Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘luomistyöt’ Category

nanowrimo2014

Työkansi vain, mutta oli ihan pakko laittaa siihen kirjan tärkein henkilö.

Työkansi vain, mutta oli ihan pakko laittaa siihen näytille kirjan tärkein henkilö. Ja ei, kirja ei ole homopornoa vaan science fictionia.

No niin, nyt se on tehty: sain täyteen 50 000 sanaa, ylikin, NaNoWriMo-urakassani. Vielä olisi aikaa jäljelläkin, kuunvaihteeseen asti, mutta tarinan perusrunko on nyt valmis. Tietenkin siinä riittää hiomista moneksi iltapuhteeksi talvisydämen aikana.

Tuntuu oikein hyvältä! En ollut lainkaan varma viitsinkö punnertaa loppuun asti. Tapahtumassahan kilpaillaan itsensä kanssa, ja senhän arvaa, miten siinä helposti käy. Nyt minulla on kokonainen kirja, ei tosin kovin paksu, editointia vaille valmiina. Se on jatkoa Shannon-tarinalleni, mutta englanniksi. Ihan vain siksi, koska englannin kielellä saa sanoja kertymään nopsempaan kuin suomella. Ja lukijakuntaakin löytyy laajemmalti, vaikka tuskinpa tarinoitani kukaan lukee, muutamaa sukulaista ja ystävää lukuunottamatta. Minäpä kirjoitankin vain kirjoittamisen vuoksi, ja siksi, koska sähkökirjan muodossa höpinäni säilyvät (teoriassa) maailman tappiin asti.

Ulkona riehuu melkoinen myrsky. Piti sovitella askelta perin varovaisesti matkalla rivitanssitunnille. Joka oli viimeinen tälle vuodelle. Seuraava on vasta tammikuun puolella. No, mikäpä estää tanssimasta itsekseen kotona. Liikunnan ilo on vilpitön ilo, paitsi silloin kun lihaksia juilii jälkeenpäin. Kaikesta pitää maksaa, tavalla tai toisella.

Muuten ei kuulu hirveämpiä, paitsi että joulu on uhkaavan lähellä ja huoltomies vihjaisi koko taloa koskevasta kylpyhuoneremontista. Vanha talo alkaa ilmeisesti laukeilla sieltä täältä. Keittiöremonttini on valmis, mutta osa tavaroista on vieläkin epämääräisinä kasoina nurkissa. Tuntuu siltä että kaappitila väheni oudosti remontissa. Ei kai… minulla on vain liikaa tavaraa. Mitä minä teen esimerkiksi hillopurkeilla?

Ai niin, investoin terveyteeni, eli ostin Itäharjun Prismasta ison jumppapallon. Se antaa mukavasti kyytiä ristiselän lihaksille. Istun sen päällä esimerkiksi silloin kun katson dokumentteja Ylen Areenasta. Mistä puhuen, alumiinista kertova oli aika hurja. Onneksi olen tehnyt itse deodoranttini jo kohtalaisen kauan. Se on kyllä jo myöhäistä, alumiinia kun on ihan joka paikassa. Se kulkeutuu aivoihin ja aiheuttaa dementoitumista. Sekin. Muista pirunvinkeistä puhumattakaan. Tekee tiukkaa että ehtii elää loppuun asti kaiken saasteen kerääntyessä lihalliseen olemukseen. Onneksi sitä ei tarvitse viedä tuonpuoleiseen.

Read Full Post »

Näin syyspäiväntasauksen voimallisena päivänä minun on hyvä miettiä itse tykönäni, miksi en enää tunne vähäisintäkään halua päivittää blogiani. Siihen ei varmaan ole olemassa vain yhtä syytä, vaan useita, yhtenä suurimmista ehkä se, että eläkemuorina en tunne olevani millään lailla julkinen eläin. Ketäpä voisivat eläkemuorin ajatukset ja tekemiset kiinnostaa? Ehkä toisia eläkeläisiä, mutta tuskin heitäkään – olen sen verran kumma hyypiö, että normaalit eläkeläiset eivät pysty samaistumaan kohkaamisiini. Ainakin minun tuntemani eläkeläiset ovat sosiaalisia ja meneviä henkilöitä, suhailevat ympäri maailmaa ja osallistuvat milloin mihinkin retkeen tai tapaukseen. Monet kissat tulevat ristityiksi asiaankuuluvin juhlamenoin heidän toimestaan. No, en sentään pidä itseäni epänormaalina, millään lailla, vaikka matkusteluni onkin jäänyt sisäavaruuden tasoille viime aikoina, suunnitelmistani huolimatta.

