Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2014

Tänään päiväkävelylläni huomasin ällistyttävän asian: pystyin kävelemään reipasta vauhtia! Koko talven olen pystynyt vain tallustelemaan hiljaksiin kädet selän takana. Selkä kun on ollut niin jäykkä ja kipeä, että sitä on pitänyt tukea kävellessä. Mutta tänään siis huomasin porhaltavani menemään kuin nuorna ennen, tierat vain sinkoilivat. Se oli ihanaa! Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja maailma niin kaunis kuin olla voi kun on lunta juuri parahultaisesti ja aurinko paistaa. Ällistyttävä kunnon kohoaminen johtuu vesipaastosta, mistäs muusta. Viides päivä alkaa kallistua iltaa kohti, ja oloni sen kuin paranee. Suosittelen lämpimästi, konsti on tehokas eikä maksa mitään. Päinvastoin, samalla tulee säästäneeksi ainakin sen rahan, minkä muuten kantaisi ruokakauppaan.

Onneksi joulu on takanapäin. Se olikin hyvin harmiton, taas kerran. Yksin asumisessa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse kuulla ainuttakaan joululaulua. Ei minulla oikeastaan ole mitään joulua vastaan, se vain on minusta perhejuhla, ja jos ei ole perhettä, ei ole mitään syytä juhliakaan. Siis joulua. Juhliminen noin yleensä on kyllä hyväksi ihmiselle. Edes joskus pitää kyetä irrottautumaan arjesta. Se tekee hyvää sydämelle.

Read Full Post »

Joulu lähestyy, ja sataa lunta. Mahtavaa! Joulussa parasta on se, että se on kohta ohi. Olen oikein hyvin varustautunut sen varalta. Aloitin vesipaaston, joten jouluni sujuu rattoisasti. Ainakaan ei tarvitse miettiä ruokapuolta. Pöydänkulmalla on niin korkea kirjapino, että luettavan puutekaan ei pääse yllättämään. Vanha ystäväni Liskomies käväisi kylässä kauniin naisensa kanssa, ja he toivat joulutähden. Täytyy myöntää, että se on kaunis. Pari korttiakin olen saanut. Toinen niistä tuli velivainajan perheeltä, ja sain sitä kautta melkein kuin terveiset Wanhalta herralta itseltään, hän nimittäin ei ehtinyt oppia nykyistä sukunimeäni, vaan hänen korteissaan oli aina väärä nimi. Ilmeisesti se nimi on ylöskirjoitettu joulukorttilistaan, joten nyt kun sain kortin, siinä oli se väärä nimi. Tai onhan se puoliksi oikein sentään.

Read Full Post »

Talvipäivänseisaus — voimallinen päivä, merkki siitä, että pahimmasta on selvitty, taas kerran. Tästä eteenpäin päivät pitenevät. Talvea on vielä pitkästi edessä, mutta se on päivä päivältä valoisampaa. Ja sataa lunta, sitä on jo muutama sentti. Tein päiväkävelyni valoisaan aikaan nähdäkseni maailman kauneuden. Lumi tekee kaunista kaikesta siitä kuolleesta ja harmaasta ja ruskeaksi käpertyneestä, mitä olen saanut katsella tähän asti. Pihlajien marjarykelmät, joitten päällä on lunta! Miten ohut lumiviiru piirtää esiin puitten oksat! Miten nuoskalumi narahtelee askelten alla! Kaikki sellainen saa sydämen tuntumaan kevyeltä.

