Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kääntäminen’ Category

Soitto Tyksistä sai minut huokaisemaan syvään helpotuksesta. Desmoidilleni on päätetty olla tekemättä mitään. Sitä vain tarkkaillaan, harvakseltaan. Saan olla aivan rauhassa tammikuuhun asti. Vasta sitten on aika mennä sekä syöpä- että kasvaintarkastukseen. Olin jo ehtinyt kehitellä mielessäni melko epämiellyttäviä kuvia uudesta leikkauksesta, joka tuottaisi taas huonosti parantuvan haavan. Minulle soittaneen lääkärin mukaan desmoidin poistaminen merkitsisi sitä, että osa vatsalihasta poistettaisiin ja korvattaisiin tyräverkolla. Koska kasvain on täysin ennustamaton, voin vain toivoa että ehdin kuolla ennen kuin se tappaa minut. No, vitsi vitsinä.

Olen alkanut varovaisesti pidentää kävelylenkkejäni. Käveleminen on erinomaisen hyvä keino sekä tappaa aikaa että kohottaa kuntoa. Vaikka ei minun hidas paarustamiseni taida nostaa sitä kovin korkealle. Kunhan edes hiukan. Olen siinä tilassa, että sängystä ylös nouseminen aamuisin tekee tiukkaa. En kerta kaikkiaan saa impulssia, joka nostaisi minut ylös. Makaan siinä pohjuspuillani puolihorteessa, torkahdan välillä ja näen omituisia unia, havahdun hetkeksi ja vaivun taas tuonpuoleisiin maailmoihin. Tosin yön pitkien tuntien aikana ehdin nousta monta kertaa vessareissulle, joten ehkä aamun veltostelu johtuukin siitä. Vaan minkäs sille tekee? Kun luonto kutsuu, kutsuun on vastattava vikkelästi. Pääsee vähemmällä pyykinpesulla.

Ilmojakin piisaa. Marraskuu menossa näin pitkällä ja aurinko paistaa kuin hullu. Pakkasista ei ole tietoakaan, eikä siis lumestakaan. Pysyköönkin liukkaus poissa vielä kauan, jotta pääsen kävelyilleni!

Muuten, luin pitkästä aikaa pari kirjaa, joista pidin todella paljon. Yhdysvaltojen syvään etelään sijoittuvassa Mississipissä päähenkilö, Wiley, on köyhä yksinhuoltajaisä, homo, joka kasvattaa huumelasta. Sellaista, jonka vanhemmat ovat käyttäneet huumeita odotusaikana. Sen takia Wiley on täysin huumekielteinen. Lapsi on kuuro ja muutenkin vammainen mutta älykäs ja fiksu pikkupoika. Wiley kehittelee suhdetta pesunkestävään jenkkiin, Jackiin, joten kulttuuriset erot tulevat kiinnostavasti esiin. Jackilla on myös huumehistoriaa, joka hiertää pahasti pariskunnan välejä. Kerronta on loistavaa, ja mikä parasta, kirjoissa ei esitetä yhden yhtäkään seksiaktia, mutta silti pääparin suhteesta ei jää kertomatta mitään. Sitä minä sanoisin hyväksi kerronnaksi. On taito osata kertoa tapahtumista kuvailematta niitä suoraan. Ennen se osattiin. Nykylukijat kuulemma vaativat kiintiönainteja kirjoihin, oli genre mikä hyvänsä, joten kirjoittajat vain vastaavat kysyntään, parhaansa mukaan. Mutta genitaalien käsittelyn tarkka kuvailu ei välttämättä tee tarinasta hyvää. (Käsityön innoittamiseen tarvittavat tarinat ovat tietysti asia erikseen.) Kirjat ovat Nick Wilgusin Shaking the Sugar Tree ja sen jatko-osa Stones in the Road. Tapahtumat sijoittuvat Tupelon kaupungin tienoille, Elviksen kotikaupungin, kuten kaikki ainakin kypsään ikään ehtineet ihmiset tietävät, joten kirjojen kielessä on kutkuttavasti etelävaltiolaisia puheenparsia. Ah, olisipa ihanaa suomentaa kirjat, mutta niitten kieli taitaisi ylittää kykyni juuri niiden etelävaltiolaisuuksien takia.

Read Full Post »

Ann Somerville kirjoittaa kauniita sanoja käännöstyöstäni sivustossaan. Kopioin sen tähän piristääkseni itseäni:

The wonderful Paula Merensuo has completed her massive undertaking of love, and made available in Finnish, Needful, the final book in the Remastering Jerna series.

Download free from Smashwords here.

Every so often I am approached out of the blue by someone wanting to translate my books for another market (usually French). I’m never interested because I have nothing to judge their work by and I don’t want to lose control or copyright. I never had any issues like that with Paula. For her, this was a task she undertook purely for the benefit of Finnish lovers of m/m books, and with no thought of recompense at all. From all the feedback I’ve seen or had, her translations have been of the highest calibre, and it’s a pleasure to have these books available to the Finns, without any concerns about quality.