Minulla on uusia harrastuksia, ja lisäksi olen elvyttänyt pari vanhaa harrastusta. Käyn opettelemassa rivitanssia paikallisessa pommisuojassa; puitteet ovat hienot ja tanssiminen mahtavaa. Rivitanssia olen haaveillut harrastavani jo kauan, ja vihdoinkin paikallisessa kansalaisopistossa alkoi aloittelijoille tarkoitettu kurssi. Se on vieläpä keskipäivällä, joten mukana on enimmäkseen eläkemuoreja. Toki mukana on pari nuorehkoakin naista. Miehiä ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt. Edes eläkevaareja. Taitavat olla Bangkokissa katselemassa nuorempaa naisväkeä.

Tanssimisen lisäksi osallistun laulunsanoituskurssille. Sekin on uusi kurssi, ja olisi sekin saanut olla tarjolla jo kymmenen vuotta sitten. Oma sanoitussuoneni tuntuu jo ehtyneen. Ei silti ettenkö pystyisi vääntämään sanat lauluun vaikka kirveen silmästä, jos on tarpeen, mutta se, mikä ennen tapahtui melkein itsestään, vaatii nyt vääntöä. Vaan eipä tuo haitanne. Vanhemmiten kone kuin kone käy yskien, mutta käy kumminkin. Sekin riittää.

Kaiken tuon lisäksi olen elvytellyt aina silloin tällöin iskevää piirustelunhaluani. Minulla ei ole vähäisintäkään lahjakkuutta kuvataiteitten suuntaan, enkä osaa piirtää edes suoraa viivaa, pyöreästä ympyrästä puhumattakaan, mutta minulla on merkillinen halu oppia piirtämään ihmishahmo. Onneksi netistä löytyy videoita, joissa temppu opetetaan kädestä pitäen. Suunnittelen tekeväni grandmamosekset eli alkavani maalata naivistisia tauluja kahdeksankymppisenä. Siihen mennessä olen varmaan jo oppinut piirtämään ihmisen, joka ei näytä paskalla olevalta kissalta. Jostain syystä olen kallellani naivismiin päin. Viattoman ilon suuntaan, siis. Uskokoon ken tahtoo. Tässä linkki ensimmäiseen piirtämääni ihmisen kuvaan tällä erää.

Kaiken tuon luovan huuhailun lisäksi olen tapautunut tunnolleni ja päättänyt osallistua yhteiskunnan rientoihin vähäväkisten puolella, eli liityin Setaan ja olin jo marssimassa Turun Pridessä, lipputangon varressa, vieläpä. Minua pöyristyttää ajatus, että ihmiset jaotellaan sukupuolensa perusteella kelvollisiin ja kelvottomiin. Koska sukupuolia on yhtä monta lajia kuin ihmisiäkin, yhden tai kahden lajin nostaminen ainoaksi oikeaksi siitä joukosta on sairaan yhteiskunnan merkki. Tasa-arvoisia ihmiset eivät koskaan ole, aina joku on rikkaampi toista, mutta tasavertaisia kaikkien pitää saada olla lain ja toistensa edessä. En tiedä vielä, mitä muotoja tämä yhteiskunnallinen osallistumiseni ottaa; minunlaiseni epäsosiaalisen ja erakoituneen ihmisen on vaikea edes kuvitella sitä, mutta aika saa näyttää, mihin kaikki vielä johtaa, jos mihinkään. Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanotaan. Miksipä siis ei yksin viihtyvä mörököllikin voisi ponnistautua ihmisten ilmoille?

Ai niin, putkirikon aiheuttama keittiöremontti ei ole vieläkään valmis, eikä loppu edes häämötä. Elän toivossa, että homma hoituu jouluun mennessä.

Read Full Post »

Tämä päivä, heinäkuun viimeinen, oli se päivä, jona sain uuden, nopeamman netin. Hermoilin hiukan pelätessäni, että en osaa viritellä sitä toimimaan. Turhaa hermoilua! Homma hoitui käytännöllisesti katsoen itsestään. Minun tarvitsi vain purkaa entiset viritelmät pois ja kytkeä uusi wlan-modeemi. Verkko löytyi heti ja alkoi toimia kuin vanhan junan klosetti. Toivottavasti toimii jatkossakin. Nyt nettini on kymmenen kertaa nopeampi kuin entinen. Vain kymmenen kertaa – ehkä vaihdan sen vieläkin nopeampaa sitten joskus.

