeni mitään erityisen mainittavaa koko kesänä. Juhannuksen kyllä vietin Kajaanissa sisareni ja hänen miehensä ihanalla huvilalla. Minua pidettiin siellä kuin piispaa pappilassa. Se oli virkistävä reissu.

Syksyn alussa jäin auton alle. Tapauksen jäljet kolottavat vieläkin lapaluitten tienoilla. Siinäkin rysäyksessä suurin vaurio aiheutui hengelle, ei niinkään ruumiille. Kaipa Kaikkeus katsoi tarpeelliseksi antaa minulle lisävauhtia etten jymähdä aivan lopullisesti raiteilleni.

Koko syksy aina tänne vuodenvaihteeseen asti on ollut todellakin ylämäkeen kapuamista. Minusta vuosi on syksypuolella ylämäkeä, ja vasta tammikuulta aletaan laskettaa kohti kesää, alaspäin. Oli se aikamoista kapuamista, mutta joulu tuli aikanaan, kuten aina. Joulun sää oli kerrankin sellainen kuin kuuluukin olla: lunta lähemmäs kolmekymmentä senttiä ja pakkastakin kahdenkymmenen asteen tienoille. Kauan ei autuutta kestänyt, vanha vuosi pommitettiin kuoliaaksi vesisateessa. Lumet hupenevat nyt uhkaavaa vauhtia. En pane sitä pahakseni, sillä liukkaat kulkutiet pelottavat minua. Nurin lentäminen ja jonkin liikkumisen kannalta strategisessa paikassa sijaitsevan luun murtuminen olisi karmea katastrofi.

Mitähän muuta tein viime vuoden aikana? Niitä tavallisia puuhiani, opiskelin kieliä, nykersin käsitöitä, kirjoittelin, suomensin. Kudoin muun muassa tilaustyönä seitsemänkymmenluvun tyylisen maksiliivin. Uusvintagea, siis. Kielistä aloitin sloveenin ja ihastuin siihen. Seuraavaksi aloittelin kroaattia, mutta sitä vasta maistelen. Se on hyvin paljon samanlaista kuin sloveeni. Ja suurin rakkauteni, kazakki, teettää koko ajan töitä. Sen kielioppi on yksinkertaisuudessaankin murhaava. Tai ei niinkään kielioppi, vaan tapa, jolla kazakit esittävät asiat kauniilla kielellään. Siinä ei tunnu olevan varsinaista logiikkaa. Se vaatii ajatuksilta jonkinlaista kvanttihyppyä, joka ei luonnistu helposti minunlaiseltani vanhalta käävältä.

En tee uudenvuodenlupauksia, koska rikon ne kuitenkin ennen kuin kuu on kuusen kiertänyt, mutta nyt on alkanut vuosi, jonka aikana otan ristini kannettavakseni, kuvaannollisessa mielessä. Jokaisella on ristinsä, niin minulle on opetettu aikojeni alusta asti, ja minulla se on kirjoittaminen. En voi enää millään tekosyyllä väistellä kohtaloani, en sen jälkeen kun minulle lyötiin eteen keino julkaista tarinani ilmaiseksi e-kirjoina netissä. Joten alan suoltaa niitä kaikella tarmollani. Ovatko ne hyviä vai ei, se ei ole oleellista, ei ollenkaan. On asioita, jotka vain pitää tehdä, koska ne on tehtäväksi asetettu.

Ai niin, sain valmiiksi viimeisimmän videoni. Se on tutkielma ääniä yhdistettyinä kuvakollaasiin, jonka pohjana on taannoin Viipurissa nappaamani kuva. Jos pätkässä on jokin syvempi ajatus, se on niin hyvin kätkössä ettei ole itsellenikään selvinnyt, muuten kuin että minulle tulee jotenkin lohduttoman haikea olo kun katson videota.

Read Full Post »