Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2016

mutta ei sentään hirmumyrsky. Kun kävin illansuussa kaupassa, jalkani tuskin koskettivat maata kun tuuli vei. On se aika ihmeellistä kun ajattelee, että tuuli on vain ilmaa. Ilmassa tuntui olevan runsaasti energiaa, vai liekö vain happea, joka sai ilman tuntumaan virkistävältä. Nyt kellon käydessä iltayhdeksää tuuli on laantunut. Vai mahdanko olla myrskyn silmässä? Oli miten oli, tuulen raivoa oli mukava kuunnella sisällä. Kovasta tuulesta huolimatta ilma on ollut koko päivän hyvin lämmin. Ihana elokuu! Lopuillaan jo, mokoma. Kesä tuli ja meni, mutta onneksi edessä on vielä ties kuinka pitkä ja ihana syksy.

Minun syksystäni tulee toisenlainen kuin luulin. Lääkäri soitti viikolla Tyksistä ja kertoi taannoisen TT-kuvauksen tulokset. Osa etäpesäkkeistä, eli ryyhelmä, on hävinnyt ja imusolmukkeet pienentyneet, mutta vatsasta löytyi uusi kasvain. Markkerikin on nousussa ja on nyt 150. Sytostaattikuuri siis jatkuu. Pyysin saada pitää ensin pari viikkoa taukoa, ja se suotiinkin. Syyskuun puolella sitten alan käydä viikoittain saamassa Taxolia. Kolme viikkoa peräkkäin ja sitten viikon paussi ja rumba jatkuu herraties kuinka kauan. Siis niin kauan kuin annan sen jatkua, jos tauti ei tokene.

En millään joutaisi sairastamaan nyt kun pikku kustantamoni on lähtenyt niin kivasti alkuun. Ensimmäiset kolme kirjaa tulevat ulos ihan pian. Haluan pysyä hengissä edes sen aikaa että näen, löytävätkö kirjat lukijansa. Kirjoissa riittää työtä tolkuttomasti, ja kaikki se on kivaa. Bilal’s Bread on nyt käännetty ja odottaa editoimista ja kantta. Sokeripuu-kirjaan tein loppujen lopuksi itse kannen. Taiteilija teki sitä varten upean kuvan, mutta se ei sopinutkaan kirjan sisältöön. Olin briiffannut hänet huonosti. Voin kyllä käyttää kuvaa jonkin toisen kirjan kantena. Kuva on niin ihana että se potkaisi jumissa ollutta mielikuvitustani persuksille niin että en saa nykyään nukuttua kun päässä jyllää tarinoita.

Ravista sokeripuuta Tämä on omatekemäni kansi. Perinteinen m/m-romanssin kansi. Omasta mielestäni tämä kuvaa hyvin kirjan hilpeää luonnetta. Tarinassa on vakavia teemoja, mutta kaikki esitetään hervottoman huulenheiton ryydittämänä.

Read Full Post »

Näin eilen illalla tähdenlennon, perseidin, nythän onkin niitten aika. Tähdenlennoissa ole mitään kummallista eikä mainitsemisen arvoista, normaalisti, mutta en ole nähnyt koskaan ennen niin suuren ja niin kirkkaan oranssin värisen tähden putoavan. Perseidi se tietysti oli, bolidi, mutta joskus on mukava herkistellä taivaankannen ilmiöitten ääressä ja miettiä, mikä alus sieltä putosi, heh.

Edellisviikolla minulla oli mieluisa ja harvinainen vieras, Kajaanin-sisko, joka tuli ja meni melkein kuin tähdenlento hänkin. Voi sitä puheen määrää! Välillä meitä oli kolme lätisemässä kun lähisiskokin ehti mukaan. Sellainen sisarusten keskeinen rauhallinen jutustelu on yksi ikääntyvän naisen elämän suurista ihanuuksista. Meillä riittää puhuttavaa koska tapaamme harvoin. WhatsApit ja Facebookit sun muut sometukset eivät tyydytä pitemmän päälle. Juttujemme aiheet kiertelivät muinaisuudesta tulevaisuuteen rentoina ja hauskoina ja joskus surullisina silloin kun muisteltiin ikäviä asioita. Niitäkin mahtuu pitkään elämään. Sairauksia, kuolemia, kummallisia tapauksia, kaikenlaista, hyvät asiat kuitenkin päällimmäisinä. Kävelimme paljon, jaksamisemme mukaan, touhusimme kaikenlaista, innostuimme näpertämään koruja ja shoppailimme, kiersimme kirpputoreja ja nauroimme paljon. Vieraan lähtö pudotti minut moneksi päiväksi autioon tyhjyyteen, joka tuntui kummalliselta, olenhan tottunut elelemään yksin omassa kolossani kuin mikäkin tupajumi.

