Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2016

Vuosi vetelee viimeisiään ja ulkona käy aikamoinen pauke ja rätinä. Lapset siellä ammuskelevat rakettejaan. Varmaan seassa on aikuisiakin, mutta ilta on vielä nuori. Varsinainen sota alkaa myöhemmin, puolilta öin. Kauniitahan kaikenmoiset ilotulitteet ovat räjähtäessään, ei siinä mitään, eikä niitten katseleminen omalta parvekkeelta käsin edes maksa mitään.

Olen nyt nukkunut muutaman yön CPAP-laitteen kanssa, ja olen virkistynyt vallan ihmeellisesti. Uniapnea tekee hallaa ihmisrievulle. Se aiheuttaa hivuttavaa uuvutusta, jota ei oikein itsekään huomaa. Ihmettelee vain, miksi on kuin nukkuneen rukous koko ajan. Nukahtelin istualleni kun luin tai tein jotain keskittymistä vaativaa hommaa. Kunpa olisin ymmärtänyt asian jo paljon aikaisemmin. Enhän minä nytkään sitä älynnyt itse, vaan lääkäri Tyksin sydänosastolla arveli olevan viisasta tutkia, johtuuko huono hapetustilanteeni uniapneasta.

Hauska nähdä, mitä vielä kerkiän puuhailla kun alan olla näin hyvässä kunnossa. En ole osannut kuvitellakaan, että yölliset vessareissutkin johtuivat hapenpuutteesta, mutta niin vain on. Uniapneakone on kohtuullisen vaivaton vempain, ja vielä automaattinen. Se ei pidä mitään ääntä. Nenämaski ei haittaa nukkumista yhtään. Aika näyttää, miten laitteen kanssa käy; menetänkö ehkä kokonaan kykyni nukkua ilman sitä.

Puuhailemisesta puheenollen, olen viime aikoina näperrellyt Saatanallisen Raamatun kimpussa. Mieleeni tuli tehdä siitä e-kirja, toki vain itselleni, sillä eihän minulla ole siihen oikeuksia enää, enkä ole ajatellut hankkiakaan. Olen käynyt läpi tekstiä ja korjaillut sitä hiukan. Esimerkiksi Eenokin avainten käännöksestäni löytyi muutama kohta, joka piti selventää. Kyllä se on edelleen hauska kirja, hyvin virkistävä kaiken enkelihuuhailun seassa. Reipas ja rento satanismi tekee ihmiselle hyvää, uskokaa pois.

Kirjoista puheen ollen, olen varovaisesti jaellut muisteluskirjaani lähisuvulle. Minusta on hauska ajatella, että joku saa siitä iloa tai ainakin jonkinlaista huvia. Mitään rietasta tai muuten sopimatonta siinä ei ole, vain selkosen keskellä eläneen hiukan sekopäisen tyttölapsen hajanaisia muisteluksia.

Jos tässä nyt mietin loppumisillaan olevaa vuotta, se meni oikein hyvin ja sutjakkaasti. Enimmäkseen sairastelin koko ajan, ja olin reilun puoli vuotta yhtä soittoa sytostaattikuurilla, aika turhaan. Jos tautini tokenikin välillä sen verran että syöpämarkkeri laski alas, sitä iloa ei kestänyt pitkään. Nyt olen palliatiivisessa hoidossa, joskin ajatus tuntuu hiukan liioitellulta. Ehkä vielä löytyy jokin kokeilematon sytostaatti, joka panee kasvaimet kuriin ja Herran nuhteeseen. Toisaalta ei ole sanottua, suostunko enää ryhtymään myrkkykuurille. Tuntuu että hoito on rankempi kuin tauti, eikä sen tehosta ole takeita.

Yhdeksi vuoden parhaimmista teoistani osoittautui Telum Saxumin perustaminen. Olen saanut tehdä paljon kaikenlaista hauskaa sen puitteissa, ja uskokaa tai älkää, rahaakin on tullut, joskaan ei vielä läheskään kustannusten verran. Kaikki mitä tekee rakkaudesta koituu vauraudeksi, tavalla tai toisella. Vaurautta on paljon muutakin kuin raha. Minulla on hyvä mieli kaikesta. Uudesta vuodesta tulee jännä, olen siitä varma.