Read Full Post »

Palaillessani tänään pitkältä mielenterveyttä edistävältä kävelyltä, johon olin yhdistänyt myös kirpputorilla penkomista (mikä olisikaan parempi keino harhauttaa ajatukset pois ikävistä asioista kuin tarpeettomien tavaroitten hypistely?) minua lähestyi vanhempi herrasmies, mallia papparainen. Aikansa jahkailtuaan hän sai kertoneeksi, että lähistöllä on ikäihmisten kerho, jossa saa kahdet kahvit ja päivällisen kohtuulliseen hintaan, viitenä päivänä viikossa. Mielialani, jonka olin juuri saanut nostettua melkein hyväksi, jysähti taas alas. Näytänkö minä tosiaan jo niin vanhalta, että minun katsotaan sopivan ikäihmisten joukkoon? (Tiedän kyllä että näytän, mutta siltikin….) Kiittelin tiedosta ja jatkoin matkaani. Kävellessäni en voinut estää mieleeni nousemasta kuvaa itsestäni niitten kerholaisten joukossa, ja se kuva oli niin hullunkurinen, että nauroin ääneen itsekseni. Jos minun pitäisi viettää viisi päivää viikossa ikäihmisten joukossa, joku kajahtaisi lopullisesti. Luultavasti minä. Tai, mikä on todennäköisempää, ne mummit ja vaarit alkaisivat tapella keskenään. Minulla on sellainen vaikutus ihmisiin, en tiedä, miksi. Oli miten oli, minua masentaa ajatus, että minun pitäisi liittyä ikäihmisten kerhoon. En oikein usko, että niissä harrastetaan sellaisia asioita, jotka kiinnostavat minua. Ikäihmiset ovat enimmäkseen ahdasmielisiä marisijoita.

Noin muuten, olen oikein tyytyväinen tasavertaisen avioliittolain toteutumisesta Suomessa. Olemme 20. valtio, joka katsoo ihmisarvon kuuluvan kaikille. Ihmisarvoon kuuluu oikeus olla oma itsensä, riippumatta sukupuolielimistä, samoin kuin oikeus rakastaa ja olla rakastettu, edelleen em. elimistä riippumatta. Epäilemättä monissa hurskaissa piireissä on viime aikoina harrastettu polvirukouksia ja etsitty omantunnon pohjalta syntejä, joista lain läpimeno on varmaankin johtunut. Kusipäät meillä on aina keskellämme.

Mistä tuli mieleeni, että luin hiljakkoin Alan Weismanin kirjan Maailma täynnä meitä. Se oli erittäinkin silmiä aukova teos. En minä ainakaan ole tiennyt, kuinka pahassa jamassa maapallo on jo nyt väestöräjähdyksen vuoksi. Kirjan luettuani päädyin käsitykseen, että ellei maapallo itse täräytä liikoja asukkaita pinnaltaan, me ihmiset emme siihen pysty. Lupaavia esimerkkejä on, esim. Iran Khomeinin jälkeen (vähän aikaa, nyt tilanne on pahenemassa taas) ja Kiina. Melkein ainoa yleisesti tepsivä keino olisi tyttöjen kouluttaminen, mutta tiedämme kyllä, miksi se ei onnistu niissä maissa, jossa sitä tarvittaisiin kaikkein eniten. Hyytävän esimerkin kirja kertoo eräästä Afrikan valtiosta, jossa lapsikuolleisuus on valtava nälänhädän vuoksi. Kirjassa haastatellaan kyseisen maan erästä kyläpäällikköä, jolla on  neljä vaimoa mutta vain 17 lasta enää elossa, muut ovat kuolleet nälkään. Yksi neljästä vaimosta ilmaisi selvin sanoin syyn, jonka takia väestönkasvua ei pystytä hillitsemään maapallolla ennen kuin on liian myöhäistä. Hän sanoi, että jos ruokaa olisi enemmän, se ei auttaisi, sillä miehet alkaisivat kilpailla vaimojen lukumäärällä ja vaimot lasten lukumäärällä. Karmea kuva, eikä vain? Ja niin tosi monessa, monessa maassa. Elämme todella mielenkiintoisia aikoja, ja itsekin saatan hyvinkin ehtiä näkemään, miten tilanne kehittyy, sillä 10 miljardin ihmisen raja saavutetaan tällä menolla jo omana elinaikanani. Jännää nähdä, mitä kaikkea ehtii tapahtua.  Lukekaa hyvät ihmiset se kirja niin pääsette itsekin jännäämään.

Read Full Post »