Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kirjallisuus’ Category

Arvatkaapa ystäväni mitä kaipaan tällä hetkellä eniten? Tervapääskyjen mielipuolisia kirkaisuja kun ne sukeltelevat parvekkeeni edessä. Vasta silloin minusta tuntuu, että olen selvinnyt kunnialla taas yhdestä talvesta. Tottapuhuen tunnen olevani aika lujalla pohjalla talvesta selviämisen suhteen tällä hetkellä, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhä vielä pitää paikkaansa vanha sanonta jäitten ja hullujen liikkeellelähdöstä keväällä.

Alan hiljalleen sopeutua eläkeläisyyteen. Rahallisesti elintasoni ei muuttunut millään lailla; eläkkeeni on pikkuruinen. Olen kuitenkin pärjännyt vähemmälläkin, joten en valita. Minua kyllä huvittaa suuresti elinaikaodotusvähennys. Siinä on jotain karmealla tavalla vitsikästä. Sain tänään eläkeläiskortinkin, ja aloin heti miettiä, miten voisin käyttää sitä. Ehkä voisin ruveta käymään konserteissa? Se voisi olla antoisaa. Hemmottelen itseäni tällä hetkellä seutulipulla. Se on silkkaa ylellisyyttä. Minun pitää päästä Turkuun kirjastoon, mieluiten joka päivä. Siellä on niin hyvä kirjoittaa ja editoida tekstejä.

Editoimisesta puheenollen, Josh Lanyon pyörsi puheensa ja kysyi, olisinko vielä kiinnostunut kääntämään hänen kirjojaan. Mikä ettei? Satumoisin olin jo kääntänyt omaksi ilokseni yhden hänen kirjoistaan. Se tulee siis ulos lähiaikoina, e-kirjana. Sain sen editoitua ja lähetin eilen Joshille. Laitan linkin esille sitten kun kirja on ilmestynyt. Toisaalta Jernan kakkososan käännöksen editointi on valmistumassa sekin. Sitten tartun Joshin seuraavaan kirjaan. Puuhaa siis riittää, mikä onkin ihanaa.

Noin muuten minulla on meneillään tämän vuoden kolmas vesipaasto. Oloni on tosihyvä, ei nälkää eikä mitään muitakaan vaivoja taikka oireita. En ole päättänyt, kuinka kauan paastoan tällä kertaa. Se riippuu aika paljon siitä, miten saan ajan kulumaan. Paastoamisessa kun on pahinta pitkästyminen.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »

14-1-14! Hurmaava päivämäärä, eikö vain? Eilen oli Nuutinpäivä, ihmiselämäni kahdesta suuresta päivästä toinen, syntymäpäivä. Se toinen on kuolinpäivä. Ihmisen kaksi suurta porttia, tulla ja mennä. Syntymäpäiväni oli järjestyksessä kuudeskymmeneskolmas. Edesmennyt vuoteni ei sujunut kovin hyvin, voin enemmän tai vähemmän huonosti, mutta mitäpä noista. Se mikä on ollut, on ollut, ja jos tulee uudestaan, siitä vaan. Elämä kulkee spiraaleina, ja joku niistä joskus jopa ylöspäin.

Eilen sekoilin oikein kunnolla ja jouduin menemään Kelaan selvittelemään asioita. Kaksi tuntia jonotettuani pääsin sisään viimeisenä asiakkaana sille päivälle – en sentään joutunut lähtemään tyhjin käsin. Mikäpä oli odotellessa vuoroaan; Kaarinan uudistettu yhteispalvelupiste on melkein kodikas paikka. Samaan tilaan on soviteltu TE-keskus, Kela ja kaupungin oma palvelupiste. Kelaan oli menossa paljon ihmisiä, joista kaikki eivät suinkaan nauttineet odottelusta niin kuin minä. Vaivutin itseni transsiin ja seikkailin tuonpuoleisessa niin että aikani kului kerrassaan rattoisasti.

Olen kovasti miettinyt eläköitymistä viime aikoina. Se on tuntunut minusta ajatuksenakin jotenkin kuin kuolemantuomiolta. Minulla ei toki ole mitään kuolemista vastaan, siitä ei ole kysymys; minusta vain jonkinlainen periksiantamisen tai uupumuksen haju tuntuu liittyvän eläkkeelle jäämiseen. Mietin asiaa kauan ja hartaasti ja tartuin lopulta härkää sarvista eli laitoin netin kautta eläkehakemuksen vetämään. Jos se menee läpi, astun eläkeläisten alati taajenevaan parveen helmikuun alussa. Työttömyys on alkanut masentaa minua, joten ehkä eläkeläisyys auttaisi minua karistamaan niskoiltani luuseriuden ankeanharmaan manttelin. Mikään ei tietenkään muutu. Mutta koska en aio päästää itseäni tämän alemmaksi, aloin heti suunnitella ulkomaanmatkaa. Menen Zagrebiin pariksi viikoksi kirjoittamaan maalis-huhtikuulla. Voin kirjoittaa missä vain, ja kaipaan päästä tapaamaan poikiani Balkanille.