Read Full Post »

Uniapnea

Joulu on takanapäin! Mahtavaa! Jotenkin tuntuu siltä että pahimmasta on selvinnyt kun joulusta on selvinnyt. Ei silti että siitä olisi ollut varsinaista vaivaa, siis joulusta, mutta siltikin. Nyt on huojentunut olo. Vaikka edessä olisi millaisia pakkasia hyvänsä, talvi on voitettu kun joulusta on päästy.

Tänään oli taas Tyks-päivä. Lähisisko tyyräsi minut heti aamukahdeksalta T-sairaalaan. Minulla oli tapaaminen keuhkolääkärin kanssa. Ensin kävin labrassa ja sitten sairaanhoitajan suoritettua alustavan haastattelun ja täytettyäni kolmisivuisen merkillisiä kysymyksiä sisältäneen lomakkeen pääsin viimein nuoren mieslääkärin puheille. Oikein miellyttävä kaveri olikin. Hän esitteli yhteenvedon minulle tehdyistä tutkimuksista, mukaan luettuna rekisteröintilaitteen antamat lukemat. Diagnoosiksi tuli vaikea-asteinen hypopneapainotteinen uniapnea, ymmärrettävälle kielelle tulkittuna: muori on huonossa hapessa jokseenkin koko ajan, varsinkin yöllä. Justiinsa. Ilmankos tuppaan nukahtelemaan, ja olen ylenpalttisen vetämätön ja laiska. Lääkäri määräsi CPAP-laitteen, ja kun sitten sairaanhoitaja etsi minulle aikaa laitteen saamiselle, joka löytyi helmikuulta, kävi niin onnellisesti että löytyi peruutusaika tälle päivälle. Otin sen heti ja jäin sairaalaan odottelemaan aikaa, johon oli vielä kolmatta tuntia. Lähisiskon ei toki kannattanut jäädä enää odottelemaan minua, kohtuus sentään odotuttamisessakin. Odotellessani sitten pääsyä laitteen antavan henkilön puheille, hänelle olikin tullut toinenkin peruutus, joten hän kutsui minut sisään tuntia ennen sovittua aikaa. Eli minulla totisesti oli tuuria! Nyt minulla on sitten apuhengityslaite, ja kunhan tästä kömmin yöpuulle, virittelen sen toimimaan ja sitten toivottavasti alan virkistyä ihmiseksi kun saan kunnolla happea.

Minulla oli sikälikin ihana päivä tänään, että kotonaan lomailemassa oleva poikani haki minut sairaalasta, ja vietimme koko iltapäivän yhdessä. Hän laittoi uuden tiivisteen parvekkeeni oveen ja hyvä niin, itseltäni homma olisi jäänyt tekemättä. En uskalla enää nousta keittiötikkaille, olen niin kankea että todennäköisesti putoaisin jo alimmalta askelmalta. Juttelimme kaiken maailman asioista, varsinkin mahdollisen lähtöni aiheuttamista toimenpiteistä. Totesin kuitenkin aikani jaariteltuani, että stressaan kyllä turhaan sellaisesta, kyllähän aikuinen mies pystyy selvittämään yhden ihmisen jäämistön ilman tolkutonta briifaamistakin.

Read Full Post »

Jouluaatto

Oikein mukava, rauhallinen lauantai. Ai niin, nythän on jouluaatto. Eipä näytä kovin jouluiselta, maa on aiva paljas, lumesta ei ole tietoakaan, mutta siellä täällä on vesilätäköitä. Metsänreuna näytti kovin synkältä päivänäöllä kun katselin sitä parvekkeeltani. Paljaat tummat oksat eikä hiutalettakaan lunta peittämässä alastomuutta.

