Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2013

Tänä aamuna heräsin yhdestä omituisimmista unista joita olen nähnyt aikoihin. Oli ryhmä ihmisiä: parikymppinen tyttö, ikivanha hampaaton ukko, kaksi keski-ikäistä miestä ja minä. Olimme juuri kuulleet, että yhdestä meistä oli tullut muodonmuuttaja, josta aina täysikuun aikaan tulee jokaisen eteensä osuvan elävän olennon hengiltä raateleva hirviö. Kaikki normaalit esineet muuttuvat kammottaviksi tai ällöttäviksi hänen käsissään, ja itse hän muuttuu hitaasti pelottavan näköiseksi köyryhartiaiseksi pedonhampaiseksi otukseksi.

Ryhmämme oli ymmärrettävästi huolissaan. Koetimme tutkia toisiamme nähdäksemme, kuka meistä oli se onneton. Jokaisesta löytyi jokin epäilyttävä piirre. Nuorimmalla oli pieni pehmoeläin, ehkä koira, joka muuttui hänen kädessään kammottavaksi epämuodostuneeksi hirviöksi. Jollekin kasvoi pitkät kynnet, jotka kuitenkin vetäytyivät heti takaisin, ja niin edelleen. Unen aikajakso ylsi pitkälle, täysikuu alkoi lähestyä ja kauhu ryhmässä kasvoi. Itselläni oli kaiken muun tämän lisäksi tieto, että kun ovikello soi, minä muutun hirviöksi ja hyökkään onnettoman sisäänpyrkijän kimppuun. Olin hirvittävän huolissani kun ajattelin, että oven takana voi olla sisareni tai kenties jopa poikani.

Sitten ovikello tosiaan soi, ja aloin nousta unen syvyydestä todellisuuteen. Hitaan nousun aikana ymmärsin, että oma ovikelloni ei ollutkaan soinut, vaan naapurin. Huojennus oli valtava, ja kun pääsin ylös asti, täyteen päivätietoisuuteen, saatoin huokaista helpotuksesta. En ollut vampyyri tai jotain vielä pahempaa, oma itseni vain, laiska ja hyödytön luuseri, joka siinä istui sängyn laidalla ja palmikoi tukkaansa.

Tämä uni antoi minulle varoituksen. Olen asettautunut alttiiksi uhalle muuttua kaiken tuhoavaksi hirviöksi, koska en huolehdi itsestäni tarpeeksi hyvin. Moitin itseäni kaikista tekemisistäni enkä suinkaan kiitä ja kannusta.

Tämä päivä on kevätpäivänseisauksen päivä. Mahtava voima on lähellä. Ainahan se on, mutta tasauksen ja seisauksen voimallisina päivinä sen muistaa paremmin. Toivottavasti ainakin. Muistaa paremmin kuulostella henkensä tilaa. Minun ei tarvitse niin kauheasti välittää sielustani, se pitää huolen itsestään koska on jumalallinen olento; tästä maallisesta olomuodostani minun pitää huolehtia ja hoivailla sitä hellästi. Mitään muuta keinoa taikka välinettä minulla ei ole tässä ajan ja tilan kohdassa toimimiseksi.

Read Full Post »

Leikitellessäni kobollani olen huomannut, että siitä on apua myös omien tekstieni läpikäymisessä. Tekstitiedostot voi surauttaa tuosta vain epubeiksi ja lukea sitten kobolla. Näytöllä teksti näyttää samalta kuin valmiissa kirjassa, joten virheet sun muut tönkköydet näkyvät heti. Löytyneet kuprut on sitten helppo korjata alkuperäiseen tiedostoon. Säästyy roimasti paperia, printterin musteesta puhumattakaan. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.

Luin heti kobolla myös Pojan joka näki puitten tanssivan. On se aika höpö kirja, ikävä kyllä.

Olen tyhjennellyt pikku kotiani ja heittänyt aina ammollaan odottelevaan Moolokin kitaan kasakaupalla paperi- ja muovitavaraa. Siirsin kaikki cd:t ja dvd:t kansioihin ja heitin pois niitten kotelot. Muutama peli piti jättää koteloonsa, koodien takia. Olen ostanut läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin pakkaan ne romppeet, joita en vielä raski nakata pois, esimerkiksi kielikurssit. Myös jokunen kirja saa armon silmissäni, sanakirjojen lisäksi. Epäilemättä nekin lentävät kohta roskarooppiin.

Kaipa tämä tyhjennysvimma on normaalia näin kevään korvalla.

Kunpa saisin ison pöytä-pc:ni heräteltyä henkiin. Ei se ole mennyt ihan hengettömäksi, se vain vaatisi hieman erityishuomiota. Juuri nyt ei tahdo aika riittää kaikkeen. Ei silti että minulla olisi niin tähdellistä tekemistä… Nukkumiseen menee paljon aikaa, ja siitä en luovu ihan ensimmäiseksi.

Read Full Post »

Tänään sain pariviikkoisen odottelun jälkeen vihdoinkin e-kirjojen lukulaitteen. Harkisin ja puntaroin eri vaihtoehtoja kauan aikaa, ja päädyin lopulta tilaamaan Kobo Touchin. Se sopii käteeni ihanasti, on henkäyksenkevyt ja toimii kuin vanhan junan klosetti, ilman mitään super-hyper-konstailuja. Siinä ei ole edes taustavaloa, enkä moista kaipaakaan. Aion itse ommella siihen suojakotelon. Sehän ei ole rakettitiedettä vaan mukavaa askarrusta.

Ai niin, sain vihdoinkin aikaiseksi myös kotisivun. Viestintävirasto lähestyi minua hiljakkoin kysyen, haluanko edelleen pitää omanani vanhan domainini, voimasana.fi. En edes ymmärtänyt että se oli vielä hallussani. Mikä ettei. Oli kyllä aikamoinen operaatio saada domain muutettua lopetetun firman nimeltä itselleni, mutta Ficorasta autettiin auliisti ja sain hyvien neuvojen avulla kaiken tehtyä niin kuin pitikin, nimipalvelimia myöten. Nyt minulla on paikka josta nykyiset ja tulevat e-kirjani löytyvät nätisti. Jokaisen yhteydessä on linkit paikkoihin, josta kirjat voi mukavasti ladata. Aivan hämmästyin kuin huomasin, miten monessa paikassa tuherrukseni jo ovat. Ihan kaikkia en edes linkittänyt, tärkeimmät vain.

Nyt minulla on hauskana puuhana täyttää Koboni kirjoilla. Muutama siinä on jo, ja ensimmäisen ehdin lukeakin. Olen autuaasti unohtanut syvän epäluuloni kaiken maailman sähkökirjanlukulaitteita kohtaan. Niin sitä vaan vanhakin hurtta oppii uusia temppuja.

Read Full Post »