Kirjoittamisesta puheenollen, kirjani nimeltään Poika joka näki puitten tanssivan on nyt saatavissa myös paperisena Lulusta. En ole vielä saanut käsiini omaa kappalettani, joten en tiedä, tuliko siitä hyvä. Miksipä ei olisi tullut. Noin muuten kääntelen Jernan jatko-osaa nimeltään Games & Consequences. En ole vielä keksinyt sille tarpeeksi iskevää suomenkielistä nimeä. Muuten, sain selville mahdollisen syyn, miksi Josh Lanyon ei antanut minulle lupaa kääntää hänen kirjojaan. Ann Somerville on hyökännyt hänen kimppuunsa melkoisen raivokkaasti netissä useamman kerran väittäen hänen itse asiassa olevan toisia naisia vihaava nainen, joka teeskentelee olevansa mies. Jessussentään, en voi muuta sanoa. Ketä kenenkin sukupuoli kiinnostaa, loppujen lopuksi? Kirjailijan kirjoittama teksti puhuu puolestaan. Kukaan ei kirjoita sukupuolielimillään. Vaikka mistä senkin tietää? Oli miten oli, en ihmettele, jos vaikka Josh luulee minun olevan vihollisen puolella rintamaa. Ihan hullu ajatus; minua ei voisi vähempää kiinnostaa kirjailijoitten keskinäiset kähinät. Kääntäjä kääntää ja sillä siisti. Sukupuolielimistä ja työnteosta tuli mieleeni muuan nuori naispuolisen puuseppä, joka valitti minulle katkerana ettei saa kunnon töitä vaikka on sorvannut itselleen puusta munat. Aitomunaiset vievät kaikki kunnon työpaikat. Saattaa olla tottakin.

Read Full Post »

Under Her Domain saavutti hiljakkoin premium-statuksen. Minulla on siis nyt kahdeksan kirjaa kansainvälisessä jakelussa, kahdella nimellä ja kahdella kielellä. Aikamoinen saavutus, vaikka itse sanonkin, vuoden sisällä. Omien teelmysteni lisäksi myös käännöksiäni on saatavissa kaikista suurimmista e-kirjamyymälöistä netissä. Paitsi Amazonista. En oikein tykkää sen puulaakin politiikasta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä ehtii vielä tehdä.

Read Full Post »

Kerroin aikaisemmin, että neuvottelin erään amerikkalaisen kirjailijan kanssa hänen kirjojensa suomentamisesta. Paljastan nyt, että kyseessä oli Josh Lanyon, ja neuvottelimme hänen Adrien English -sarjastaan. Hän mietti tarjoustani aikansa ja kieltäytyi. Hänen mielestään mahdollinen myynti ei yltäisi kannattaviin lukemiin. Voipi olla niin. Toisaalta voi olla niinkin, että hänellä ei ole suurta käsitystä suomalaisista lukijakansana. Tai ehkä hän vain epäilee kirjojensa olevan liian kovaa kamaa meikäläisille takametsäläisille. Minusta ne olisivat hyvinkin suomentamisen arvoisia. Itse ainakin nautin suuresti kun luen hänen nokkelia murhamysteereitään. Ehdin kääntää ensimmäisen luvun ensimmäisestä kirjasta, joten jos joku haluaa tutustua siihen, se onnistuu kyllä. Voin antaa linkin paikkaan, missä säilytän sitä.

Jonotan parhaillani pään skannaukseen. Ehkä suvussa temmeltävä Alzheimer on iskeytynyt minuunkin? Oireet viittaavat sinne päin. Suhtaudun tyynesti tilanteeseen. Terry Pratchettillakin on se ja silti hän suoltaa tulemaan kirjoja. Ei silti että painisin sinne päinkään samassa sarjassa. Tulipahan vain mieleeni.

Read Full Post »

under her domain_small

Uusin kirjani on syntynyt! Tai ilmestynyt. Tai, no, miten sen sanoisi… Siis uusi e-kirja on ohjelmoitu olemaan olemassa. Julkaisin sen alter egoni Sitkas Vitin (A teller of twisted stories) nimellä, koska se poikkeaa muista tarinoistani. Ainakin hiukan. Ainakin sikäli, että siinä ei ole gay-teemaa. Sen seksi siis poikkeaa tavanomaisesta tyylistäni. Nimittäin kerrontani tyylistä. Hätäisimmät voivat ladata kirjan tästä.

Read Full Post »

Neuvottelen parasta aikaa erään amerikkalaisen kirjailijan kanssa hänen teostensa suomentamisesta. Hän kysyi, mitä minulla on mielessä? Miksi haluan kääntää hänen kirjojaan? Hyvä kysymys. Nyt mietin pää punaisena, miksi tosiaankin? Hän oli kovin ihmeissään siitä, että Jernan uusi isäntä on jakelussa ilmaiseksi. Sellainen peli ei vetele jos aikoo saada jotain kiliseväistä kassalippaaseen. No eipä kyllä, mutta ei kaikki tässä maailmassa pyöri sen kiliseväisen ympärillä. Kyseisellä kirjailijalla on työssään samanlainen missio kuin minulla: me molemmat haluamme tarjota ihmisille hyviä hetkiä. Virkistystä. Kevennystä arjen ankeuteen. Minusta siinä on tarkoitusta ihan riittävästi.

Neuvottelujen tuiskeessa olen saanut kirjoitettua viimeisimmän tarinani siihen pisteeseen, että se on oionlukijalla. Kunhan se (tarina, ei lukija) on nähnyt päivänvalon, siirryn m/m-romanssien puolelle. Tarinoissa pitää olla munaa!

Harri Nordel puhuu mielenkiintoista asiaa e-kirjoista blogissaan. Myönnän nöyrästi mutta ylpeästi olevani yksi niistä ”hallitsematonta tulvaa tuottavista yhdenrivintwiittaajarunoilijoista”, joista hän puhuu. Maailmaan mahtuu tarinoita siinä missä koiranhaukkuakin. Ja kuka sen sanoo, mikä juttu ketäkin virkistää? Kaikessa pöljyydessäni pyrin ennakkoluulojen ja kyräilyn hävittämiseen, ja koska niitä on mahdotonta hävittää ihmiskunnasta, koetan ainakin hiukan hälventää niitä. Vaikka sitten tarinoilla jos en millään järeämmällä.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »