Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘ihmissuhteet’ Category

Näin syyspäiväntasauksen voimallisena päivänä minun on hyvä miettiä itse tykönäni, miksi en enää tunne vähäisintäkään halua päivittää blogiani. Siihen ei varmaan ole olemassa vain yhtä syytä, vaan useita, yhtenä suurimmista ehkä se, että eläkemuorina en tunne olevani millään lailla julkinen eläin. Ketäpä voisivat eläkemuorin ajatukset ja tekemiset kiinnostaa? Ehkä toisia eläkeläisiä, mutta tuskin heitäkään – olen sen verran kumma hyypiö, että normaalit eläkeläiset eivät pysty samaistumaan kohkaamisiini. Ainakin minun tuntemani eläkeläiset ovat sosiaalisia ja meneviä henkilöitä, suhailevat ympäri maailmaa ja osallistuvat milloin mihinkin retkeen tai tapaukseen. Monet kissat tulevat ristityiksi asiaankuuluvin juhlamenoin heidän toimestaan. No, en sentään pidä itseäni epänormaalina, millään lailla, vaikka matkusteluni onkin jäänyt sisäavaruuden tasoille viime aikoina, suunnitelmistani huolimatta.

Minulla on uusia harrastuksia, ja lisäksi olen elvyttänyt pari vanhaa harrastusta. Käyn opettelemassa rivitanssia paikallisessa pommisuojassa; puitteet ovat hienot ja tanssiminen mahtavaa. Rivitanssia olen haaveillut harrastavani jo kauan, ja vihdoinkin paikallisessa kansalaisopistossa alkoi aloittelijoille tarkoitettu kurssi. Se on vieläpä keskipäivällä, joten mukana on enimmäkseen eläkemuoreja. Toki mukana on pari nuorehkoakin naista. Miehiä ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt. Edes eläkevaareja. Taitavat olla Bangkokissa katselemassa nuorempaa naisväkeä.

Tanssimisen lisäksi osallistun laulunsanoituskurssille. Sekin on uusi kurssi, ja olisi sekin saanut olla tarjolla jo kymmenen vuotta sitten. Oma sanoitussuoneni tuntuu jo ehtyneen. Ei silti ettenkö pystyisi vääntämään sanat lauluun vaikka kirveen silmästä, jos on tarpeen, mutta se, mikä ennen tapahtui melkein itsestään, vaatii nyt vääntöä. Vaan eipä tuo haitanne. Vanhemmiten kone kuin kone käy yskien, mutta käy kumminkin. Sekin riittää.

Kaiken tuon lisäksi olen elvytellyt aina silloin tällöin iskevää piirustelunhaluani. Minulla ei ole vähäisintäkään lahjakkuutta kuvataiteitten suuntaan, enkä osaa piirtää edes suoraa viivaa, pyöreästä ympyrästä puhumattakaan, mutta minulla on merkillinen halu oppia piirtämään ihmishahmo. Onneksi netistä löytyy videoita, joissa temppu opetetaan kädestä pitäen. Suunnittelen tekeväni grandmamosekset eli alkavani maalata naivistisia tauluja kahdeksankymppisenä. Siihen mennessä olen varmaan jo oppinut piirtämään ihmisen, joka ei näytä paskalla olevalta kissalta. Jostain syystä olen kallellani naivismiin päin. Viattoman ilon suuntaan, siis. Uskokoon ken tahtoo. Tässä linkki ensimmäiseen piirtämääni ihmisen kuvaan tällä erää.

Kaiken tuon luovan huuhailun lisäksi olen tapautunut tunnolleni ja päättänyt osallistua yhteiskunnan rientoihin vähäväkisten puolella, eli liityin Setaan ja olin jo marssimassa Turun Pridessä, lipputangon varressa, vieläpä. Minua pöyristyttää ajatus, että ihmiset jaotellaan sukupuolensa perusteella kelvollisiin ja kelvottomiin. Koska sukupuolia on yhtä monta lajia kuin ihmisiäkin, yhden tai kahden lajin nostaminen ainoaksi oikeaksi siitä joukosta on sairaan yhteiskunnan merkki. Tasa-arvoisia ihmiset eivät koskaan ole, aina joku on rikkaampi toista, mutta tasavertaisia kaikkien pitää saada olla lain ja toistensa edessä. En tiedä vielä, mitä muotoja tämä yhteiskunnallinen osallistumiseni ottaa; minunlaiseni epäsosiaalisen ja erakoituneen ihmisen on vaikea edes kuvitella sitä, mutta aika saa näyttää, mihin kaikki vielä johtaa, jos mihinkään. Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanotaan. Miksipä siis ei yksin viihtyvä mörököllikin voisi ponnistautua ihmisten ilmoille?

Ai niin, putkirikon aiheuttama keittiöremontti ei ole vieläkään valmis, eikä loppu edes häämötä. Elän toivossa, että homma hoituu jouluun mennessä.