Vieraanjälkeinen tyhjyys on toki jo hellittänyt ja arkeni lähtenyt menemään omalla painollaan. Olenkin todennut eläväni nytky-elämää. Enimmäkseenhän ihmiset elävät sitku- ja mutkuelämää. Minä en sitkuile enkä mutkuile. Juttelin aiheesta lähisiskon kanssa pari päivää sitten ja totesin, että minulla ei edes ole minkäänlaista elämänsuunnitelmaa. Hänellä on, hyvinkin tarkka. Minä vain elän päivän kerrallaan, puuhailen mitä puuhailen ja nukun paljon. Voi miten ihanasti nukunkin! Sängystä ylös pääseminen aamuisin on pitkällinen prosessi, en millään malttaisi herätä. Kohtahan minun ei tarvitsekaan.

Kesälomakausi on näkynyt kustantamoni toiminnassa, nimittäin kirjailijaneuvottelut olivat viikkokausia jumissa, ja vasta nyt on taas alkanut tapahtua sillä rintamalla. Taiteilijalta on tulossa kansi Ravista sokeripuuta -kirjaan. Odotan ihanan jännityksen vallassa, millainen se on. Ko. taitelijalla on hämmästyttävä tyylitaju, joten olen varma että kannesta tulee upea. Itse käännän vimmattua vauhtia Bilal’s Breadia ja editoin muita käännöksiä ja — mutta eipäs mennä asioitten edelle.

Terveysrintamalta mainittakoon, että sain viime viikolla viimeisen Gemzar-tehosteen, ja ensi viikolla on vuorossa lopputarkastus eli TT-kuvaus. Mielenkiintoista. Leikkaushaavan arpeen on revennyt tyrä josta tunkee ohutsuolta, mutta se ei haittaa elämääni millään lailla. Elän jännittäviä, kiinnostavia ja antoisia aikoja. Syksykin on tulollaan, lempivuodenaikani. Pihlajanmarjat ovat jo aika punaisia.

Kyllä tämä tästä.

Read Full Post »

Hiukan hutera mutta muuten mukava päivä. Huteruus johtuu Zarzio-piikeistä, tai niitten jälkiseuraamuksista. Ne aiheuttavat kipuja joihin tepsii Panacod, joka puolestaan tekee olon sumeaksi mutta auttaa kyllä muuten. Onneksi on hyviä särkylääkkeitä. En valita.

Käväisin heti aamusta Yhteispalvelupisteellä vaihdattamassa Föli-korttini seniorikortiksi. Tottahan toki pitää hyödyntää eläkemuorisuuttaan. Yhdeksän ja yhden välillä mummelin Föli-matka maksaa alle puolitoista euroa, ja jos kuka niin mummeli joutaa liikkumaan siihen aikaan. Edes kortilla jäljellä olevat rahat eivät menneet hukkaan vaan ne siirtyivät uudelle kortille. Olin ymmärtänyt netistä että se ei käy vaan jos jotain on vanhalla kortilla, se menee omasta edestään. Olin taas ymmärtänyt väärin. Sitä tapahtuu merkillisen usein nykyään. Haitanneko tuo silti ketään kun ei tässä sentään olla ydinpomminapin vahti?

Muutakin mukavaa tapahtui, sain nimittäin postissa… mutta enpäs kerrokaan siitä julkiblogissa, sillä seuraukset voivat olla arvaamattoman ikäviä.

Odotan hartaasti mieluista vierasta huomiseksi. Toivottavasti tulija ei kupsahda järkytyksestä kun näkee pikku kämppäni tilan. En oikein jaksa siivota. Mutta seurustelu onkin pääasia, ja odotan että voimme hekumoida sydämen kyllyydestä sisarellisissa tunnustuksissa, niin kuin Anna ja Diana. Vai olivatko kyseessä Emilia ja Ilse? Vanhat tyttökirjat kumminkin.

Säätiedotus vielä näin elokuun ensimmäisen päivän kunniaksi: hiostavan kuuma, ropautti vettäkin, muuten oikein suloinen kesäilma.

Noin muuten käännän täydellä höyryllä Bilal-kirjaa ja se on niin hauskaa että en muistakaan kremppojani. Eikö olekin kumma, että niinkin rankan tarinan saattaminen omalle äidinkielelle voikin olla niin valtavan antoisaa?

Read Full Post »