Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘suomentaminen’ Category

Ann Somerville kirjoittaa kauniita sanoja käännöstyöstäni sivustossaan. Kopioin sen tähän piristääkseni itseäni:

The wonderful Paula Merensuo has completed her massive undertaking of love, and made available in Finnish, Needful, the final book in the Remastering Jerna series.

Download free from Smashwords here.

Every so often I am approached out of the blue by someone wanting to translate my books for another market (usually French). I’m never interested because I have nothing to judge their work by and I don’t want to lose control or copyright. I never had any issues like that with Paula. For her, this was a task she undertook purely for the benefit of Finnish lovers of m/m books, and with no thought of recompense at all. From all the feedback I’ve seen or had, her translations have been of the highest calibre, and it’s a pleasure to have these books available to the Finns, without any concerns about quality.

Thank you, Paula.

Read Full Post »

needful_suom_small

Uusin suomennokseni on nyt saatavissa, ja se on vieläpä ilmainen! Sen saa imuroida ainakin täältä. Jernan tarina pääsee nyt loppuunsa, ja on ihan hyvää aikusviihdettä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka uskaltavat tarttua hiukan rankempaan tekstiin. Teemoina on sellaisia juttuja kuin sadomasokismi, homoseksuaalinen rakkaus ja rakkaus ylipäänsä. Kenellä on oikeus rakastaa ja ketä, ja kenen ehdoilla?

Read Full Post »

Ilmassa toden totta on kevättä! Tänä aamuna minut herätti ihanista unistani itsepintaisesti toistuva ääni: se oli talitiainen, joka oli asettunut parvekkeeni alla olevaan vaahteraan. Ihan mukava herätys se oli, totta puhuen. Ja lumet sulavat hyvä vauhtia. Pian ovat kävelytietkin siinä mallissa, että meikäläinenkin uskaltautuu kunnon lenkeille. Liukkautta on riittänyt viime aikoina niin että kulkuni on ollut hartaan varovaista. Talven riemuja, sekin. Lunta on yhä sen verran, että vastapäisen koulun lapsukaiset pystyvät hiihtämään urheilutunnillaan. Tunsin kaipuuta suksille kun katselin lasten hiihtämistä. Olen hiihtänyt viimeksi varmaan joskus -80-luvulla. Nyt en edes omista suksia, enkä näillä näkymin aio niitä hankkiakaan. Pelkkä voiteleminen on nykyään niin monimutkaista, että enpä taida viitsiä opetella sitä enää. Jos ei kynttilän hankaaminen suksenpohjiin riitä, olkoon koko touhu. Surullista, toisaalta. Vanhemmiten putoaa auttamatta kehityksen kelkasta jos ei pidä varaansa.

Aloin suomentaa NaNoWriMo-kirjaani, joka on edelleenkin editorini käsiteltävänä. Ei niin että siinä olisi kauheasti virheitä (sanoo hän), mutta hänellä on opintokiireensä, ja hän on auringontarkka. Hyvähän se vain on. Tuntuu hiukan oudolta suomentaa omaa tekstiään. Se on äärettömän vapaata; jos jokin kohta ei tunnu toimivan, voin muuttaa sen vaikka täysin toisenlaiseksi kuin alkutekstissä. Suomennoksesta tulee siis ties kuinka paljon alkuperäisestä poikkeava. Se on aika mahtavaa! Nautin koko persiellä.

Read Full Post »

Olen viime aikoina miettinyt, miksi olen alkanut tuntea lähdön enteitä. En osaa tarkemmin kuvailla tunnetta, se on vain ikään kuin hiljainen paine jossain sisällä ja käskee itsepintaisesti järjestämään asiat kuntoon ennen lähtöä. Kaikki paperiasiat ja lakijutut ja silleen. Ei silti että minulla olisi mitään lakijuttuja työn alla, tuli vain mieleeni. Jokaisella on jotain keskeneräistä, jota ei haluaisi jättää jälkeenjääväistensä niskoille. Kyllä te tiedätte. Tulin jutelleeksi asiasta sisareni kanssa, ja hänpä tiesi oitis kertoa, että syksyllä kuolleen vanhimman veljemme leski oli hautajaistilaisuudessa kertonut veljemme ilmeisesti tienneen lähtönsä olevan lähellä, sillä hän oli järjestellyt asiansa kuntoon juuri sopivasti.