Read Full Post »

Tämä kesä on ollut kohdallani yksi laiskimmista, naismuistiin (joka kantaa kauemmaksi kuin miesmuisti, jonka kantomatka on tutkimuksen mukaan noin 3 kuukautta). Ainoan rivakampaa toimintaa vaatineen puuhan suoritin kirvesvarressa sisareni huvilalla Kajaanin korvessa. Nappisuoritus se olikin, näin itse sanoen. Että minä rakastan kirveenheilutusta! Varsinkin ulkoilmassa, ja erityisen varsinkin sääskettömässä ulkoilmassa. Mosquito Killeriä haukutaan turhakkeeksi, mutta se toimii. Jokainen, joka on koskaan joutunut ulkoilmaan kesäaikaan vähänkin pohjoisempana, tietää tarkalleen, mitä tarkoitan. Täällä etelän maalikylissä ei pahemmin sääsket haittaa. Tai no, juu, toissailtana löysin illalla sänkyyn kömmittyäni tavattoman suuren sääsken kyljestäni imemässä tarmokkaasti mahaansa täyteen. Otus oli vainaa ennen kuin ehti kunnolla aloittaakaan viimeistä ateriaansa. Vallitsevan tappajahelteen takia pidän parvekkeen ovea auki öisin, ja tokihan luonto vetää normaalin, terveen sääsken lihapadan ääreen vaikka viidenteen kerrokseen, korkeammallekin.

Laiskuuteni on kyllä aivan sopivaa, näin eläkeläiselle. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, vaikka koville se on ottanut. En ihmettele ollenkaan, että moni heittää henkensä heti eläkkeelle jäätyään. Toisaalta vanhemman ikäpolven — joita eläkeläiset yleensä ovat — suomalaiset tietävät, että tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Pitää vaan rynnistää eteenpäin ja vyöryttää — Hupsista. Melkein pääsi mopo käsistä. Laiskottelun lomassa olen kirjoittanut Shannonin tarinan toista osaa, ja suomennellut muuatta mielenkiintoista, kirjaa (mitä, sitä ei sovi paljastaa, sillä suomennan sitä omaksi ilokseni kirjailijalta lupaa kysymättä).

Remontti on edistynyt sen verran, että keittiössäni on nyt kaunis laminaattilattia. Paljon muuta siellä ei olekaan. Kalusteet ovat luvassa elokuun puolella. Tällä menolla se on tuossa reilun viikon päässä, se elokuun puoli. Kuunvaihteessa on tiedossa muutakin hauskaa kuin keittiön kalusteet, nimittäin uusi nettiyhteys. Vaihdan palveluntarjoajaa, sillä DNA ei pysty tarjoamaan 1 megaa nopeampaa yhteyttä. Olen itse asiassa ollut tyhmä kun en ole ymmärtänyt edes ihmetellä, miksi nettini on hidas. Se kun on ollut riittävän nopea tähän asti, hiukan tökkivä kyllä ajoittain. Vasta kun alalla kauan työskennellyt sisareni väitti, että niin hitaita nettiyhteyksiä ei ole olemassakaan, aloin tutkia asiaa. Sonera tarjosi valokuituyhteyttä, joka on moninverroin nopeampi ja huomattavasti halvempi, joten mitä tässä muuta kuin vaihtoon vaan. Hiukan harmittaa, sillä DNA on ollut luotettava ja tarjonnut apua heti jos on ollut avun tarvetta, mikä toiminta on hieman hakusessa Soneralla, kuulemma. Ongelmia on ollut hyvin harvoin, mitä nyt taloyhtiön serveri on joskus kuupsahtanut. Vaan ei auta, pakko vaihtaa jotta pystyn hoitelemaan kunnolla yhä vain laajemmaksi kehittyvää suhdeverkkoani netissä.

Suhteista puheenollen, vanhana muorinhaasiana olen huomannut olevani suosittu tietyissä paritusportaaleissa. Saan jatkuvasti viestejä huijariporukokilta, jotka ovat kehitelleet keinoja, joilla saisi yksinäisiltä mummeleilta tiristettyä rahaa. Sinisilmäisinkin muori häätyy epäluuloiseksi kun samanlaisia viestejä alkaa tulla solkenaan. Skypessä meikäläisiä vainoavat Afganistanissa palvelevat amerikkalaiset kenraalit, ja paritusportaaleissa kahden sievän pikkutytön yksinhuoltajaisät, joilla on itsellään takana kurja lapsuus. Toinen innokkaasti seuraani havitteleva ryhmä muodostuu nuorista miehistä, hyvin nuorista, alle kolmekymppisistä, jotka vonkuvat seksin perään. Kai sitä onkin helpommin saatavissa epätoivoisilta mummoilta kuin nykytytöiltä, joilla on omat mielipiteensä sopivan miesseuran suhteen. Kolmas ryhmä ovat itäeurooppalaiset noin nelikymppiset miehet, jotka tekisivät mitä tahansa – ihan mitä tahansa — päästäkseen elämään rikkaan maan rikkaan naisen siivellä, iällä niin väliä. No, monet heistä ovat ihan hyvän näköisiä.

Onko kumma, että monet parhaimmista ystävistäni miesrintamalla ovat homoja? Heidän kanssaan jutellessaan tuntee itsensä ihmiseksi eikä lypsykoneeksi.

Read Full Post »