Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kulttuuri’ Category

kva_kansi_pieni
Kun romanttinen viikonloppu San Franciscossa menee puihin, ujo nuori taiteilija Perry Foster palaa ennen aikojaan kotiin ja saa huomata, että asiat voivat aina mennä vieläkin huonommin: hän löytää ruumiin kylpyammeestaan. Ruumiin, jolla on yllään hyvin ruma pikkutakki – ja yhtä rumat sukat. Perry ei tunne vainajaa, mutta siitä ei ole suurta lohtua; millä ihmeen ilveellä kuollut tuntematon on päässyt lukittuun huoneistoon eristyneessä Alstonin kartanossa Vermontin Northeast Kingdomin takametsissä? Perry kääntyy apua saadakseen ”pitkän, tumman ja vihamielisen” entisen laivaston erikoisjoukkojen miehen Nick Renon puoleen – mutta onko Reno ihan sitä miltä näyttää?

Eli viimeisin käännökseni on vihdoinkin julkaistu, taikka on se näköjään julkaistu jo elokuussa, mutta kirjailija ei ole vaivautunut kertomaan minulle tapauksesta, kiireinen henkilö kun on. No, parempi myöhään… Ja onhan se iloinen yllätys kun löytää ykskaks käännöksensä nettikirjakaupasta.

Josh Lanyon on erityisen hyvä henkilökuvauksessa; hänen sankarinsa ovat eläviä ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Tämä tarina on erityisen nautittavan romanttinen, jos niin voi sanoa, ja miksi ei voisi? Ränsistynyt, aavemainen kartano eksentrisine asukkaineen ja mielenkiintoisine historioineen antaa herkullisen taustan nuoren ja naiivin Perryn ja enimmäkseen pahantuulisen ja mammanpoikiin nuivasti suhtautuvan Nick Renon hankalasti kehittyvälle suhteelle.

Read Full Post »

kummitustalo_pieni

En toki ole kirjoittanut tätä kirjaa, suomentanut vain, joskaan suomentaminen ei ole koskaan vain. Kirjan saa ostaa täältä Se on hauska tarina, ryyditettynä ripauksella yliluonnollista toimintaa. Kummitustalo sentään… Josh Lanyon on osaa luoda hyvin eläviä henkilöitä kirjoihinsa. Kirjaa oli nautinnollista suomentaa.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »

14-1-14! Hurmaava päivämäärä, eikö vain? Eilen oli Nuutinpäivä, ihmiselämäni kahdesta suuresta päivästä toinen, syntymäpäivä. Se toinen on kuolinpäivä. Ihmisen kaksi suurta porttia, tulla ja mennä. Syntymäpäiväni oli järjestyksessä kuudeskymmeneskolmas. Edesmennyt vuoteni ei sujunut kovin hyvin, voin enemmän tai vähemmän huonosti, mutta mitäpä noista. Se mikä on ollut, on ollut, ja jos tulee uudestaan, siitä vaan. Elämä kulkee spiraaleina, ja joku niistä joskus jopa ylöspäin.

Eilen sekoilin oikein kunnolla ja jouduin menemään Kelaan selvittelemään asioita. Kaksi tuntia jonotettuani pääsin sisään viimeisenä asiakkaana sille päivälle – en sentään joutunut lähtemään tyhjin käsin. Mikäpä oli odotellessa vuoroaan; Kaarinan uudistettu yhteispalvelupiste on melkein kodikas paikka. Samaan tilaan on soviteltu TE-keskus, Kela ja kaupungin oma palvelupiste. Kelaan oli menossa paljon ihmisiä, joista kaikki eivät suinkaan nauttineet odottelusta niin kuin minä. Vaivutin itseni transsiin ja seikkailin tuonpuoleisessa niin että aikani kului kerrassaan rattoisasti.

Olen kovasti miettinyt eläköitymistä viime aikoina. Se on tuntunut minusta ajatuksenakin jotenkin kuin kuolemantuomiolta. Minulla ei toki ole mitään kuolemista vastaan, siitä ei ole kysymys; minusta vain jonkinlainen periksiantamisen tai uupumuksen haju tuntuu liittyvän eläkkeelle jäämiseen. Mietin asiaa kauan ja hartaasti ja tartuin lopulta härkää sarvista eli laitoin netin kautta eläkehakemuksen vetämään. Jos se menee läpi, astun eläkeläisten alati taajenevaan parveen helmikuun alussa. Työttömyys on alkanut masentaa minua, joten ehkä eläkeläisyys auttaisi minua karistamaan niskoiltani luuseriuden ankeanharmaan manttelin. Mikään ei tietenkään muutu. Mutta koska en aio päästää itseäni tämän alemmaksi, aloin heti suunnitella ulkomaanmatkaa. Menen Zagrebiin pariksi viikoksi kirjoittamaan maalis-huhtikuulla. Voin kirjoittaa missä vain, ja kaipaan päästä tapaamaan poikiani Balkanille.