Koska Kaikkeus on sellainen kuin on, ja synkronismi on luonnonlaki, huomasin, että Areenassa esitettiin dokumenttia ikävystymisestä. Ja mitäkö sillä on tekemistä lähtöenteitten kanssa (joita jokaisella tämän ikäisellä ihmisellä on; ikätoverit alkavat kupsahdella ja kuolleensanomia siis tulee tämän tästä)?

Ikävystyminen tappaa. Ja panee tappamaan. Maapallolla on miljoonia ihmisiä, varsinkin nuoria, ja varsinkin nuoria miehiä, joilla ei ole mitään tekemistä. Eli he ikävystyvät. Eli he tekevät mitä vain hullutusta saadakseen jotain piristystä ankeuteensa. Dokumentissa näytettiin esimerkkinä Lontoon mellakoita. Voi että mellakoitsijat näyttivät onnellisilta juoksennellessaan ympäriinsä rikkomassa paikkoja! Mellakkapoliiseilla näytti olevan vähintäänkin yhtä hauskaa.

No, leikki leikkinä. Dokumentin mukaan ikävystymisen tappavuus johtuu siitä, että se aiheuttaa stressiä. Jos aivot eivät saa virikkeitä, ne tavallaan nukahtavat, sillä ne eivät välitä samanlaisina toistuvista tapahtumista. Ihminen siis ikävystyy, hänen ajantajunsa vääristyy, sykkeensä kasvaa, kortisolitasonsa kohoaa. Kortisolin kohoaminen taas aiheuttaa stressin, joka on jutun pahis.

Että mitäkö tuolla kaikella on tekemistä kuolleensanomieni kanssa?

Dokumentti antoi minulle ahaa-elämyksen: olen ikävystymässä kuoliaaksi. Mikään viiden aistini tuottama informaationkipenä ei tarjoa uutta aivoilleni. En näe, kuule, haista, maista enkä tunne ihollani mitään sellaista, minkä en olisi kokenut jo niin monta kertaa aikaisemmin, että siinä ei ole mitään uutta.

Kiusallinen juttu. Olen siis hyvää vauhtia painumassa kaiken lihan tietä. Parannuskeino on kyllä olemassa, onneksi. Pitää vain nousta ylös ja mennä ulos maailmaan. Siellä on uutta kaikille aisteille, rajattomasti, yltäkylläisesti, tulvimalla. Ja kaikkein parhaan avun tarjoaa liikkuminen.

Olen miettinyt tässä itse tykönäni mitä sellaista voisin ruveta harrastamaan, mitä en ole koskaan ennen kokeillut, tietenkin ottaen huomioon taloudelliset yms. seikat. Opettelisin mielelläni esim. lentämään helikopteria, mutta… no niin. Edes pienoishelikopterin lennättäminen ei mahdu taloudellisten realiteettieni rajoihin. Onhan maailmassa muutakin. Jonnekin kauemmas matkustaminen olisi hyvä keino, mutta mitä näkisin tai kokisin siellä sellaista, jota en olisi nähnyt ja kokenut tuhannet kerrat aikaisemmin? Kysymyshän on uutuudesta. Asioista, joita aivoni eivät ole koskaan ennen havainneet informaatiotulvassa, jota aistit tunkevat sisään päähäni.

