Kuolemasta ei ole helppoa saada aikaan keskustelua. Nuoria ei voisi vähempää kiinnostaa, keski-ikäisillä ei ole aikaa ajatella koko asiaa, ja monelta vanhalta aihe näyttää pelottavan paskan jäykäksi. Ihmettelen vain, miksi. Kuolemahan on parasta mitä elämällä on tarjoa. Kuka täällä jaksaisi riekkua iänkaiken? Ajattelin tuollaista asiaa istuskellessani aamutuimaan Tykslabin aulassa odottelemassa vuoroani. Minulta piti otettaman verta erinäisiä kokeita varten, erityisesti syöpämarkkeri CA12-5:n tilan arvioimiseksi. Olen mukana mupet-tutkimuksessa, joten sitäkin varten piti luovuttaa tilkkanen tai pari. Kuoleminen noin yleensä puheenaiheena kiinnostaa minua itseäni, sattuneesta syystä, mutta ymmärrän kyllä olla ottamatta sitä esiin liian sinnikkäästi. Kanssaihmisten kuolemanpelkoa pitää kunnioittaa, jos ei muuten niin siksi ettei syyllistyisi lisäämään raskasta painoa ihmisenä olemisen taakan päälle.
Nyt on karkauspäivä, ja edelliseen aiheeseen liittyen otattelen tietysti, mahtaako tämä olla viimeinen lajissaan kohdallani. Teoriassa minulla on 39 %:n mahdollisuus olla silloin edelleenkin veronmaksukunnossa. Aika hyvät mahikset, itse asiassa. Eri asia, haluanko. Onneksi sitä ei edes kysytä minulta. Älkää hyvät ihmiset nyt ymmärtäkö minua väärin; en ole tippaakaan itsetuhoinen. Päinvastoin. Rakentelen huimia pilvilinnoja välittämättä lainkaan siitä pikkuseikasta, että niitten alla ei ole niin minkäänlaista perustusta. Eihän herremunjee pilvilinnoja pidäkään rakentaa kivijalan päälle! Mitä pilvilinnoja ne silloin olisivat?
Tykslabiin minun ei tarvinnut mennä omin neuvoin ankarassa pakkasessa, no, sitä oli vain 14 astetta Celsiusta, mutta kuitenkin. Siskontyttö kyyditsi äitinsä ja tätinsä, toisen toiseen ja toisen toiseen sairaalaan. Hänen äitinsä ja minä muodostimme ennen yhdessä kulkiessamme parin Nilkku ja Mulkku. Sisko nilkutti ja minulla oli mulkkumainen kalju pää. Nyt olemme siirtyneet eteenpäin, sillä nilkutamme molemmat, ja minulle on kasvanut tukkaa, harmaata karheaa säkkärää, vähän kuin perskarvoitusta. Siskontyttö arveli tulevaisuudessaan näkyvän runsaasti kuskaamista. Pelkäänpä että niin on.