Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2014

Olen viettänyt viime päivät paastonjälkeisessä euforiassa. Pidin vesipaastoa 21 vrk, ja se oli mahtava kokemus. Ajatelkaa, 21 vuorokautta pelkällä vedellä! Olen lähes ylpeä itsestäni, kerrankin. Olisin voinut jatkaa vielä ainakin viikon, mutta tämän ikäisen ihmisen ensimmäiseksi oikeaksi paastoksi kolme viikkoa on ihan sopiva pätkä.

Jaa että miksikö ryhdyin moiseen urakkaan?

Kertakaikkiaan kyllästyin olemaan sairas, vaikka kaikki labratulokset, rasituskokeet, sydänfilmit ja aivoskannaukset sun muut väittivät minun olevan terve ja kiiltävä kuin vastalyöty pennin lantti. Näin Ylen Areenalta dokumentin vesipaastosta, kiinnostuin ja aloin ottaa asiasta selvää kaikkitietävästä netistä. Opin sen, että ainoa oikea paasto on nimenomaan vesipaasto. Esim. mehupaasto ei ole paasto, vaan dieetti. Ellei pane suuhunsa muuta kuin vettä, ihmisruumis alkaa parantaa itse itseään. Prosessin tarvitsemat geenit aktivoituvat jne. Jos nakkaa emättiinsä vaikkapa vain mehua, prosessi ei pääse käyntiin. Luettuani vinon pinon artikkeleita, tutkimuksia ja kymmeniä vuosia vesipaastoa ohjanneitten lääkärien kokemuksia, paastoajien kokemuksista nyt puhumattakaan, minusta alkoi tuntua siltä että asiassa on vinha perä. Olin niin pohjalla ruumiinkuntoni kanssa, että päätin panna kaksi kovaa vastakkain. Mieluummin vaikka kuolen kuin jaksan elää siinä kunnossa. Ja koska mieluummin elän, aloitin paaston.

Kaksi ensimmäistä paastopäivää meni melkein huomaamatta. Kolmannen aamuna heräsin ankariin tuskiin. Ristiselkäni, lonkkani ja jalkani olivat tulisessa tuskassa. Tiesin, että tuskat tulevat joillekin, ja kestävät kahdesta kolmeen vuorokauteen. Minulla niitä jatkui seitsemän vuorokautta putkeen. Sinä aikana en pystynyt asettumaan makuulle. En siis nukkunut koko aikana kuin korkeintaan kymmenen minuutin torkahduksia istualtani. Onneksi sentään pystyin istumaan. En käsitä miten jaksoin sen. Kävelin edestakaisin pikku kämpässäni, tai istuin tietokoneen edessä, ja kun väsymys kävi ylivoimaiseksi, koetin torkahtaa sohvan nurkassa tai sängynkulmalla istuen. Yhdeksäntenä paastopäivänä pystyin olemaan makuulla neljä tuntia, ja sen jälkeen kaikki meni hyvin. Myrkkyjen poistumisesta johtuneet helvetilliset tuskat loppuivat kuin seinään. Lopun aikaa minulla ei ollut mitään oireita missään, ellei sellaisiksi lueta ketunsyötin makuista suuta. Ai niin, kynteni… minulla oli viime kesänä kauniit, lujat kynnet. Sitten ne yhtäkkiä muuttuivat hauraiksi ja liuskoittuivat niin että jäljellä oli kohta vain joka paikkaan takertuvat risaiset nysät. Viidentenä paastopäivänä huomasin yhtäkkiä, että kynteni olivat taas joustavat ja lujat, enkä löytänyt ainuttakaan liuskoittumaa, vaikka katsoin suurennuslasilla. Nyt minulla on taas kauniit kynnet, jotka eivät takerru sukkiin. Pikkujuttu ehkä, mutta jokainen nainen tietää, mitä tarkoitan.

Nyt siis opettelen taas syömään, mikä onkin taiten tehtävä homma. Aloittelin itse keittämilläni kasvisliemillä ja jatkoin vastapuristetuilla mehuilla. Tilasin Wilfa-mehupuristimen jo paaston alkuvaiheessa odottamaan sen loppumista. Tiedän, Wilfa sai huonot arvostelut jossain testissä, mutta minusta se on jumalaisen hyvä peli. Se on nimenomaan puristin, joten sillä saa mehut irti tarkkaan kovistakin kasviksista. Se on helppo puhdistaa, mikä on tärkeä pointti, jos on koskaan joutunut ähräämään mehulingon kanssa. Eilen söin ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa, hiukan liian aikaisin kyllä, mutta raatoni vaati kiihkeästi rasvaista kalaa.

Entä oliko paastosta mitään hyötyä? Ainakin se, että olen hyvin virkeä, eikä aikaisemmista oireista ole tietoakaan. En enää tunne itseäni sairaaksi ja puolikuntoiseksi vaan virkeäksi ja iloiseksi. Muutama kilokin putosi siinä menossa, mikä ei ole pahasta sekään. Aion aloittaa seuraava pitkän paaston myöhemmin keväällä. No perhana, miksi en käyttäisi hyväkseni niin tehokasta ja aivan ilmaista hoitokeinoa?

Paaston aikana sain Jernan jatko-osan Pelit ja seuraukset käännetyksi. Itse asiassa se valmistui eilen. Nyt se pitää vielä editoida. Jätän sen lepäämään pariksi viikoksi ennen kuin alan muokata raakakäännöstä. Seuraavaksi otan työn alle Jernan tarinan kolmannen osan nimeltään Needful. Kääntämisen lisäksi olen kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti omaa scifitarinaani Shannonia. Sekin lähenee lopputappelua.

Muuten ei kuulu hirveämpiä.

Read Full Post »