Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2015

Um Na Shan suuret luolat

Julkaisin tänään uusimman e-kirjani. Shannonin tarina jatkuu, hyvässä ja pahassa. Tai mitäpä pahaa nyt voisi olla leppoisassa jutustelussa? Sitähän tarinoitten kertominen enimmältään on. Kirjojen kanssa puuhastelu on kaikessa joutavanpäiväisyydessään hyvä vastapaino tautivuoteella könöttämiselle.

Tautivuoteen kuulumisina kerrottakoon, että olin keskiviikkona taas Tyksissä, minulle tehtiin tähystysleikkaus, jolla tirkisteltiin kasvaimen tarkempaa laatua ja levinneisyyttä. Operaation jäljiltä minulla on napapussi, johon valuu nestettä koko ajan, litratolkulla. Sitä jatkuu niin kauan että tauti saadaan edes jonkinlaiseen kuriin. Onkologi ilmoitti tänään, että ensi viikolla saan tietää, milloin alkaa kemoterapia. Ensin siis vähennetään etäpesäkkeitä myrkyillä ja sitten vasta leikataan. Sotkuinen juttu, mutta tavallaan mielenkiintoinen. Jotain ihan uutta koettavaa. Ja minä kun luulin, että olen jo kokenut kaiken. Ainakin kaiken kiinnostavan. En olisi totta puhuen niin kauheasti välittänyt saada syöpää täyttämään tekemisen puutettani. Mutta kun se kerran on niin katsotaan homma loppuun asti.

Read Full Post »

Minulle selvisi syy niin lähdön enteisiin kuin huonoon oloonkin aivan yllättäen, juuri kevätpäiväntasauksen aattona: minulla on syöpä. Se tuntuu aivan monumentaalisen, kolossaalisen, hirvittävän huvittavalta Kaikkeuden tempulta. Kas vain, kasvain! Menin viime torstaina aamuvarhaisella terveyskeskukseen varaamaan aikaa lääkärille, koska sitkeästi jatkuviin ja paheneviin, epämääräisiin vatsavaivoihin ja pitkään jatkuneeseen hengenahdistukseen liittyi keskiviikkoiltana kohtalaisen kova kuume. Minut toimitettiin päivystävän lääkärin (jumalattoman söpö nuori mies!) puheille, joka tutki, käänsi, väänsi, otatti verikokeita, röntgenkuvautti keuhkot ja lopulta ultrasi mahani, minkä jälkeen hän lähetti minut saman tien Tyksiin, sanoen, että tilanne oli vakava. Tyksissä TT-kuvaus paljasti kasvaimen, ja tarkemman tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi lakonisesti, että todennäköisesti se on syöpä. Sain passituksen vuodeosastolle. Onkologi sitten tutki lisää ja kertoi aika suoraan, että kyseessä on munasarjasyöpä, joka on kasvattanut lonkeroitaan pitkin sisäelimiä ja työntää pallean ylös niin että keuhkot eivät mahdu kunnolla toimimaan. Vatsassa on lisäksi erillinen iso kasvain ja nestettä. Keuhkoissakin on nestettä.

Odottelen nyt aikaa varsinaiseen koepalanottoleikkaukseen, joka tulee viikon puolimaissa. Siinä katsotaan, millaista hoitoa taudille aletaan antaa, ja poistetaan samalla nestettä. Koska tämän lajin syöpää ei edes löydetä ennen kuin se on pitkällä, tästä tulee sotkuinen juttu. Loppuelämästäni tulee jännittävä seikkailu, sitä lajia, jossa on hengenlähtö lähellä. En voi sille mitään, että koko juttu tuntuu minusta enemmän huvittavalta kuin miltään muulta. Tulee etsimättä mieleen ajatus, että olisin ehkä huomannut jotain olevan vialla aikaisemmin, jos en olisi pitänyt pitkiä vesipaastojaksoja. Niitten aikana etäpesäkkeet kutistuivat pois ja oloni parani loistavaksi, mutta varsinainen tauti ei tietenkään parantunut. Heti kun aloin syödä normaalisti, etäpesäkkeet alkoivat pullistua takaisin. Aika hullunkurista, eikä vain?

Normaaliin vakavasti sairastuneen tapaan olen jo ehtinyt suunnitella hautajaiseni. Se on itse asiassa aika rattoisa tapa kuluttaa aikaa. Minusta sellainen ihminen, joka jaksaa suunnitella hautajaisensa, on aika hyvässä mallissa. Minulla on kipuja, mutta niitä varten on lääkkeitä.

Kiitos kaikille teille, jotka olette lähettäneet terveisiä ja hyvän voinnin toivotuksia. Kyllä tämä tästä.

Read Full Post »

Liityin juuri Workaway-yhteisöön, ja sain heti ensimmäisen tarjouksen, Irlannista. Aika jännää. Tiedä mistä tässä vielä löytää itsensä jos elää saa. Ja eläähän minä nimenomaan haluan enkä kuolla pystyyn, mikä prosessi on ollut viime aikoina kohdallani käynnissä huolestuttavaa vauhtia. Workaway on käytännössä ilmaisen työn tekemistä asuntoa yms. vastaan, ympäri maailman. Tai Suomessa. Itse asiassa suunnittelen että voisin hakeutua Ruotsiin ja oppia samalla kieltä. Harmittaa kun en osaa ruotsia kuin hiukan, vaikka olen sentään opiskellut sitä vuosia koulussa. Hullumpaakin ihmiset tekevät, joskaan en ole lainkaan varma, mihin tarvitsisin ruotsintaitoa.

Kevät kitsastelee tulossaan, ulkona puhaltaa hyytävän kylmä tuuli, eikä se tule edes Siperian suunnasta vaan etelästä, mokoma. Ajattelin kävellä Piispanristillä, mutta kannattaneekohan palelluttaa itseään kun ei ole ihan pakko? Kävelemättömyydelle löytyy kummasti tekosyitä. Miten helvetin ihmeessä minusta on tullut laiska lyllerö, joka arpoo jokaista kävelylenkkiä? Onko se vain ikääntymistä? En usko. Laiskuutta, mutta ei laiskuutta sinällään ole olemassakaan. Se on vain oire jostain taustalla piilevästä ilmiöstä, kuten vaikka vitamiininpuutteesta tai masennuksesta tai, no, onhan niitä.

Read Full Post »