Thank you, Paula.

Read Full Post »

Lähetin tänään Ann Somervillelle Jerna-sarjan kolmannen kirjan suomennokseni. Sen nimeksi tulee Halut ja tarpeet. Valmiiksisaamisen tunne on mahtava, taas kerran. Kun oikein mietin, olen kyllä saanut paljonkin valmista aikaan kirja- ja käännösrintamalla viime aikoina. Monta suomennosta, kaksi omaa kirjaa, mitä vielä. Laiska töitään latelee ja niin poispäin. Pikkuhiljaa näpertämällä saa aikaan kummasti valmista. Annilta tulikin heti vastaus, ja hän kysyi, olenko saanut paljon hyvää palautetta käännöksistäni. Enpä tosiaan, vain pari. Mutta käännös on hyvä jos lukijalla ei ole siitä mitään sanottavaa. Niin se menee.

En kuitekaan ole ollut mitenkään hyvässä iskussa aikoihin, sattuneesta syystä. Siitä huolimatta olen pärjäillyt oikein mukavasti. Salaisuus on siinä, että minulla ei ole mitään velvollisuuksia oman ihanan itseni ulkopuolella. Se etu on sinkkuudesta. Ja jälkikasvun aikuisuudesta. Ja sisaravusta. Toivoakseni voin korvata sen joskus.

Kuulin ilahduttavan uutisen, että minun on mahdollista saada tunnukset Celiaan eli sokeitten äänikirjastoon. Enää ei tarvitse olla sokea että saa ne. Kun ei jaksa muuta kuin maata sängyllä silmät kiinni, on mukava kuunnella äänikirjaa. Aika ei käy niin pitkäksi sillä lailla. Minulla on tänään treffit kirjastotädin kanssa asian tiimoilta. Pitäkää peukkuja!

Luin hiljakkoin Henning Mankellin syöpäkirjan Juoksuhiekkaa. Hänellä on keuhkosyöpä. Kirja oli mukava luettava, ei kai muunlaista voi odottaakaan sen tasoiselta kirjailijalta. Ajattelen itsekin kirjoittaa syöpäkirjan. Munasarjasyöpäkirjan. Itse asiassa sitä on pyydetty minulta. Ans kattoo. Tuskin siitä mitään tulee. Hmm, vaikuttaa siltä kuin olisin nakkaamassa kirvestä kaivoon ennen kuin olen edes aloittanut. Mietin vain, mitä kiinnostavaa voisin kertoa syövästäni. Voisin kyllä keroa heti tässä, millä tavalla autan sytostaatteja nujertamaan syöpäsolut:

Näen mielessäni ruumiini sisäpuolen. Se on täynnä himmeää valoa, jota puhkovat kirkkaat valonsäteet. Se on kuin hämärä vinttihuone heti pärekaton alla, ja katossa on reikiä, joista valo pääsee työntämään keihäitään hämärään, hiukan pölyiseen tilaan. Siellä lentelee pieniä olentoja, joilla on yllään kullanvärinen mekko ja selässä pienet siivet. Ne ovat sytostaattikeijuja. Ne pöristelevät ympäriinsä etsien syöpäsoluja, ja kun ne löytävät sellaisen, ne ottavat sen syliinsä ja kantavat lähimpään valonsäteeseen, joka tempaisee solun mukaansa ja vie sellaiseen paikkaan Kaikkeuden uumenissa, jossa se saa elää ja kasvaa kaikessa rauhassa. Kaikki näyttää itse asiassa aika hauskalta. Jotkin solut ovat niin suuria, että tarvitaan kaksi ja joskus kolmekin pikku pöristelijää kantamaan sitä. Syöpäsolut ovat aivottomia ja haluavat vain kasvaa ja jakaantua kuin villityt, mutta sytkykeijut ovat väsymättömiä, ja niitä tulee aina uusia sitä mukaa kuin käyn saamassa hoitoa. Niillä on myös hyvä huumorintaju, ja ne laukovat toisilleen vitsejä työskennellessään. Ne eivät vihaa syöpäsoluja vaan haluavat vain auttaa ne pois parempaan paikkaan ennen kuin kirurgi kaivautuu suolistooni puukkoineen ja tonkeineen. Vihalla ei ylipäätään voiteta mitään, uskon minä. Mietin vain, että olisi hauska jos ne pikku pöristelijät veisivät samalla vaivalla pois parikymmentä kiloa rasvasolujakin. Minulla on vaivanani kauhea syötätys, vaihteeksi. Niitä tulee ja menee. Kunhan selviän tästä kaikesta, rupean taas vesipaastolle. Se tekisi hyvää nytkin.

Olen jo tottunut aika hyvin kaljuuteeni. En edes muista sitä muulloin kun silloin kun päänahkani kutisee ja joudun raapimaan sitä. Se on arka kuin silmäterä ja aika rupinenkin. Sängen seassa on kaljuakin kaljumpia läikkiä. Näytän varmaan pelottavalta, mutta naamioidun lippalakilla. Ostin uuden Paraisten Tokmannilta. Siinä on hauen kuva otsassa. Sopii hyvin habitukseeni.

