Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘säätila’ Category

Yöllä satoi räntää, märästi ja kovan tuulen lennättämänä. Tuuli on kuitenkin laantunut ja lunta jäänyt nähtäväksikin, ainakin sentin verran, ei tasaisena kerroksena mutta laimiskoina kumminkin. Ja parvekkeeltani näen, kuinka varovaisesti ihmiset kulkevat kusettaessaan koiriaan. Siitä näkee, että talven pahin piru, liukkaus, on sekin saapunut raskauttamaan elämää. No, eipäs heittäydytä negatiiviseksi. Se mitään raskauta, panee vain kulkemaan kieli keskellä kämmentä. Se ei ole mahdoton suoritus edes minulle, joka muutenkin alan olla kankea ja hidasliikkeinen. Aurinko rävöttää täydeltä terältä. Muuten ihan kiva mutta… no joo. Silmiä kirvelee ja kuumuus… Miksi yhä vielä pitää olla kuuma? Marraskuu on reilusti yli puolenvälin ja yhä vain on kuuma. Siis sisällä. Täytyy pitää verhot tiukasti kiinni, jotta edes auringon lämpö pysyisi ulkona.

Kylläpä minä olenkin heittäytynyt valitusvaihteelle tänään. Itse asiassa olen hyvällä tuulella. Pääsin ylös sängystäkin jo ennen yhtä. Sunnuntaiksi se on aikaista. Pitäähän sitä edes yhtenä päivänä viikossa levätä kunnolla. Ei silti ettenkö lepäilisi muutenkin ihan riittävästi, mutta se on eri asia.

Pitkästä aikaa aktivoin treffiprofiilini, ja aloin heti saada viestejä. Vaihdoin kuvankin melko tuoreeseen, juuri ennen kaljuuntumista otettuun. Mainitsen kyllä olevani kalju, mutta ilmeisesti seurankipeät henkilöt eivät lue profiiliselostuksia kovin tarkkaan. En lue niitä itsekään.

Noin muuten olen paneutunut taas viime aikoina e-kirjojen tekemiseen. Se on mukavaa puuhailua. Teen kaikista käännöksistäni epubin, jos vain pystyn. Vanhimpien kässäreitten löytäminen sekavista arkistoistani teettää mieluista lisäpuuhaa joutilaalle ihmiselle. Ja ainahan voi skannata kirjan, muuttaa tekstitiedostoksi ja niin edelleen. Se vie vain aikaa, ja sitähän minulla on.

Valtiovallan taannoinen ilmoitus, että eläkeläisten asumistukeen ei kosketa, satoi suoraan minunkin laariini. Tuntui melkein lottovoitolta, ihan kuin olisi saanut rahaa takaisin vaikka sitä ei ollut edes otettu pois. Vähästä sitä osaakin olla tyytyväinen.

Read Full Post »

Menossa on toinen päivä ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen. Sairaalassa kerrottiin, että sytkyt todennäköisesti aiheuttavat sen, että nivelrikon kivut riehaantuvat. Siltä vaikuttaakin. Nivelissä tuntuu epätavallista kolotusta, varsinkin nilkoissa ja jalkaterissä. Ylipäätään siellä täällä tuikahtaa aina uusi kipukohta yli koko raatoni, kuin pieni salamanisku. Liikkuvaista lajia, ne kipukohdat. Mielenkiintoista. Onneksi voin nakella emättiini särkylääkkeitä. Paljon kammottavampia olivat viime vuonna ensimmäisen pitkän vesipaastoni kuusi kipupäivää, silloinhan en voinut lääkitä tuskia millään lailla.

Tämä homma tuntuu etenevän ihan hyvin. Tilasin aamupäivällä netistä kotiparturilaitteen, jolla voin klanittaa pääni sitten kun on sen aika. Puolilta päivin posti toi Tyksistä kirjeen, palvelusetelin peruukin ostoa varten. Minulle tuli hieman soma olo kun katselin sitä paperia. Viranomainen on varma, että menetän tukkani, ja että tukka on niin tärkeä, että minun pitää saamani tekotukka veronmaksajien kustannuksella. En ole varma, mitä minun pitäisi ajatella siitä. Se tuntuu niin tragikoomiselta. Mutta ymmärrän kyllä, että kaikki naiset eivät ole yhtä pöljiä kuin minä, enkä sano, ettenkö hankkisi sitä peruukkia jos siltä tuntuu. Nyt ei tunnu siltä.

Olen kovasti odottanut kuvotusta ja ruokahalun menetystä. Juuri nyt näyttää siltä, että vedän naamaani kaiken, mikä ei ehdi juosta karkuun. En ole pitkiin aikoihin syönyt esim. viljatuotteita, mutta nyt olen näköjään heittänyt senkin rajoituksen miessä huoletonna pois. Mitä välii kun kerran on jo syöpä, heh. Olen mennyt niinkin pitkälle, että olen syönyt pullaa kylmän maidon kanssa. Ihan selvää lohturuokaa kaukaa lapsuudesta, sillä normaalisti pidän nisua melkein pahimpana mitä ihminen voi kitaansa työntää. Hiivaa! Sokeria! Vehnäjauhoja! Voi yhden kerran!

Ilma on ollut hieno tänään. Olin niin virkeä että kävin pikku kävelyllä, eli lähikaupassa. Kevättä on ilmassa jo runsaasti. Aivan mahtavaa!

Read Full Post »

Talvipäivänseisaus — voimallinen päivä, merkki siitä, että pahimmasta on selvitty, taas kerran. Tästä eteenpäin päivät pitenevät. Talvea on vielä pitkästi edessä, mutta se on päivä päivältä valoisampaa. Ja sataa lunta, sitä on jo muutama sentti. Tein päiväkävelyni valoisaan aikaan nähdäkseni maailman kauneuden. Lumi tekee kaunista kaikesta siitä kuolleesta ja harmaasta ja ruskeaksi käpertyneestä, mitä olen saanut katsella tähän asti. Pihlajien marjarykelmät, joitten päällä on lunta! Miten ohut lumiviiru piirtää esiin puitten oksat! Miten nuoskalumi narahtelee askelten alla! Kaikki sellainen saa sydämen tuntumaan kevyeltä.

Read Full Post »

nanowrimo2014

Työkansi vain, mutta oli ihan pakko laittaa siihen kirjan tärkein henkilö.

Työkansi vain, mutta oli ihan pakko laittaa siihen näytille kirjan tärkein henkilö. Ja ei, kirja ei ole homopornoa vaan science fictionia.

No niin, nyt se on tehty: sain täyteen 50 000 sanaa, ylikin, NaNoWriMo-urakassani. Vielä olisi aikaa jäljelläkin, kuunvaihteeseen asti, mutta tarinan perusrunko on nyt valmis. Tietenkin siinä riittää hiomista moneksi iltapuhteeksi talvisydämen aikana.

Tuntuu oikein hyvältä! En ollut lainkaan varma viitsinkö punnertaa loppuun asti. Tapahtumassahan kilpaillaan itsensä kanssa, ja senhän arvaa, miten siinä helposti käy. Nyt minulla on kokonainen kirja, ei tosin kovin paksu, editointia vaille valmiina. Se on jatkoa Shannon-tarinalleni, mutta englanniksi. Ihan vain siksi, koska englannin kielellä saa sanoja kertymään nopsempaan kuin suomella. Ja lukijakuntaakin löytyy laajemmalti, vaikka tuskinpa tarinoitani kukaan lukee, muutamaa sukulaista ja ystävää lukuunottamatta. Minäpä kirjoitankin vain kirjoittamisen vuoksi, ja siksi, koska sähkökirjan muodossa höpinäni säilyvät (teoriassa) maailman tappiin asti.

Ulkona riehuu melkoinen myrsky. Piti sovitella askelta perin varovaisesti matkalla rivitanssitunnille. Joka oli viimeinen tälle vuodelle. Seuraava on vasta tammikuun puolella. No, mikäpä estää tanssimasta itsekseen kotona. Liikunnan ilo on vilpitön ilo, paitsi silloin kun lihaksia juilii jälkeenpäin. Kaikesta pitää maksaa, tavalla tai toisella.

Muuten ei kuulu hirveämpiä, paitsi että joulu on uhkaavan lähellä ja huoltomies vihjaisi koko taloa koskevasta kylpyhuoneremontista. Vanha talo alkaa ilmeisesti laukeilla sieltä täältä. Keittiöremonttini on valmis, mutta osa tavaroista on vieläkin epämääräisinä kasoina nurkissa. Tuntuu siltä että kaappitila väheni oudosti remontissa. Ei kai… minulla on vain liikaa tavaraa. Mitä minä teen esimerkiksi hillopurkeilla?

Ai niin, investoin terveyteeni, eli ostin Itäharjun Prismasta ison jumppapallon. Se antaa mukavasti kyytiä ristiselän lihaksille. Istun sen päällä esimerkiksi silloin kun katson dokumentteja Ylen Areenasta. Mistä puhuen, alumiinista kertova oli aika hurja. Onneksi olen tehnyt itse deodoranttini jo kohtalaisen kauan. Se on kyllä jo myöhäistä, alumiinia kun on ihan joka paikassa. Se kulkeutuu aivoihin ja aiheuttaa dementoitumista. Sekin. Muista pirunvinkeistä puhumattakaan. Tekee tiukkaa että ehtii elää loppuun asti kaiken saasteen kerääntyessä lihalliseen olemukseen. Onneksi sitä ei tarvitse viedä tuonpuoleiseen.

Read Full Post »

Tämä päivä, heinäkuun viimeinen, oli se päivä, jona sain uuden, nopeamman netin. Hermoilin hiukan pelätessäni, että en osaa viritellä sitä toimimaan. Turhaa hermoilua! Homma hoitui käytännöllisesti katsoen itsestään. Minun tarvitsi vain purkaa entiset viritelmät pois ja kytkeä uusi wlan-modeemi. Verkko löytyi heti ja alkoi toimia kuin vanhan junan klosetti. Toivottavasti toimii jatkossakin. Nyt nettini on kymmenen kertaa nopeampi kuin entinen. Vain kymmenen kertaa – ehkä vaihdan sen vieläkin nopeampaa sitten joskus.

Noin muuten olen viettänyt leppoisaa torstaipäivää. Aamupäivän raju ukkonen inspiroi kodinhoidollisia ambitioitani, nimittäin sain pestyä parvekkeeni kunnolla. Vettä tuli taivaasta niin paljon ja sopivasta suunnasta, että minun oli ihan pakko heittää pois päältäni nekin vähät rytkyt, joilla ylläpidän säädyllisyyttäni kotioloissa tappajahelteen aikana, siepata juuriharja ja käydä toimeen. Tovin heiluttuani sekä parveke että minä olimme säihkyvän puhtaita. Parvekkeen peseminen sujuukin parhaiten sateella. Silloin alapuolen naapuri ei joudu valittamaan, että pesuvesi valuu hänen niskaansa.

Ukkosen ja sateen mentyä ohi tallustin kirjastoon, lähimpääni, jossa nyt istun naputtelemassa tätä hengentuotetta. Tarkoitukseni on kirjoittaa Shannonin tarinan toista osaa, mutta siinä samalla ehdin hyvin päivittää blogia, pelata erilaisia pelejä ja seurustella nettituttavien kanssa. Tai tuttavaksi pyrkivien. Niitä on enemmän kuin perille päässeitä, niin sanoakseni. Monet ovat kutsutut mutta harvat valitut.

Olen aika toivoton kirjoittajaksi. En osaa keksiä yhtään mitään. Ennen niin rajaton mielikuvitukseni on huonossa jamassa. Kai se tekee kuolemaa ellei olekin jo avun ulottumattomissa. Siitä huolimatta kirjoitan. En voi sille mitään. Päässäni – tai missä lie – myllertää kokonaisia maailmoita, ihmisiä, omituisia olentoja, jotka tahtovat tulla ikuistetuiksi sanoilla… Shannonissa on uusi nainen, joka sekoittaa pakkaa, mutta se ei ole hän, joka vaatii minua kertomaan, vaan Ykkönen. Hän katsoo minua pääni sisäavaruuksista lempeän vaativasti. Hänen osansa on kova, mutta hän ei valita... Ei minun tarvitsekaan keksiä mitään. Astun vain sekaan ja alan kertoa, mitä näen ja kuulen. Jos tarinastani ei tule hyvä, se ei ole sen vika, vaan kertojantaitoni. Ehkä en osaa kuvailla juuri oikeilla sanoilla näkemääni? Ehkä käsitinkin väärin, mitä näin? Mutta niin se menee, aina. En ole ainoa, joka ihmettelee luovuuden mutkaisia polkuja.

Read Full Post »

On aivan mahdollista, että tästä päivästä tulee hyvä. Kello on kahdeksan, aamulla, ja pystyn istumaan vielä vähän aikaa parvekkeellani ennen kuin aurinko pääsee paistamaan suoraan tähän. Parvekkeeni antaa etelään, mikä tekee mahdottomaksi oleilla sillä aamuyhdeksän ja iltakuuden välisenä aikana, ainakin näin tappajahelteen aikana.

Viime yö oli kuumin tälle kesälle, lämpötila ei laskenut koko yönä siedettäviin lukemiin. Totta puhuen siedin lukeman kyllä ihan hyvin, kumma kyllä. Toistaiseksi helle ei ole saanut nitistettyä minua. Saa nähdä miten käy jos se tästä vielä kuumenee. Vaatteissa kun ei ole enää vähentämisen varaa. Paras asuyhdistelmä kotona on pelkät rintaliivit, ja ulkosalla kuljen ns. kommandona. Ilman pitää päästä kiertämään.

Helteestä puheen ollen, onneksi tuossa aivan lähellä on kirjasto. Ilmastoitu, kesäaikaan rauhallinen, ja hyvin nopealla wlanilla varustettu. Istuskelen siellä tuntikausia iPadini kanssa. Tekstiä ei välttämättä synny mitenkään mainittavasti – usein vain pelaan ja lueskelen. Heroes of Warcraft on hauska korttipeli, jota pelataan joko oikeita ihmisiä tai tietokonetta vastaan. Ja samaan aikaan War of Nations pelaa itse itseään taustalla. Ja aina voi pelata vaikka pasianssia. Pelaaminen pitää eläkeläisen aivot notkeina. Kuulemma.

Read Full Post »