Joulusta en välitä, mutta olen kyllä saanut muutaman joulukortin. Kiitos niitten lähettäjille. Kaikille blogini lukijoille haluan tässä samalla toivottaa oikein leppoisaa joulunseutua. Ostin itselleni joululahjaksi Stronghold 3 -pelin iPadiini 99 sentillä, mutta totesin tehneeni huonot kaupat. Tai sitten vain olen liian kalkkeutunut oppiakseni pelaamaan ilman hiirtä. Niin, ja olen napostellut kohta koko rasian Marabou Symphony -suklaakonvehteja. Sen verran voi aina juhlistaa joulua vaikka ei sen takia muuten viitsisikään vaivautua.

Tuosta tulikin mieleeni, että minua on muistettu erinäisiltä tahoilta käsin oikein kirjeellisesti. Kela lähetti tiedon, että diabeteslääkkeeni korvaus laskee 65 prosenttiin. Saisin korvausta myös eksenatidista ja liraglutidista, jos käyttäisin niitä. Hyvä tietää. Vuokranantajani ilmoitti nostavansa vuokraani 0,75 eurolla tulevana vuonna. Senkin kestän. Ja vielä tuli ilmoitus, että työeläkkeeni nousee huimat 0,59 prosenttia vuoden alusta. Ymmärrän olla siitä kiitollinen. Tosin verokarhu voi kaapaista korotuksen ahneisiin tassuihinsa jo helmikuussa, kun uusia veroprosentteja aletaan käyttää. No, enpä jaksa tuota murehtia.

Kirjeistä puheen ollen, Posti kämmäsi keuhkopolin kutsukirjeen kanssa niin että se tuli vasta kaksi päivää sen jälkeen kun vastaanottoaika oli. Sairaanhoitaja soitti kyseisenä päivänä ja ihmetteli, miksi minua ei näkynyt. Saa sitä ihmetellä. Vahinko ei ollut suuri, sain uuden ajan. Toivottavasti en sentään joudu maksamaan käyttämättä jättämästäni ajasta.

Read Full Post »

Talvipäivänseisaus, yksi vuodenkulun voimallisimmista päivistä. Tästä lähtien jokainen päivä on edellistään pikkuisen kauemmin valoisa. Iloani pimeyden nujertamisesta himmentää kuitenkin suvun keskuudessa tapahtunut murhenäytelmä. Pikkusiskoni mies poistui tästä ulottuvuudesta aivan liian nuorena. Voin hyvin kuvitella perheen pohjattoman surun ja tyrmistyksen. Siinä asiassa ei voi auttaa mikään muu kuin aika, aina armahtavainen ja loppumaton.

Read Full Post »

Taas on sunnuntai, ja joulunalusviikko alkoi. Viikonloppuja tulee ja menee tiuhaan tahtiin nykyään. Liekö maailman aika tosiaan nopeutunut, vai onko tämä vain ikääntymisen tuoma harha? Varmaankin jälkimmäinen, sillä miten voisikaan lisätä vauhtia sellainen, joka ei ylipäätään liiku minnekään?

Mitähän mahdoin touhuta viikolla? Ainakin editoin muisteluskirjaani ja tein siitä epubin. Kirjalta puuttuu enää vain lukijat. Tuskinpa kovin moni pääsee ikinä näkemään sitä. Ketä se kiinnostaisikaan?

Kirjoista puheenollen, minulla ei ole juuri nyt käännettävänä mitään. Parinkin kirjailijan kanssa on käynnissä neuvottelut, mutta ne käyvät kovin hitaasti. Elän toivossa, että aikani ei lopu kesken muutaman kiinnostavan kirjan suhteen. En oikein voi mennä möläyttämään kirjailijoille, että sopisi pitää kiirettä jotta homma hoituu ennen kuin kustantaja ehtii kupsahtaa. Tuskin sellainen ilmoitus mitenkään edesauttaisi sopimuksen syntymistä. Tällaisissa asioissa minua harmittaa niin vietävästi kun en tiedä, kauanko vielä täällä sätkyttelen. No, eihän kukaan sitä tiedä, noutaja voi tulla milloin vain kenelle vain, mutta siltikin. Kirjani ovat saaneet tähtiä jokainen, enemmän tai vähemmän. Pieni poika sininen ja musta on sekin saanut jo kaksi ääntä, keskiarvona kolme tähteä. Mahtavaa!

