Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2015

Tänään on elokuun 14. päivä, ja istun Turun pääkirjastossa. Merkittävä tapaus, ja tunnen melkein lapsekasta iloa sen takia. En nimittäin ole käynyt Turussa kuukausiin, muuten kuin Tyksissä. Kävin siellä tänäänkin, itse, koska lähisisko ei ehtinyt kuskaamaan minua. Hän on ajeluttanut minua ihmeteltävän hartaasti, mistä ymmärrän olla valtavan kiitollinen. Olen sen ansiosta välttänyt bussien tautipesäkkeet yms. sytostaattien vallassa kulkevan ihmisen vaaranpaikat. Mutta tänä aamuna nousin bussiin. Minun täytyy otattaa verikokeet Tyksin labrassa, sillä olen mukana munasarjasyöpätutkimuksessa, jota varten tarvitaan verikokeita, joita ei oteta minua lähimmässä labrassa. Ensi maanantaina on vuorossa lääkärintarkastus ja sytostaatit, jos veriarvot ovat hyvät. Leikkauksen jälkeen olen jo saanut yhden satsin sytkyjä, tosin vain karboplatiinia, sillä paklitakseli aiheutti neuropatiaa. Ilmeisesti kivutkin johtuivat siitä, sillä pelkästä karboplatiinista ei ole tullut niitä lainkaan.

Hoitoni edistyy siis niin kuin pitääkin. Minut leikattiin 11.6. mutta sytostaatit aloitettiin vasta kolmisen viikkoa sitten, sillä leikkaushaava ei tahtonut millään parantua. Se ei ole aivan ummessa vieläkään, mutta hoitoa on pakko jatkaa, muuten tauti riehahtaa taas valloilleen. Koko kesä on mennyt sairastamiseen, vaikka toisaalta olen enimmäkseen ollut ihan hyvässä kunnossa. Olen pystynyt jo kulkemaan jonkin verran metsässäkin, ainakin syömässä mustikoita ja metsävadelmia, jotka ovatkin erityisen meheviä tänä kesänä. Ensimmäiset mustikat kyllä aiheuttivat järkytyksen, ne maistuivat niin pahalta. Suussani on koko ajan paha maku, joka saattaa johtua Klexanesta, jota joudun pistämään itseeni kahdesti päivässä puolen vuoden ajan. Kaiken muun hauskuuden lisäksi keuhkoistani nimittäin löytyi veritulppia leikkausreissulla. Mustikoitten maku onneksi parani sitä mukaa kuin nakkelin niitä suuhuni.

Hyvä kuntoni on tietysti suhteellinen käsite. Jaksamiseni on vaihtelevaista, ja päiviä on niin hyviä kuin huonojakin. Mutta niinhän on terveelläkin ihmisellä. Eniten minua murehduttaa aivojeni tila. Olen aivan selvästi taantunut ja menettänyt ajattelukykyäni. Jos en ihan täysin niin ainakin melko paljon. Ajatteleminen ei suju ja hämmennyn hyvin helposti ja ajatukset sotkeutuvat lillukanvarsiin ja olen usein aivan pökerryksissä kun yritän sevitellä jotain vähänkin hankalampaa asiaa. Mietin, että tältäköhän alzheimerpotilaasta tuntuu alkuaikoina? Ihan kuin olisin eksyksissä omassa päässäni. Onneksi asun yksin, joten minun ei tarvitse sentään murehtia pilaavani toisten elämää omilla sotkuillani.

Tuntuu mukavalta istua viileässä, avarassa tilassa kirjoittamassa. Kunpa aivoni pelaisivat taas niin että voisin kirjoittaa tarinoitani. Blaze ja Breit ovat uudenlaisessa elämäntilanteessa, ja mieleni tekisi kertoa siitä, mutta juuri nyt en voi. Moni muukin tarina tahtoisi tulla julki, mutta kun ei niin ei. Ja huomenna olisi Pride-marssi, mutta en edes kuvittele että jaksaisin osallistua siihen. Mutta olen vielä hengissä, joten ehdin tehdä vielä kaikenlaista, kunhan hoidot ovat ohi. Minulla ei ole aikomustakaan nakata kirvestä kaivoon. Päinvastoin. Elän toivossa että pääsen ensi kesänä heiluttelemaan kirvestä. Oikeasti.

Read Full Post »