Kirjoittamisesta puheenollen, kirjani nimeltään Poika joka näki puitten tanssivan on nyt saatavissa myös paperisena Lulusta. En ole vielä saanut käsiini omaa kappalettani, joten en tiedä, tuliko siitä hyvä. Miksipä ei olisi tullut. Noin muuten kääntelen Jernan jatko-osaa nimeltään Games & Consequences. En ole vielä keksinyt sille tarpeeksi iskevää suomenkielistä nimeä. Muuten, sain selville mahdollisen syyn, miksi Josh Lanyon ei antanut minulle lupaa kääntää hänen kirjojaan. Ann Somerville on hyökännyt hänen kimppuunsa melkoisen raivokkaasti netissä useamman kerran väittäen hänen itse asiassa olevan toisia naisia vihaava nainen, joka teeskentelee olevansa mies. Jessussentään, en voi muuta sanoa. Ketä kenenkin sukupuoli kiinnostaa, loppujen lopuksi? Kirjailijan kirjoittama teksti puhuu puolestaan. Kukaan ei kirjoita sukupuolielimillään. Vaikka mistä senkin tietää? Oli miten oli, en ihmettele, jos vaikka Josh luulee minun olevan vihollisen puolella rintamaa. Ihan hullu ajatus; minua ei voisi vähempää kiinnostaa kirjailijoitten keskinäiset kähinät. Kääntäjä kääntää ja sillä siisti. Sukupuolielimistä ja työnteosta tuli mieleeni muuan nuori naispuolisen puuseppä, joka valitti minulle katkerana ettei saa kunnon töitä vaikka on sorvannut itselleen puusta munat. Aitomunaiset vievät kaikki kunnon työpaikat. Saattaa olla tottakin.

Read Full Post »

Kerroin aikaisemmin, että neuvottelin erään amerikkalaisen kirjailijan kanssa hänen kirjojensa suomentamisesta. Paljastan nyt, että kyseessä oli Josh Lanyon, ja neuvottelimme hänen Adrien English -sarjastaan. Hän mietti tarjoustani aikansa ja kieltäytyi. Hänen mielestään mahdollinen myynti ei yltäisi kannattaviin lukemiin. Voipi olla niin. Toisaalta voi olla niinkin, että hänellä ei ole suurta käsitystä suomalaisista lukijakansana. Tai ehkä hän vain epäilee kirjojensa olevan liian kovaa kamaa meikäläisille takametsäläisille. Minusta ne olisivat hyvinkin suomentamisen arvoisia. Itse ainakin nautin suuresti kun luen hänen nokkelia murhamysteereitään. Ehdin kääntää ensimmäisen luvun ensimmäisestä kirjasta, joten jos joku haluaa tutustua siihen, se onnistuu kyllä. Voin antaa linkin paikkaan, missä säilytän sitä.

Jonotan parhaillani pään skannaukseen. Ehkä suvussa temmeltävä Alzheimer on iskeytynyt minuunkin? Oireet viittaavat sinne päin. Suhtaudun tyynesti tilanteeseen. Terry Pratchettillakin on se ja silti hän suoltaa tulemaan kirjoja. Ei silti että painisin sinne päinkään samassa sarjassa. Tulipahan vain mieleeni.

Read Full Post »

mgs_pieni

Seitsemäs julkaisuni Smashwordsissa on nähnyt päivänvalon, jos niin voi sanoa tässä yhteydessä. Kirja on toistaiseksi ladattavissa ilmaiseksi tästä linkistä. Kirjan nimi on lähinnä sisäpiirin vitsi ja tarkoitettu herättämään huomiota. Minkä se ilmeisesti tekeekin, sillä latauslaskuri näyttää pyörivän hämmästyttävää vauhtia. En oikein usko että laululyriikka sisänsä jaksaa kiinnostaa kovin montaa ihmistä. Kansikuva on kyllä hieno, eikö vain? Kiitos nuorelle ystävälleni, joka paneutui tosissaan kirjan teemoihin poseeratessaan kantta varten.

Hiukan harmittaa WordPressin uhkaus läntätä mainoksia tekstin alle. Suunnittelen siirtyä bloggaamaan muualle.

Ai niin, platformin rakentelussani olen edistynyt niin pitkälle, että pystytin sivun Facebookiin. Kehittelen sitä pikkuhiljaa.

Read Full Post »

Jotkut blogiani aktiivisesti seuraavat ihmiset ovat kuulemma loukkaantuneet väitteestäni, että kaikki lukijat eivät ole täydellisiä. Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, joskin olen hieman hämmästynyt siitä. Heiltä on ilmeisesti mennyt täysin ohi väitteeni syvin ajatus. Siksi tähdennän, että ainakin se ihminen, joka ostaa kirjani ja lukee ne, on aivan täydellinen lukija! Siinä ei ole epäilyksen sijaa.

Olen pystyttänyt kaksi uutta blogia:

Tämä on nuoria ystäviäni ajatellen: Elämäntapakirjailija-kielifriikki-suomentajan juttelua alan ilmiöistä

Tämä taas on virallinen kirjailijablogini: Elämäntapakirjailijan kotikenttä

Read Full Post »

Older Posts »