Ai niin, soitin viikolla selvänäkijälle, ihan uteliaisuuttani, ja koska kyseinen henkilö sattuu olemaan kotoisin samoilta selkosilta kuin minä ja todennäköisesti sukulainenkin. Hän näki kaikenlaista, ja lopputulokseksi tuli, että sekä Kaikkeus että äitivainajani haluavat minun muuttuvan naisellisemmaksi. Se huvittaa minua valtavasti. Sanoinkin näkijälle, että minulla alkaa olla kiire muuttua jos mielin ehtiä ennen kuin krematorion luukku kolahtaa. Jotenkin minusta tuntuu, että äitivainajani tietää siellä toisella puolella tarkalleen tilani, joten hän tuskin piittaa tippaakaan ulkoisesta habituksestani. Vai mahtaako hän haluta että kustantamoni julkaisisi naisellisempia kirjoja? Sitäkään en oikein usko. Taivaassahan ei raamatun mukaan naida eikä mennä miehelle, joten miksi siellä pohdittaisiin kirjojen henkilöiden sukupuolijakaumaa? Jos äitivainaja edes on taivaassa. Minusta hiukan tuntuu siltä että taivasta ei ole olemassakaan, ainakaan raamatussa selostetun kaltaista. Päätin jo alle kouluikäisenä, että en halua mennä taivaaseen, koska isä ja äiti eivät pääse sinne, enkä halunnut ajatellakaan paikkaa jossa ei olisi äitiä. Lapsen armottomalla selvänäköisyydellä päättelin, että vanhempani eivät olleet tarpeeksi hyviä taivaaseen. Omasta hyvyydestäni minulla ei toki ollut epäilystäkään.

Oli miten oli, minulla on oikein hyvä olo nykyään kun viimeisestä sytostaattitiputuksesta on jo monta viikkoa aikaa. Kuulostelen huolestuneena, kuinka pahasti sytkyt ehtivät vahingoittaa aivojani, ja mahtavatko ne ehtiä enää edes toipua myrkyistä. Pahalta vaikuttaa. Tammikuun alkupuolella menen taas TT-kuvaukseen, ja siinä nähdään, mitä kasvaimet tykkäävät kun niitä ei enää yritetä häätää pois myrkkyjen voimin. Olen kyllä ihmeen terve nyt kun saatanallinen romuskakin on luikkinut sinne mistä tulikin. Enemmän pitäisi liikkua ulkona, mutta kulkuteitten liukkaus pelottaa. En millään haluaisi murtaa luitani. Jäykästi köpöttävä muorinhaasia on altis lentämään nurin. Yhden kerran olenkin jo liukastunut, onneksi kuitenkin selvisin mustelmalla ronkossa.

Minulla on jotenkin niin hyvä mielikin nykyään, tunnen jonkinlaista pinnan alla kuplivaa innostusta. Pidän siitä tunteesta kovasti, vaikka se ei edes kohdistu erityisesti mihinkään, onpahan vain. Ihan kuin tulossa olisi jotain oikein mukavaa.

Mistä tulikin mieleeni, että olen saanut jopa joulupaketin! Ruotsissa asuva pikkusiskoni lähetti yllätyspaketissa kivoja kirjoja, ihanaa suklaata ja hauskan ristipistotyön. Saa nähdä, saanko ikinä ommeltua sitä. Haluan kyllä, se on kaunis.

