Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘uskonto’ Category

Armoa vai ei

Heräsin tänä aamuna silmissäni kuva vanhasta taulusta, jossa oli lasin taakse asetettuna hopealla mustalle taustalle maalattu mietelause: JOKA AAMU ARMO UUS. Se riippui ennen tuvan kuin tuvan seinällä, joskin useimmiten kangaspalalle ommeltuna. Koska näky kummastutti minua, annoin ajatusteni kiertää aiheessa aamumeditaationi aikana.

Suhtaudun uskontoihin liittyviin ilmiöihin erityisen varauksellisesti. Tämä kyseinen uskonnollinen viisaus kuitenkin on niitä, jotka ovat syöpyneet jonnekin aivojen syvyyksiin aikana, jolloin olin lapsi ja siis kyvytön puolustautumaan ympäristön jatkuvaa, hienovaraista hivutusta vastaan. Oma kotini tosin ei ollut erityisen uskonnollinen, eikä meillä tuota taulua ollutkaan. Kylän toinen toistaan hurskaammissa pirteissä se kyllä oli esillä.

Entä mitä meditaationi sitten sanoi aiheesta?

Olen elämäni aikana päätynyt ymmärrykseen, että vain ihminen itse voi armahtaa itsensä; mikään hänen ulkopuoleltaan tuleva ilmiö tai elementti ei voi tehdä sitä hänelle. Se on minulle selviö. Siihen käsitykseen lause sopii täydellisen hyvin: ihmisen pitää ymmärtää, että hän voi armahtaa itsensä joka aamu uudestaan. Hänen ei tarvitse jäädä kahlaamaan eilisten tekemisten muistoissa (ikäviä ne kumminkin ovat), eikä murehtia, mitä pahuutta ehkä saa kontolleen huomenissa. Ihmisen pitää siis muistaa joka aamu uudestaan, että vain hän itse voi antaa armon itselleen. Se ei koskaan lopu eikä mene pilalle, eikä sen saamiseksi tarvitse tehdä muuta kuin muistaa sen olemassaolo. Eikä sen saamista säätele yksikään toinen ihminen, jumala tai muu olento oikkujensa mukaan. Vain ihminen itse voi sen tehdä. Mutta siinä onkin suurin vaikeus. Kukaan ei voi olla sinulle niin julma ja armoton kuin sinä itse. Ja miksi? Se on osa ihmisenä olemisen taakkaa.

Tuollaisia ajatellessani — taikka eihän sitä oikeastaan ajattele kun meditoi, kuvat vain muodostuvat sisäavaruudessa — ymmärsin, miksi Kaikkeus nosti juuri tämän asian mieleeni. Siinä näytti taas kyntensä synkronismi, Kaikkeuden mahtava työkalu. Olen nimittäin viime aikoina uppoutunut muistelemaan asioita, joitten muistaminen ei ole ollut millään lailla mukavaa, enkä ole muistanut armahtaa itseäni. Nyt muistan tehdä sen taas. Ihmistä voimaannuttaa kummasti kun saa tipautettua mielensä päältä kiven tai pari.

Read Full Post »