Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘vesipaasto’ Category

Tänään päiväkävelylläni huomasin ällistyttävän asian: pystyin kävelemään reipasta vauhtia! Koko talven olen pystynyt vain tallustelemaan hiljaksiin kädet selän takana. Selkä kun on ollut niin jäykkä ja kipeä, että sitä on pitänyt tukea kävellessä. Mutta tänään siis huomasin porhaltavani menemään kuin nuorna ennen, tierat vain sinkoilivat. Se oli ihanaa! Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja maailma niin kaunis kuin olla voi kun on lunta juuri parahultaisesti ja aurinko paistaa. Ällistyttävä kunnon kohoaminen johtuu vesipaastosta, mistäs muusta. Viides päivä alkaa kallistua iltaa kohti, ja oloni sen kuin paranee. Suosittelen lämpimästi, konsti on tehokas eikä maksa mitään. Päinvastoin, samalla tulee säästäneeksi ainakin sen rahan, minkä muuten kantaisi ruokakauppaan.

Onneksi joulu on takanapäin. Se olikin hyvin harmiton, taas kerran. Yksin asumisessa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse kuulla ainuttakaan joululaulua. Ei minulla oikeastaan ole mitään joulua vastaan, se vain on minusta perhejuhla, ja jos ei ole perhettä, ei ole mitään syytä juhliakaan. Siis joulua. Juhliminen noin yleensä on kyllä hyväksi ihmiselle. Edes joskus pitää kyetä irrottautumaan arjesta. Se tekee hyvää sydämelle.

Read Full Post »

Arvatkaapa ystäväni mitä kaipaan tällä hetkellä eniten? Tervapääskyjen mielipuolisia kirkaisuja kun ne sukeltelevat parvekkeeni edessä. Vasta silloin minusta tuntuu, että olen selvinnyt kunnialla taas yhdestä talvesta. Tottapuhuen tunnen olevani aika lujalla pohjalla talvesta selviämisen suhteen tällä hetkellä, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhä vielä pitää paikkaansa vanha sanonta jäitten ja hullujen liikkeellelähdöstä keväällä.

Alan hiljalleen sopeutua eläkeläisyyteen. Rahallisesti elintasoni ei muuttunut millään lailla; eläkkeeni on pikkuruinen. Olen kuitenkin pärjännyt vähemmälläkin, joten en valita. Minua kyllä huvittaa suuresti elinaikaodotusvähennys. Siinä on jotain karmealla tavalla vitsikästä. Sain tänään eläkeläiskortinkin, ja aloin heti miettiä, miten voisin käyttää sitä. Ehkä voisin ruveta käymään konserteissa? Se voisi olla antoisaa. Hemmottelen itseäni tällä hetkellä seutulipulla. Se on silkkaa ylellisyyttä. Minun pitää päästä Turkuun kirjastoon, mieluiten joka päivä. Siellä on niin hyvä kirjoittaa ja editoida tekstejä.

Editoimisesta puheenollen, Josh Lanyon pyörsi puheensa ja kysyi, olisinko vielä kiinnostunut kääntämään hänen kirjojaan. Mikä ettei? Satumoisin olin jo kääntänyt omaksi ilokseni yhden hänen kirjoistaan. Se tulee siis ulos lähiaikoina, e-kirjana. Sain sen editoitua ja lähetin eilen Joshille. Laitan linkin esille sitten kun kirja on ilmestynyt. Toisaalta Jernan kakkososan käännöksen editointi on valmistumassa sekin. Sitten tartun Joshin seuraavaan kirjaan. Puuhaa siis riittää, mikä onkin ihanaa.

Noin muuten minulla on meneillään tämän vuoden kolmas vesipaasto. Oloni on tosihyvä, ei nälkää eikä mitään muitakaan vaivoja taikka oireita. En ole päättänyt, kuinka kauan paastoan tällä kertaa. Se riippuu aika paljon siitä, miten saan ajan kulumaan. Paastoamisessa kun on pahinta pitkästyminen.