Read Full Post »

Kävin tänään syöpälääkärin vastaanotolla, sillä, joka siirrettiin viime viikosta flunssan takia täksi viikoksi. Syöpämarkkeri on 14, eli tilanne on hyvä siltä osin. Lääkärin iloinen ilme kyllä synkistyi kun kerroin, että neuropatia on levinnyt toisessa jalassani nilkan yli jo puoleenväliin pohjetta. Taxol aiheuttaa sen, joten en saanut täksi päiväksi määrättyä annostani. Nythän piti alkaa neljäs jakso viikko-Taxolia. Itse asiassa olen nyt palliatiivisessa hoidossa. Kaikki tähän mennessä saamani sytostaatit ovat joko aiheuttaneet pahoja sivuoireita tai osoittautuneet tehottomiksi. Seuraavaksi otetaan TT-kuva, ja jos siinä näkyy jotain ikävää, sytostaattitilannetta mietitään uudestaan. Lääkäri väitti että jotain hoitoa löytyy vieläkin, mitä, sitä hän ei täsmentänyt. Kyllähän sytostaatteja on olemassa pilvin pimein; kai niitä on vielä jokin laji kokeilematta. Avastinia en kuitenkaan huoli, se on varmaa. Tilanteeni syövän osalta on nyt sellainen, että lähtölaskenta on alkanut. Mitäpä tuota kaunistelemaan.

Onneksi sentään flunssani alkaa olla parantunut. Eilen tulikin täyteen kaksi viikkoa, joten sen oli aikakin parantua. Antibioottikuuria jatkuu vielä pari päivää. Jos se ei auttanutkaan flunssaan, se sentään paransi kipeän suuni. Yskänlääkkeestäkin tuntui olevan apua. Olen kuin uusi, joskin hiukan huteran oloinen. No, eipä tässä ole tarviskaan maratonia juosta. Ja lähisisko on jaksanut kuskata minua ihan ihmeellisesti, suurkiitos siitä hänelle näin julkisestikin.

Minua ilahduttaa suuresti se, että Telum Saxumin kirjat ovat löytäneet lukijoitaan enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Suomennan vain sellaisia kirjoja joista pidän itse, joten ei kai ole kumma että joku muukin pitää niistä. Ei minun kirjamakuni sentään ole niin eksklusiivinen. Etsiskelen parhaillani seuraavaa kirjaa. Pidän kovasti fantasiasta ja scifistä, ja mietin että voisin mennä niinkin pitkälle että julkaisisin oman scifitarinani Shannonin kaksi ensimmäistä osaa. Nehän ovat saatavissa Smashwordsista, mutta se ei ole kovin hyvä paikka suomenkielisille kirjoille.

Öh, aloin höpistä kirjoista, taas, mutta niinhän sanotaan, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sydämeni on kyllällään täynnä tarinoita, kirjoja. Minua ilahdutti suuresti kun Kajaanin-sisko kertoi, että hänen mielestään Poika joka näki puitten tanssivan -kirjan päähenkilön päänsisäinen maailma Saaret on niin ihana paikka, että hän vetäytyy sinne kaivatessaan mielenrauhaa. Se onkin ihmeellinen maailma. Kuljeskelen siellä itsekin tämän tästä.

Read Full Post »

Kurjuutta

Olen taas kaljuakin kaljumpi. Minulle ehti kasvaa reilun sentin pituinen harva untuva päälaelle, mutta se rietas alkoi irtoilla. Ei päälaki vaan tukka. Oli pakko ajaa se pois; kaikkialla leijailevat harmahtavat karvatupsut ovat inhottavia. Mahdanko selvitä tästä romuskasta ollenkaan? Cocillana on jyty yskänlääke, mutta se ei paranna yskää, se vain vähentää yskänärsytystä. Pystyin viime yönä sen ansiosta sentään nukkumaan pitkälläni sängyssä kuin ihminen ainakin. Onhan se edistystä. Hiipparoin sisällä kun en jaksa lähteä ulos. Nolottaa olla näin raihnas. Laiska minä vain olen. En ole tehnyt moneen päivään mitään järkevää, nukkunut vain ja lukenut. Onhan sitä siinäkin.

Read Full Post »