Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2014

Kirveenputoamisia

Kolmatta kuukautta kestäneen odottelun jälkeen sain vihdoin, viime perjantaina, tiedon eläkkeelle pääsystäni. Olen nyt virallisesti eläkeläinen. En enää työtön luuseri, vaan kunnianarvoisa seniorikansalainen.

Ettäkö miltä nyt tuntuu?

Hel-ve-tin pahalta.

Ihan totta. Alan vähitellen ymmärtää, miksi ihmiset tuppaavat kuolla kupsahtamaan pian jäätyään eläkkeelle. Tilanne tuntuu jotenkin niin järkyttävältä. Että tässäkö tämä nyt sitten oli? Seuraavaksi rakoaa maa ja houkuttaa poveensa. Jos siis tykkää heittäytyä runolliseksi. Ei kyllä pahemmin runosuoni syki tässä tilanteessa.

Jotta en ihan nykertyisi synkkyyteen, laadin heti pelastautumissuunnitelman. Kerron siitä joskus myöhemmin. Heti saatuani suunnitelman tehtyä soi puhelin, ja kuulin ikäviä uutisia eräältä entiseltä työtoveriltani. Seuraavaksi tuli sähköposti, jossa oli mielenkiintoinen tarjous. Niin että tunnelmani ovat tänään kiikahdelleet maan mullasta taivaan korkeuksiin.

Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä kaikesta vielä tulee.

Read Full Post »

Tämän vuoden toinen vesipaastoni kesti 14 vrk eli tasan kaksi viikkoa. Lääkärini soitti kertoakseen verikokeitten tulokset. Oikeastaan hän ei edes maininnut muita tuloksia kuin sen, että kilpirauhasarvot osoittivat k.o. kapineen olevan totaalisen toimimattomassa tilassa. Kilpirauhaseni, siis. Jos siinä olisi helmeäkään henkeä, siinä olisi näkynyt elonmerkkejä pitkän vesipaaston aikana. Joten napsin siis kiltisti tyroksiinia.

Lääkäri, nuori nainen, piti kauheat madonluvut paaston vaarallisuudesta. Hän ei kysynyt kertaakaan, millainen olo minulla oli. Se ei kumma kyllä kiinnostanut häntä. Kerroin siis kysymättä, että vointini on sataprosenttisesti parempi kuin ennen paastoa. Kaipa lääkäristä on kamalaa jos ei pysty auttamaan potilasta. Kyllähän hän auttoi sen verran, että antoi lähetteitä tutkimuksiin, joitten perusteella tiedän, että minussa ei ole mitään rakenteellista vikaa. Aivotkin ovat terveet, samoin pään verisuonet. Alzheimerista ei näy merkkiäkään. Tosin sisareni huomautti tavanomaisen hilpeään tapaansa, että alzy ei näykään pään kuvissa ennen kuin on jo pitkällä. Jätän huomautuksen omaan arvoonsa. Ainakaan en anna sen masentaa itseäni. Kirottuaan vesipaaston maanrakoon lääkärineitonen nuhteli minua liian nopeasta laihtumisesta, uskokoon ken tahtoo. Tuli mieleen vanha vitsi väärin sammutetusta tulipalosta. Koska olen jo kaiken kokenut, vain ynähtelin myöntävästi enkä sanonut, mitä oikeastaan ajattelin nuoren lääkärin tietämättömyydestä. Sain verikokeitten tulokset käsiini ja näin, että kaikki muut arvot olivat niin hyvät kuin suinkin olla voivat. Niin että se siitä vesipaaston vaarallisuudesta. Nyt elän paastojen välistä tankkausaikaa. Minussa on vielä paljon myrkkyjä jäljellä. Ne pitää ajaa ulos pikkuhiljaa. Kaikkea ei voi saada täysin pois, ja uuttahan kerääntyy elimistöön koko ajan. Sitä ei voi estää millään ilveellä tässä sivistyneessä maailmassamme.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »