Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2014

Näin syyspäiväntasauksen voimallisena päivänä minun on hyvä miettiä itse tykönäni, miksi en enää tunne vähäisintäkään halua päivittää blogiani. Siihen ei varmaan ole olemassa vain yhtä syytä, vaan useita, yhtenä suurimmista ehkä se, että eläkemuorina en tunne olevani millään lailla julkinen eläin. Ketäpä voisivat eläkemuorin ajatukset ja tekemiset kiinnostaa? Ehkä toisia eläkeläisiä, mutta tuskin heitäkään – olen sen verran kumma hyypiö, että normaalit eläkeläiset eivät pysty samaistumaan kohkaamisiini. Ainakin minun tuntemani eläkeläiset ovat sosiaalisia ja meneviä henkilöitä, suhailevat ympäri maailmaa ja osallistuvat milloin mihinkin retkeen tai tapaukseen. Monet kissat tulevat ristityiksi asiaankuuluvin juhlamenoin heidän toimestaan. No, en sentään pidä itseäni epänormaalina, millään lailla, vaikka matkusteluni onkin jäänyt sisäavaruuden tasoille viime aikoina, suunnitelmistani huolimatta.

Minulla on uusia harrastuksia, ja lisäksi olen elvyttänyt pari vanhaa harrastusta. Käyn opettelemassa rivitanssia paikallisessa pommisuojassa; puitteet ovat hienot ja tanssiminen mahtavaa. Rivitanssia olen haaveillut harrastavani jo kauan, ja vihdoinkin paikallisessa kansalaisopistossa alkoi aloittelijoille tarkoitettu kurssi. Se on vieläpä keskipäivällä, joten mukana on enimmäkseen eläkemuoreja. Toki mukana on pari nuorehkoakin naista. Miehiä ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt. Edes eläkevaareja. Taitavat olla Bangkokissa katselemassa nuorempaa naisväkeä.

Tanssimisen lisäksi osallistun laulunsanoituskurssille. Sekin on uusi kurssi, ja olisi sekin saanut olla tarjolla jo kymmenen vuotta sitten. Oma sanoitussuoneni tuntuu jo ehtyneen. Ei silti ettenkö pystyisi vääntämään sanat lauluun vaikka kirveen silmästä, jos on tarpeen, mutta se, mikä ennen tapahtui melkein itsestään, vaatii nyt vääntöä. Vaan eipä tuo haitanne. Vanhemmiten kone kuin kone käy yskien, mutta käy kumminkin. Sekin riittää.

Kaiken tuon lisäksi olen elvytellyt aina silloin tällöin iskevää piirustelunhaluani. Minulla ei ole vähäisintäkään lahjakkuutta kuvataiteitten suuntaan, enkä osaa piirtää edes suoraa viivaa, pyöreästä ympyrästä puhumattakaan, mutta minulla on merkillinen halu oppia piirtämään ihmishahmo. Onneksi netistä löytyy videoita, joissa temppu opetetaan kädestä pitäen. Suunnittelen tekeväni grandmamosekset eli alkavani maalata naivistisia tauluja kahdeksankymppisenä. Siihen mennessä olen varmaan jo oppinut piirtämään ihmisen, joka ei näytä paskalla olevalta kissalta. Jostain syystä olen kallellani naivismiin päin. Viattoman ilon suuntaan, siis. Uskokoon ken tahtoo. Tässä linkki ensimmäiseen piirtämääni ihmisen kuvaan tällä erää.

Kaiken tuon luovan huuhailun lisäksi olen tapautunut tunnolleni ja päättänyt osallistua yhteiskunnan rientoihin vähäväkisten puolella, eli liityin Setaan ja olin jo marssimassa Turun Pridessä, lipputangon varressa, vieläpä. Minua pöyristyttää ajatus, että ihmiset jaotellaan sukupuolensa perusteella kelvollisiin ja kelvottomiin. Koska sukupuolia on yhtä monta lajia kuin ihmisiäkin, yhden tai kahden lajin nostaminen ainoaksi oikeaksi siitä joukosta on sairaan yhteiskunnan merkki. Tasa-arvoisia ihmiset eivät koskaan ole, aina joku on rikkaampi toista, mutta tasavertaisia kaikkien pitää saada olla lain ja toistensa edessä. En tiedä vielä, mitä muotoja tämä yhteiskunnallinen osallistumiseni ottaa; minunlaiseni epäsosiaalisen ja erakoituneen ihmisen on vaikea edes kuvitella sitä, mutta aika saa näyttää, mihin kaikki vielä johtaa, jos mihinkään. Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanotaan. Miksipä siis ei yksin viihtyvä mörököllikin voisi ponnistautua ihmisten ilmoille?

Ai niin, putkirikon aiheuttama keittiöremontti ei ole vieläkään valmis, eikä loppu edes häämötä. Elän toivossa, että homma hoituu jouluun mennessä.

Read Full Post »