Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for tammikuu 2014

14-1-14! Hurmaava päivämäärä, eikö vain? Eilen oli Nuutinpäivä, ihmiselämäni kahdesta suuresta päivästä toinen, syntymäpäivä. Se toinen on kuolinpäivä. Ihmisen kaksi suurta porttia, tulla ja mennä. Syntymäpäiväni oli järjestyksessä kuudeskymmeneskolmas. Edesmennyt vuoteni ei sujunut kovin hyvin, voin enemmän tai vähemmän huonosti, mutta mitäpä noista. Se mikä on ollut, on ollut, ja jos tulee uudestaan, siitä vaan. Elämä kulkee spiraaleina, ja joku niistä joskus jopa ylöspäin.

Eilen sekoilin oikein kunnolla ja jouduin menemään Kelaan selvittelemään asioita. Kaksi tuntia jonotettuani pääsin sisään viimeisenä asiakkaana sille päivälle – en sentään joutunut lähtemään tyhjin käsin. Mikäpä oli odotellessa vuoroaan; Kaarinan uudistettu yhteispalvelupiste on melkein kodikas paikka. Samaan tilaan on soviteltu TE-keskus, Kela ja kaupungin oma palvelupiste. Kelaan oli menossa paljon ihmisiä, joista kaikki eivät suinkaan nauttineet odottelusta niin kuin minä. Vaivutin itseni transsiin ja seikkailin tuonpuoleisessa niin että aikani kului kerrassaan rattoisasti.

Olen kovasti miettinyt eläköitymistä viime aikoina. Se on tuntunut minusta ajatuksenakin jotenkin kuin kuolemantuomiolta. Minulla ei toki ole mitään kuolemista vastaan, siitä ei ole kysymys; minusta vain jonkinlainen periksiantamisen tai uupumuksen haju tuntuu liittyvän eläkkeelle jäämiseen. Mietin asiaa kauan ja hartaasti ja tartuin lopulta härkää sarvista eli laitoin netin kautta eläkehakemuksen vetämään. Jos se menee läpi, astun eläkeläisten alati taajenevaan parveen helmikuun alussa. Työttömyys on alkanut masentaa minua, joten ehkä eläkeläisyys auttaisi minua karistamaan niskoiltani luuseriuden ankeanharmaan manttelin. Mikään ei tietenkään muutu. Mutta koska en aio päästää itseäni tämän alemmaksi, aloin heti suunnitella ulkomaanmatkaa. Menen Zagrebiin pariksi viikoksi kirjoittamaan maalis-huhtikuulla. Voin kirjoittaa missä vain, ja kaipaan päästä tapaamaan poikiani Balkanille.

Kirjoittamisesta puheenollen, kirjani nimeltään Poika joka näki puitten tanssivan on nyt saatavissa myös paperisena Lulusta. En ole vielä saanut käsiini omaa kappalettani, joten en tiedä, tuliko siitä hyvä. Miksipä ei olisi tullut. Noin muuten kääntelen Jernan jatko-osaa nimeltään Games & Consequences. En ole vielä keksinyt sille tarpeeksi iskevää suomenkielistä nimeä. Muuten, sain selville mahdollisen syyn, miksi Josh Lanyon ei antanut minulle lupaa kääntää hänen kirjojaan. Ann Somerville on hyökännyt hänen kimppuunsa melkoisen raivokkaasti netissä useamman kerran väittäen hänen itse asiassa olevan toisia naisia vihaava nainen, joka teeskentelee olevansa mies. Jessussentään, en voi muuta sanoa. Ketä kenenkin sukupuoli kiinnostaa, loppujen lopuksi? Kirjailijan kirjoittama teksti puhuu puolestaan. Kukaan ei kirjoita sukupuolielimillään. Vaikka mistä senkin tietää? Oli miten oli, en ihmettele, jos vaikka Josh luulee minun olevan vihollisen puolella rintamaa. Ihan hullu ajatus; minua ei voisi vähempää kiinnostaa kirjailijoitten keskinäiset kähinät. Kääntäjä kääntää ja sillä siisti. Sukupuolielimistä ja työnteosta tuli mieleeni muuan nuori naispuolisen puuseppä, joka valitti minulle katkerana ettei saa kunnon töitä vaikka on sorvannut itselleen puusta munat. Aitomunaiset vievät kaikki kunnon työpaikat. Saattaa olla tottakin.