Tässä pitää nyt vetää kovat piippuun eli ottaa synkronismi jyvälle. Eiköhän se kohta nostauta esille tiedon, jota tarvitsen ikävystymisen nujertamiseksi. Itse asiassa olin tänään tanssimassa rivitanssia ensimmäisen kerran pitkän joulu- ja vuodenvaihdetauon jälkeen. Ei niin että siinä olisi ollut sinänsä uutta, mutta porukkaan oli liittynyt uusia ihmisiä, ja opimme uuden tanssin. Niin että ei tässä tarvitse nakata kirvestä kaivoon. Minähän toteutin jo kaksi ikävystymisenpoistokeinoa, eli ulos maailmaan menemisen ja liikkumisen. Tosin kotiin palattuani kärsin niin inhottavasta rytmihäiriökohtauksesta, että minun piti ottaa päiväunet. Vaan ei hätiä mitiä, herättyäni olin kuin uusi.

Noin muuten suomentelen Jerna-sarjan kolmatta osaa, joka on oikein hyvä ja täydentää sarjan niin että irtonaisia juonenpätkiä ei jää roikkumaan tarinaan. Ja sain mielenkiintoisen meilin Josh Lanyonilta; ties vaikka silläkin rintamalla tapahtuisi jotain jännää.

Read Full Post »

kummitustalo_pieni

En toki ole kirjoittanut tätä kirjaa, suomentanut vain, joskaan suomentaminen ei ole koskaan vain. Kirjan saa ostaa täältä Se on hauska tarina, ryyditettynä ripauksella yliluonnollista toimintaa. Kummitustalo sentään… Josh Lanyon on osaa luoda hyvin eläviä henkilöitä kirjoihinsa. Kirjaa oli nautinnollista suomentaa.

Read Full Post »

Under Her Domain saavutti hiljakkoin premium-statuksen. Minulla on siis nyt kahdeksan kirjaa kansainvälisessä jakelussa, kahdella nimellä ja kahdella kielellä. Aikamoinen saavutus, vaikka itse sanonkin, vuoden sisällä. Omien teelmysteni lisäksi myös käännöksiäni on saatavissa kaikista suurimmista e-kirjamyymälöistä netissä. Paitsi Amazonista. En oikein tykkää sen puulaakin politiikasta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä ehtii vielä tehdä.

Read Full Post »

Neuvottelen parasta aikaa erään amerikkalaisen kirjailijan kanssa hänen teostensa suomentamisesta. Hän kysyi, mitä minulla on mielessä? Miksi haluan kääntää hänen kirjojaan? Hyvä kysymys. Nyt mietin pää punaisena, miksi tosiaankin? Hän oli kovin ihmeissään siitä, että Jernan uusi isäntä on jakelussa ilmaiseksi. Sellainen peli ei vetele jos aikoo saada jotain kiliseväistä kassalippaaseen. No eipä kyllä, mutta ei kaikki tässä maailmassa pyöri sen kiliseväisen ympärillä. Kyseisellä kirjailijalla on työssään samanlainen missio kuin minulla: me molemmat haluamme tarjota ihmisille hyviä hetkiä. Virkistystä. Kevennystä arjen ankeuteen. Minusta siinä on tarkoitusta ihan riittävästi.

Neuvottelujen tuiskeessa olen saanut kirjoitettua viimeisimmän tarinani siihen pisteeseen, että se on oionlukijalla. Kunhan se (tarina, ei lukija) on nähnyt päivänvalon, siirryn m/m-romanssien puolelle. Tarinoissa pitää olla munaa!

Harri Nordel puhuu mielenkiintoista asiaa e-kirjoista blogissaan. Myönnän nöyrästi mutta ylpeästi olevani yksi niistä ”hallitsematonta tulvaa tuottavista yhdenrivintwiittaajarunoilijoista”, joista hän puhuu. Maailmaan mahtuu tarinoita siinä missä koiranhaukkuakin. Ja kuka sen sanoo, mikä juttu ketäkin virkistää? Kaikessa pöljyydessäni pyrin ennakkoluulojen ja kyräilyn hävittämiseen, ja koska niitä on mahdotonta hävittää ihmiskunnasta, koetan ainakin hiukan hälventää niitä. Vaikka sitten tarinoilla jos en millään järeämmällä.

Read Full Post »

Older Posts »