Noin muuten olen viettänyt leppoisaa torstaipäivää. Aamupäivän raju ukkonen inspiroi kodinhoidollisia ambitioitani, nimittäin sain pestyä parvekkeeni kunnolla. Vettä tuli taivaasta niin paljon ja sopivasta suunnasta, että minun oli ihan pakko heittää pois päältäni nekin vähät rytkyt, joilla ylläpidän säädyllisyyttäni kotioloissa tappajahelteen aikana, siepata juuriharja ja käydä toimeen. Tovin heiluttuani sekä parveke että minä olimme säihkyvän puhtaita. Parvekkeen peseminen sujuukin parhaiten sateella. Silloin alapuolen naapuri ei joudu valittamaan, että pesuvesi valuu hänen niskaansa.

Ukkosen ja sateen mentyä ohi tallustin kirjastoon, lähimpääni, jossa nyt istun naputtelemassa tätä hengentuotetta. Tarkoitukseni on kirjoittaa Shannonin tarinan toista osaa, mutta siinä samalla ehdin hyvin päivittää blogia, pelata erilaisia pelejä ja seurustella nettituttavien kanssa. Tai tuttavaksi pyrkivien. Niitä on enemmän kuin perille päässeitä, niin sanoakseni. Monet ovat kutsutut mutta harvat valitut.

Olen aika toivoton kirjoittajaksi. En osaa keksiä yhtään mitään. Ennen niin rajaton mielikuvitukseni on huonossa jamassa. Kai se tekee kuolemaa ellei olekin jo avun ulottumattomissa. Siitä huolimatta kirjoitan. En voi sille mitään. Päässäni – tai missä lie – myllertää kokonaisia maailmoita, ihmisiä, omituisia olentoja, jotka tahtovat tulla ikuistetuiksi sanoilla… Shannonissa on uusi nainen, joka sekoittaa pakkaa, mutta se ei ole hän, joka vaatii minua kertomaan, vaan Ykkönen. Hän katsoo minua pääni sisäavaruuksista lempeän vaativasti. Hänen osansa on kova, mutta hän ei valita... Ei minun tarvitsekaan keksiä mitään. Astun vain sekaan ja alan kertoa, mitä näen ja kuulen. Jos tarinastani ei tule hyvä, se ei ole sen vika, vaan kertojantaitoni. Ehkä en osaa kuvailla juuri oikeilla sanoilla näkemääni? Ehkä käsitinkin väärin, mitä näin? Mutta niin se menee, aina. En ole ainoa, joka ihmettelee luovuuden mutkaisia polkuja.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »

Jotkut blogiani aktiivisesti seuraavat ihmiset ovat kuulemma loukkaantuneet väitteestäni, että kaikki lukijat eivät ole täydellisiä. Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, joskin olen hieman hämmästynyt siitä. Heiltä on ilmeisesti mennyt täysin ohi väitteeni syvin ajatus. Siksi tähdennän, että ainakin se ihminen, joka ostaa kirjani ja lukee ne, on aivan täydellinen lukija! Siinä ei ole epäilyksen sijaa.

Olen pystyttänyt kaksi uutta blogia:

Tämä on nuoria ystäviäni ajatellen: Elämäntapakirjailija-kielifriikki-suomentajan juttelua alan ilmiöistä

Tämä taas on virallinen kirjailijablogini: Elämäntapakirjailijan kotikenttä

Read Full Post »

pjnpt_cover.pienijpg
Neljäs e-kirjani pääsi tänään maailmalle synnyinkodostaan, korvantaukset epäilemättä märkinä. Kirja löytyy täältä jos vaikka sattuisi kiinnostus heräämään. Hengentuotteen hinnaksi määräytyi $4,45.

Kirjailijuudessani on nyt parasta se, että voin tehdä kaiken itse. En ole riippuvainen muusta kuin omasta mielikuvituksestani. Kirjoittajana tuskin lienen kummoinenkaan, mutta eivätpä kaikki lukijatkaan ole täydellisiä. Tasoissa ollaan.

Read Full Post »