Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘unia’ Category

Armoa vai ei

Heräsin tänä aamuna silmissäni kuva vanhasta taulusta, jossa oli lasin taakse asetettuna hopealla mustalle taustalle maalattu mietelause: JOKA AAMU ARMO UUS. Se riippui ennen tuvan kuin tuvan seinällä, joskin useimmiten kangaspalalle ommeltuna. Koska näky kummastutti minua, annoin ajatusteni kiertää aiheessa aamumeditaationi aikana.

Suhtaudun uskontoihin liittyviin ilmiöihin erityisen varauksellisesti. Tämä kyseinen uskonnollinen viisaus kuitenkin on niitä, jotka ovat syöpyneet jonnekin aivojen syvyyksiin aikana, jolloin olin lapsi ja siis kyvytön puolustautumaan ympäristön jatkuvaa, hienovaraista hivutusta vastaan. Oma kotini tosin ei ollut erityisen uskonnollinen, eikä meillä tuota taulua ollutkaan. Kylän toinen toistaan hurskaammissa pirteissä se kyllä oli esillä.

Entä mitä meditaationi sitten sanoi aiheesta?

Olen elämäni aikana päätynyt ymmärrykseen, että vain ihminen itse voi armahtaa itsensä; mikään hänen ulkopuoleltaan tuleva ilmiö tai elementti ei voi tehdä sitä hänelle. Se on minulle selviö. Siihen käsitykseen lause sopii täydellisen hyvin: ihmisen pitää ymmärtää, että hän voi armahtaa itsensä joka aamu uudestaan. Hänen ei tarvitse jäädä kahlaamaan eilisten tekemisten muistoissa (ikäviä ne kumminkin ovat), eikä murehtia, mitä pahuutta ehkä saa kontolleen huomenissa. Ihmisen pitää siis muistaa joka aamu uudestaan, että vain hän itse voi antaa armon itselleen. Se ei koskaan lopu eikä mene pilalle, eikä sen saamiseksi tarvitse tehdä muuta kuin muistaa sen olemassaolo. Eikä sen saamista säätele yksikään toinen ihminen, jumala tai muu olento oikkujensa mukaan. Vain ihminen itse voi sen tehdä. Mutta siinä onkin suurin vaikeus. Kukaan ei voi olla sinulle niin julma ja armoton kuin sinä itse. Ja miksi? Se on osa ihmisenä olemisen taakkaa.

Tuollaisia ajatellessani — taikka eihän sitä oikeastaan ajattele kun meditoi, kuvat vain muodostuvat sisäavaruudessa — ymmärsin, miksi Kaikkeus nosti juuri tämän asian mieleeni. Siinä näytti taas kyntensä synkronismi, Kaikkeuden mahtava työkalu. Olen nimittäin viime aikoina uppoutunut muistelemaan asioita, joitten muistaminen ei ole ollut millään lailla mukavaa, enkä ole muistanut armahtaa itseäni. Nyt muistan tehdä sen taas. Ihmistä voimaannuttaa kummasti kun saa tipautettua mielensä päältä kiven tai pari.

Read Full Post »

Tänä aamuna heräsin yhdestä omituisimmista unista joita olen nähnyt aikoihin. Oli ryhmä ihmisiä: parikymppinen tyttö, ikivanha hampaaton ukko, kaksi keski-ikäistä miestä ja minä. Olimme juuri kuulleet, että yhdestä meistä oli tullut muodonmuuttaja, josta aina täysikuun aikaan tulee jokaisen eteensä osuvan elävän olennon hengiltä raateleva hirviö. Kaikki normaalit esineet muuttuvat kammottaviksi tai ällöttäviksi hänen käsissään, ja itse hän muuttuu hitaasti pelottavan näköiseksi köyryhartiaiseksi pedonhampaiseksi otukseksi.

Ryhmämme oli ymmärrettävästi huolissaan. Koetimme tutkia toisiamme nähdäksemme, kuka meistä oli se onneton. Jokaisesta löytyi jokin epäilyttävä piirre. Nuorimmalla oli pieni pehmoeläin, ehkä koira, joka muuttui hänen kädessään kammottavaksi epämuodostuneeksi hirviöksi. Jollekin kasvoi pitkät kynnet, jotka kuitenkin vetäytyivät heti takaisin, ja niin edelleen. Unen aikajakso ylsi pitkälle, täysikuu alkoi lähestyä ja kauhu ryhmässä kasvoi. Itselläni oli kaiken muun tämän lisäksi tieto, että kun ovikello soi, minä muutun hirviöksi ja hyökkään onnettoman sisäänpyrkijän kimppuun. Olin hirvittävän huolissani kun ajattelin, että oven takana voi olla sisareni tai kenties jopa poikani.

Sitten ovikello tosiaan soi, ja aloin nousta unen syvyydestä todellisuuteen. Hitaan nousun aikana ymmärsin, että oma ovikelloni ei ollutkaan soinut, vaan naapurin. Huojennus oli valtava, ja kun pääsin ylös asti, täyteen päivätietoisuuteen, saatoin huokaista helpotuksesta. En ollut vampyyri tai jotain vielä pahempaa, oma itseni vain, laiska ja hyödytön luuseri, joka siinä istui sängyn laidalla ja palmikoi tukkaansa.

Tämä uni antoi minulle varoituksen. Olen asettautunut alttiiksi uhalle muuttua kaiken tuhoavaksi hirviöksi, koska en huolehdi itsestäni tarpeeksi hyvin. Moitin itseäni kaikista tekemisistäni enkä suinkaan kiitä ja kannusta.

Tämä päivä on kevätpäivänseisauksen päivä. Mahtava voima on lähellä. Ainahan se on, mutta tasauksen ja seisauksen voimallisina päivinä sen muistaa paremmin. Toivottavasti ainakin. Muistaa paremmin kuulostella henkensä tilaa. Minun ei tarvitse niin kauheasti välittää sielustani, se pitää huolen itsestään koska on jumalallinen olento; tästä maallisesta olomuodostani minun pitää huolehtia ja hoivailla sitä hellästi. Mitään muuta keinoa taikka välinettä minulla ei ole tässä ajan ja tilan kohdassa toimimiseksi.

Read Full Post »