Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘tietotekniikkaa’ Category

Tämä kesä on ollut kohdallani yksi laiskimmista, naismuistiin (joka kantaa kauemmaksi kuin miesmuisti, jonka kantomatka on tutkimuksen mukaan noin 3 kuukautta). Ainoan rivakampaa toimintaa vaatineen puuhan suoritin kirvesvarressa sisareni huvilalla Kajaanin korvessa. Nappisuoritus se olikin, näin itse sanoen. Että minä rakastan kirveenheilutusta! Varsinkin ulkoilmassa, ja erityisen varsinkin sääskettömässä ulkoilmassa. Mosquito Killeriä haukutaan turhakkeeksi, mutta se toimii. Jokainen, joka on koskaan joutunut ulkoilmaan kesäaikaan vähänkin pohjoisempana, tietää tarkalleen, mitä tarkoitan. Täällä etelän maalikylissä ei pahemmin sääsket haittaa. Tai no, juu, toissailtana löysin illalla sänkyyn kömmittyäni tavattoman suuren sääsken kyljestäni imemässä tarmokkaasti mahaansa täyteen. Otus oli vainaa ennen kuin ehti kunnolla aloittaakaan viimeistä ateriaansa. Vallitsevan tappajahelteen takia pidän parvekkeen ovea auki öisin, ja tokihan luonto vetää normaalin, terveen sääsken lihapadan ääreen vaikka viidenteen kerrokseen, korkeammallekin.

Laiskuuteni on kyllä aivan sopivaa, näin eläkeläiselle. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, vaikka koville se on ottanut. En ihmettele ollenkaan, että moni heittää henkensä heti eläkkeelle jäätyään. Toisaalta vanhemman ikäpolven — joita eläkeläiset yleensä ovat — suomalaiset tietävät, että tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Pitää vaan rynnistää eteenpäin ja vyöryttää — Hupsista. Melkein pääsi mopo käsistä. Laiskottelun lomassa olen kirjoittanut Shannonin tarinan toista osaa, ja suomennellut muuatta mielenkiintoista, kirjaa (mitä, sitä ei sovi paljastaa, sillä suomennan sitä omaksi ilokseni kirjailijalta lupaa kysymättä).

Remontti on edistynyt sen verran, että keittiössäni on nyt kaunis laminaattilattia. Paljon muuta siellä ei olekaan. Kalusteet ovat luvassa elokuun puolella. Tällä menolla se on tuossa reilun viikon päässä, se elokuun puoli. Kuunvaihteessa on tiedossa muutakin hauskaa kuin keittiön kalusteet, nimittäin uusi nettiyhteys. Vaihdan palveluntarjoajaa, sillä DNA ei pysty tarjoamaan 1 megaa nopeampaa yhteyttä. Olen itse asiassa ollut tyhmä kun en ole ymmärtänyt edes ihmetellä, miksi nettini on hidas. Se kun on ollut riittävän nopea tähän asti, hiukan tökkivä kyllä ajoittain. Vasta kun alalla kauan työskennellyt sisareni väitti, että niin hitaita nettiyhteyksiä ei ole olemassakaan, aloin tutkia asiaa. Sonera tarjosi valokuituyhteyttä, joka on moninverroin nopeampi ja huomattavasti halvempi, joten mitä tässä muuta kuin vaihtoon vaan. Hiukan harmittaa, sillä DNA on ollut luotettava ja tarjonnut apua heti jos on ollut avun tarvetta, mikä toiminta on hieman hakusessa Soneralla, kuulemma. Ongelmia on ollut hyvin harvoin, mitä nyt taloyhtiön serveri on joskus kuupsahtanut. Vaan ei auta, pakko vaihtaa jotta pystyn hoitelemaan kunnolla yhä vain laajemmaksi kehittyvää suhdeverkkoani netissä.

Suhteista puheenollen, vanhana muorinhaasiana olen huomannut olevani suosittu tietyissä paritusportaaleissa. Saan jatkuvasti viestejä huijariporukokilta, jotka ovat kehitelleet keinoja, joilla saisi yksinäisiltä mummeleilta tiristettyä rahaa. Sinisilmäisinkin muori häätyy epäluuloiseksi kun samanlaisia viestejä alkaa tulla solkenaan. Skypessä meikäläisiä vainoavat Afganistanissa palvelevat amerikkalaiset kenraalit, ja paritusportaaleissa kahden sievän pikkutytön yksinhuoltajaisät, joilla on itsellään takana kurja lapsuus. Toinen innokkaasti seuraani havitteleva ryhmä muodostuu nuorista miehistä, hyvin nuorista, alle kolmekymppisistä, jotka vonkuvat seksin perään. Kai sitä onkin helpommin saatavissa epätoivoisilta mummoilta kuin nykytytöiltä, joilla on omat mielipiteensä sopivan miesseuran suhteen. Kolmas ryhmä ovat itäeurooppalaiset noin nelikymppiset miehet, jotka tekisivät mitä tahansa – ihan mitä tahansa — päästäkseen elämään rikkaan maan rikkaan naisen siivellä, iällä niin väliä. No, monet heistä ovat ihan hyvän näköisiä.

Onko kumma, että monet parhaimmista ystävistäni miesrintamalla ovat homoja? Heidän kanssaan jutellessaan tuntee itsensä ihmiseksi eikä lypsykoneeksi.

Read Full Post »

Leikitellessäni kobollani olen huomannut, että siitä on apua myös omien tekstieni läpikäymisessä. Tekstitiedostot voi surauttaa tuosta vain epubeiksi ja lukea sitten kobolla. Näytöllä teksti näyttää samalta kuin valmiissa kirjassa, joten virheet sun muut tönkköydet näkyvät heti. Löytyneet kuprut on sitten helppo korjata alkuperäiseen tiedostoon. Säästyy roimasti paperia, printterin musteesta puhumattakaan. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.

Luin heti kobolla myös Pojan joka näki puitten tanssivan. On se aika höpö kirja, ikävä kyllä.

Olen tyhjennellyt pikku kotiani ja heittänyt aina ammollaan odottelevaan Moolokin kitaan kasakaupalla paperi- ja muovitavaraa. Siirsin kaikki cd:t ja dvd:t kansioihin ja heitin pois niitten kotelot. Muutama peli piti jättää koteloonsa, koodien takia. Olen ostanut läpinäkyviä muovilaatikoita, joihin pakkaan ne romppeet, joita en vielä raski nakata pois, esimerkiksi kielikurssit. Myös jokunen kirja saa armon silmissäni, sanakirjojen lisäksi. Epäilemättä nekin lentävät kohta roskarooppiin.

Kaipa tämä tyhjennysvimma on normaalia näin kevään korvalla.

Kunpa saisin ison pöytä-pc:ni heräteltyä henkiin. Ei se ole mennyt ihan hengettömäksi, se vain vaatisi hieman erityishuomiota. Juuri nyt ei tahdo aika riittää kaikkeen. Ei silti että minulla olisi niin tähdellistä tekemistä… Nukkumiseen menee paljon aikaa, ja siitä en luovu ihan ensimmäiseksi.

Read Full Post »