Read Full Post »

Vuosi vaihtui, kuten tavallista, ryskeellä ja ryminällä. Tarkkailin parvekkeeltani käsin pommituksen kulkua. Sää oli suosiollinen pyroteknisille toimille. Ainakaan ei satanut mitään. Tuuli kyllä teki parhaansa. Puuskat veivät raketteja milloin mihinkin. Yksi niistä poukkoili aikansa talon edessä olevan parkkipaikan autojen seassa. Toivottavasti autoille ei käynyt pahemmin. Eikä lapsille, jotka olivat toimen takana. Ihmettelen hiukan, miten vanhemmat uskaltavat antaa pikkulasten ammuskella keskenään valtavan suuria raketteja. Ehkä saadakseen itse rauhassa paneutua vuodenvaihtumispuuhiinsa. Joitten laatua ei liene vaikea arvata. Saattaa olla, että olen liian vanha ja kyyninen, mutta minusta alakouluikäiset lapset ja suuret ilotulitusraketit muodostavat yhdessä veretseisauttavan näyn.

Vuoden vaihtuessa pitää vilkaista taaksepäin, kuluneeseen vuoteen. Ainakin voin todeta, että puheet maailmanlopusta vuonna 2012 joulun alla eivät osoittaneet toteutumisen merkkejä: maailma porskuttaa yhä eteenpäin. Ehkä meidät tosiaan on nostettu ylempiin ulottuvuuksiin, kuten luvattiin, mutta pelkään pahoin, että omalla kohdallani homma meni reisille. Korkeammista värinöistä ei ole tietoakaan. Uskoakseni laskelmia tarkistetaan taas tietyillä tahoilla. Eläkäämme parempien värähtelyjen toivossa.

Vuosi toi kyllä elämääni uutta. Otin ikeen niskaani ja aloin julkaista kirjojani Smashwordsissa. Minulla on taakkanani tämä kirjoittamisen pakko. Vaikka se onkin toisinaan tuskallinen, on se sentään parempi kuin vaikkapa pakottava tarve vetää lärvit tämän tästä. Minulla on nyt ulkona kahdeksan kirjaa kahdella kielellä ja kahdella nimellä. Myynti ei ole vielä päätä huimaavaa, mutta kuitenkin jonkinlaista. Olenhan kuitenkin aivan tuntematon suuruus sillä rintamalla. Varsinkin ilmaisia kirjojani ladataan ilahduttavan paljon. Jokainen ladattu kirja tarkoittaa potentiaalista ostajaa. Vaikka en minä niin kauheasti välitä kaupankäynnistä. Työttömän ihmisen ei pidäkään tienata. Se johtaa vain hankaluuksiin Kelan kanssa eikä kuitenkaan rikastuta millään lailla. Oikeastaan suunnittelen tänä vuonna siirtymistä työttömästä luuserista eläkeläiseksi. Se kohentaisi ihmisarvoani, kuulemma. Omasta mielestäni siinä ei ole kohentamisen tarvetta.

Mitä muuta puuhailin vuoden mittaan? Ainakin olin aikeissa muuttaa asumaan Taivalkoskelle. Koeasuin siellä muutaman viikon kevättalvella. Ehkä oli onnekseni että asia raukesi ja palasin etelään. Vaikka nautinkin suunnattomasti korven rauhasta ja luonnon kauneudesta, olisin ollut eristyksissä muusta ihmiskunnasta ja todennäköisesti seonnut lopullisesti. Täällä lounaisrannikolla minulla on kaikki tarvitsemani jalankantaman päässä. Kajaanissa kävin myöskin, mutta en viettänyt siellä Juhannusta, kuten tapanani on ollut. Oli sairauksia ja muuta vastusta.

Vuoden mittaan minulla oli ilo saada vieraita muutama kappale, sekä ulkomailta että kotimaasta. Tänä alkaneena vuotena luvassa on ystävien vierailuja ympäri maailmaa. Ensimmäinen vieras on tulossa vielä tämän kuun puolella, kaukaa Siperiasta asti. Kesällä ovat ainakin nuoret ystäväni Balkanilta luvanneet tulla kylään. Muistakin on ollut puhetta. Mutta kaikki se hauskuus on edessäpäin. Viime vuodestahan minun piti kertoa. Vuodet sujahtelevat ohi niin sukkelaan ettei niitä oikein erota toisistaan. Kulunut vuosi ei ollut pahimmasta päästä, ainakaan omalla kohdallani. Ehdin kokea monta valaistumista, eli noita huimaavan kirkkaita tietoisuuden välähdyksiä, jolloin oivaltaa jotain uutta itsestään tai Kaikkeudestaan. Elämä on sentään ihmeellistä! Sillä mielellä on hyvä porskuttaa eteenpäin.

Read Full Post »