Read Full Post »

Tämän vuoden toinen vesipaastoni kesti 14 vrk eli tasan kaksi viikkoa. Lääkärini soitti kertoakseen verikokeitten tulokset. Oikeastaan hän ei edes maininnut muita tuloksia kuin sen, että kilpirauhasarvot osoittivat k.o. kapineen olevan totaalisen toimimattomassa tilassa. Kilpirauhaseni, siis. Jos siinä olisi helmeäkään henkeä, siinä olisi näkynyt elonmerkkejä pitkän vesipaaston aikana. Joten napsin siis kiltisti tyroksiinia.

Lääkäri, nuori nainen, piti kauheat madonluvut paaston vaarallisuudesta. Hän ei kysynyt kertaakaan, millainen olo minulla oli. Se ei kumma kyllä kiinnostanut häntä. Kerroin siis kysymättä, että vointini on sataprosenttisesti parempi kuin ennen paastoa. Kaipa lääkäristä on kamalaa jos ei pysty auttamaan potilasta. Kyllähän hän auttoi sen verran, että antoi lähetteitä tutkimuksiin, joitten perusteella tiedän, että minussa ei ole mitään rakenteellista vikaa. Aivotkin ovat terveet, samoin pään verisuonet. Alzheimerista ei näy merkkiäkään. Tosin sisareni huomautti tavanomaisen hilpeään tapaansa, että alzy ei näykään pään kuvissa ennen kuin on jo pitkällä. Jätän huomautuksen omaan arvoonsa. Ainakaan en anna sen masentaa itseäni. Kirottuaan vesipaaston maanrakoon lääkärineitonen nuhteli minua liian nopeasta laihtumisesta, uskokoon ken tahtoo. Tuli mieleen vanha vitsi väärin sammutetusta tulipalosta. Koska olen jo kaiken kokenut, vain ynähtelin myöntävästi enkä sanonut, mitä oikeastaan ajattelin nuoren lääkärin tietämättömyydestä. Sain verikokeitten tulokset käsiini ja näin, että kaikki muut arvot olivat niin hyvät kuin suinkin olla voivat. Niin että se siitä vesipaaston vaarallisuudesta. Nyt elän paastojen välistä tankkausaikaa. Minussa on vielä paljon myrkkyjä jäljellä. Ne pitää ajaa ulos pikkuhiljaa. Kaikkea ei voi saada täysin pois, ja uuttahan kerääntyy elimistöön koko ajan. Sitä ei voi estää millään ilveellä tässä sivistyneessä maailmassamme.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »

Olen viettänyt viime päivät paastonjälkeisessä euforiassa. Pidin vesipaastoa 21 vrk, ja se oli mahtava kokemus. Ajatelkaa, 21 vuorokautta pelkällä vedellä! Olen lähes ylpeä itsestäni, kerrankin. Olisin voinut jatkaa vielä ainakin viikon, mutta tämän ikäisen ihmisen ensimmäiseksi oikeaksi paastoksi kolme viikkoa on ihan sopiva pätkä.

Jaa että miksikö ryhdyin moiseen urakkaan?

Kertakaikkiaan kyllästyin olemaan sairas, vaikka kaikki labratulokset, rasituskokeet, sydänfilmit ja aivoskannaukset sun muut väittivät minun olevan terve ja kiiltävä kuin vastalyöty pennin lantti. Näin Ylen Areenalta dokumentin vesipaastosta, kiinnostuin ja aloin ottaa asiasta selvää kaikkitietävästä netistä. Opin sen, että ainoa oikea paasto on nimenomaan vesipaasto. Esim. mehupaasto ei ole paasto, vaan dieetti. Ellei pane suuhunsa muuta kuin vettä, ihmisruumis alkaa parantaa itse itseään. Prosessin tarvitsemat geenit aktivoituvat jne. Jos nakkaa emättiinsä vaikkapa vain mehua, prosessi ei pääse käyntiin. Luettuani vinon pinon artikkeleita, tutkimuksia ja kymmeniä vuosia vesipaastoa ohjanneitten lääkärien kokemuksia, paastoajien kokemuksista nyt puhumattakaan, minusta alkoi tuntua siltä että asiassa on vinha perä. Olin niin pohjalla ruumiinkuntoni kanssa, että päätin panna kaksi kovaa vastakkain. Mieluummin vaikka kuolen kuin jaksan elää siinä kunnossa. Ja koska mieluummin elän, aloitin paaston.