Read Full Post »

Northanger Abbey

Northanger Abbey -suomennokseni on julkaistu. Käänsin kirjan jo viime vuosituhannen puolella, joten teksti piti käydä läpi ja viritellä uuteen uskoon, eli korjasin mitä korjattavaa oli. Mikään käännös ei koskaan ole täysin valmis; joka lukukerralla silmään osuu jotain sellaista, jonka haluaisi muuttaa. Se juuri tekee kääntämisestä niin kiehtovaa. Kirjaa saa Elisa-kirjasta. Hinta ei ole paha, alle 7 euron.

Tein itse epubin, ja siinä meni monta päivää. Ei siksi että epubin tekeminen olisi mitenkään vaikeaa, päinvastoin. Sen surauttaa hetkessä; saatavilla on useita ohjelmia sitä varten. Elisa-kirjalla vain oli kaikenlaisia spesiaalivaatimuksia, joitten takia piti kaivautua koodiin pohjia myöten. Se teki tietysti vain hyvää, osaanpahan nyt senkin homman.

Merkitsen jääväksi muistiin ikiajoiksi, että säätila on viehättävän talvinen. Pakkasta nollan pintaan, lunta, hmm… olisiko reilut kymmenen senttiä, silmämääräisesti arvioituna. Panin eilen huvittuneena merkille hauskat lumieläimet, joita lapset ovat rakentaneet talon taakse. Pikku taiteilijat ovat panneet parastaan. Lapsille talvesta onkin eniten iloa. Iloitsen toki itsekin, ainakin silloin kun ei ole tolkuttoman liukasta. Kauneutta ei ole koskaan liikaa. Olen nauttinut suuresti näystä, jonka ohuessa lumessa tököttävät paljaat mustikanvarvut muodostavat. Muotojen ja värien harmoniaa, jota voi vain ihastella.

Olen saaanut riesakseni päänsäryn. Riettaastako sekin tähän ennätti? Voi olla, että se johtuu silmistä. Tai kuluneista niskoista. Kaikenlaisia kremppoja tulee ja menee, mitäpä noita murehtimaan.

Read Full Post »

TTTPS_kansi_pieni

Tämä pikku kirja on osa vapaaehtoisvoimin pyöritettävää turvaseksiprojektia, jonka kautta kirjoittajat yms. luojat jakavat tietoutta hiv/aidsista niille, jotka tietoa eniten tarvitsevat, eli gay-nuorille. Oma osuuteni on suomennoksen tekeminen. Tein myös kannen, tosin vain vaihtamalla alkuperäisen kannen tekstit suomenkielisiksi. Kirjan saa ladata ilmaiseksi ja jaella kavereillekin. Sanaa ei levitetä koskaan liikaa aiheesta; hiv leviää edelleen ja tappaa, ja jos ei heti tapakaan, niin ainakin aiheuttaa kammottavia liitännäissairauksia. Ja kuitenkin virukselta voi välttyä helposti, kunhan vain tietää, miten.

Tarina on kaunistelemattoman suoraa puhetta aiheesta. Hyssyttely ei olekaan viisasta kun kohteena on nuori, jolla on edessään koko elämä — jonka voi tuhota heti ensimmäisellä seksikokemuksellaan, jos on tietämätön ja/tai piittaamaton.

Read Full Post »

Joulu lähestyy, ja sataa lunta. Mahtavaa! Joulussa parasta on se, että se on kohta ohi. Olen oikein hyvin varustautunut sen varalta. Aloitin vesipaaston, joten jouluni sujuu rattoisasti. Ainakaan ei tarvitse miettiä ruokapuolta. Pöydänkulmalla on niin korkea kirjapino, että luettavan puutekaan ei pääse yllättämään. Vanha ystäväni Liskomies käväisi kylässä kauniin naisensa kanssa, ja he toivat joulutähden. Täytyy myöntää, että se on kaunis. Pari korttiakin olen saanut. Toinen niistä tuli velivainajan perheeltä, ja sain sitä kautta melkein kuin terveiset Wanhalta herralta itseltään, hän nimittäin ei ehtinyt oppia nykyistä sukunimeäni, vaan hänen korteissaan oli aina väärä nimi. Ilmeisesti se nimi on ylöskirjoitettu joulukorttilistaan, joten nyt kun sain kortin, siinä oli se väärä nimi. Tai onhan se puoliksi oikein sentään.

Read Full Post »

kummitustalo_pieni

En toki ole kirjoittanut tätä kirjaa, suomentanut vain, joskaan suomentaminen ei ole koskaan vain. Kirjan saa ostaa täältä Se on hauska tarina, ryyditettynä ripauksella yliluonnollista toimintaa. Kummitustalo sentään… Josh Lanyon on osaa luoda hyvin eläviä henkilöitä kirjoihinsa. Kirjaa oli nautinnollista suomentaa.

Read Full Post »

Older Posts »