Kaksi ensimmäistä paastopäivää meni melkein huomaamatta. Kolmannen aamuna heräsin ankariin tuskiin. Ristiselkäni, lonkkani ja jalkani olivat tulisessa tuskassa. Tiesin, että tuskat tulevat joillekin, ja kestävät kahdesta kolmeen vuorokauteen. Minulla niitä jatkui seitsemän vuorokautta putkeen. Sinä aikana en pystynyt asettumaan makuulle. En siis nukkunut koko aikana kuin korkeintaan kymmenen minuutin torkahduksia istualtani. Onneksi sentään pystyin istumaan. En käsitä miten jaksoin sen. Kävelin edestakaisin pikku kämpässäni, tai istuin tietokoneen edessä, ja kun väsymys kävi ylivoimaiseksi, koetin torkahtaa sohvan nurkassa tai sängynkulmalla istuen. Yhdeksäntenä paastopäivänä pystyin olemaan makuulla neljä tuntia, ja sen jälkeen kaikki meni hyvin. Myrkkyjen poistumisesta johtuneet helvetilliset tuskat loppuivat kuin seinään. Lopun aikaa minulla ei ollut mitään oireita missään, ellei sellaisiksi lueta ketunsyötin makuista suuta. Ai niin, kynteni… minulla oli viime kesänä kauniit, lujat kynnet. Sitten ne yhtäkkiä muuttuivat hauraiksi ja liuskoittuivat niin että jäljellä oli kohta vain joka paikkaan takertuvat risaiset nysät. Viidentenä paastopäivänä huomasin yhtäkkiä, että kynteni olivat taas joustavat ja lujat, enkä löytänyt ainuttakaan liuskoittumaa, vaikka katsoin suurennuslasilla. Nyt minulla on taas kauniit kynnet, jotka eivät takerru sukkiin. Pikkujuttu ehkä, mutta jokainen nainen tietää, mitä tarkoitan.

Nyt siis opettelen taas syömään, mikä onkin taiten tehtävä homma. Aloittelin itse keittämilläni kasvisliemillä ja jatkoin vastapuristetuilla mehuilla. Tilasin Wilfa-mehupuristimen jo paaston alkuvaiheessa odottamaan sen loppumista. Tiedän, Wilfa sai huonot arvostelut jossain testissä, mutta minusta se on jumalaisen hyvä peli. Se on nimenomaan puristin, joten sillä saa mehut irti tarkkaan kovistakin kasviksista. Se on helppo puhdistaa, mikä on tärkeä pointti, jos on koskaan joutunut ähräämään mehulingon kanssa. Eilen söin ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa, hiukan liian aikaisin kyllä, mutta raatoni vaati kiihkeästi rasvaista kalaa.

Entä oliko paastosta mitään hyötyä? Ainakin se, että olen hyvin virkeä, eikä aikaisemmista oireista ole tietoakaan. En enää tunne itseäni sairaaksi ja puolikuntoiseksi vaan virkeäksi ja iloiseksi. Muutama kilokin putosi siinä menossa, mikä ei ole pahasta sekään. Aion aloittaa seuraava pitkän paaston myöhemmin keväällä. No perhana, miksi en käyttäisi hyväkseni niin tehokasta ja aivan ilmaista hoitokeinoa?

Paaston aikana sain Jernan jatko-osan Pelit ja seuraukset käännetyksi. Itse asiassa se valmistui eilen. Nyt se pitää vielä editoida. Jätän sen lepäämään pariksi viikoksi ennen kuin alan muokata raakakäännöstä. Seuraavaksi otan työn alle Jernan tarinan kolmannen osan nimeltään Needful. Kääntämisen lisäksi olen kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti omaa scifitarinaani Shannonia. Sekin lähenee lopputappelua.

Muuten ei kuulu hirveämpiä.

Read Full Post »