Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Aleppo’

Olen miettinyt viime aikoina sairautta vastaan taistelemisen käsitettä. En ole oikein ymmärtänyt sitä, totta puhuen. Nyt olen kuitenkin alkanut tulla siihen tulokseen, että sillä ehkä tarkoitetaan sitä, että sairas taistelee itseään vastaan selvitäkseen taudistaan. Siis esim. lähtee ulos lenkille vaikka ei millään jaksaisi, liikuntahan on terveellistä eikä sitä pitäisi jättää väliin mistään hinnasta. Taistelija siis saa itsensä ylös ja ulos. Hän myös tekee sitkeästi terveellisiä ruokia kuten vihersmuutteja ja sen sellaista ja syö vaikka ei syötättäisi yhtään. Hän voimistelee niin että luu näkyy vaikka tekisi kuinka kipeää, eikä ikinä antaudu laiskotukselle. Mikään tuollainen ei onnistu minulta, ikävä kyllä. Kun en jaksa niin en jaksa, eikä joinakin aikoina raudanlujasta päättäväisyydestänikään ole jäljellä kuin haalea muisto. Pahimpina aikoina nukun kuin koira, 20 tuntia vuorokaudessa. Nukkuminen on autuasta. Lapsena kärsin usein unettomuudesta, joten tiedän, miten kamalaa nukkumattomuus on.

Meneillään on väliviikko Taxolista, ja on hauska huomata, kuinka aivosumu alkaa haihtua. Ikävä kyllä selkeyden tila ei ole pitkällinen, tulevalla viikolla alkaa taas kolmen viikon hoitojakso. Editoin parhaillaan Pitkä matka kotiin -kirjaa, ja aivosumun vuoksi se käy hitaasti. Korjattavia kohtia on vaikea huomata ja vielä vaikeampi korjata. Jokainen ajatus matelee hitaasti ja hapuillen ympäriinsä ja sotkeutuu viereisiin ajatuksiin kunnes en enää ole selvillä, mitä oikeastaan yritin alunperin ajatella. Toisinaan mietin, mahdanko enää koskaan päästä takaisin entiseen vilkkaaseen järjenjuoksuuni.

Riittää valitus. Mitäs muuta olen tehnyt viime aikoina? Ainakin olen katsonut Areenalta kovasti mainostettua Sorjonen-sarjaa. Sen piti olla huippuhyvä. Vihdoinkin kunnon Nordic Noir -kamaa. Saattaa se ollakin. En ole asiantuntija elokuvataiteen alalla, ja makuni tiedetään huonoksi. Kyllähän sarjassa onkin paljon hyvää. Näyttelijävalinnat ovat onnistuneita. Kaikki replikoivat luontevasti, mikä on tärkeä muttei mitenkään itsestään selvä juttu Suomessa. Tarina itse ei vain ole kiinnostava vaan tylsä, kliseinen ja ennalta arvattava. Aloin aika pian pikakelata jaksoja, ja lopulta luovutin ja hyppäsin suoraan viimeiseen. Cliffhangerista päätellen sarja jatkuu vielä joskus. Mikäpä siinä. Yritys Nordic Noiriksi kyllä hiukan lässähti. Hyvä yritys kumminkin.

Makailun ratoksi olen kuunnellut äänikirjoja, viimeksi Ville Haapasalon Et muuten tätäkään usko, siis sen toisen osan. Pöyristyttävän karua kerrontaa Venäjän arkitodellisuudesta. Pöyristyksestä puhuen, Aleppossa kärsivien lasten ja naisten takia minun pitäisi olla tolkuiltani pöyristyksestä. Kai olenkin, jollain tasolla. Omat tuntemukseni tuntuvat kovin vähäpätöisiltä sodan jaloissa pyörivien todellisten kärsimysten rinnalla. Voin vain toivoa heille nopeaa kuolemaa. Kuolleella on hyvä olla. Jos ihmiset ymmärtäisivät, kuinka hyvä, sodat loppuisivat siihen paikkaan.

Olen kyllä aika kauhea ihminen. En tee mitään sen eteen, että sodan siviiliuhrit pääsisivät turvaan terveinä tai ainakin hengissä. Itsehän he eivät halua muuta kuin selviytyä hengissä lastensa kanssa. Ihmisen korkein toive on saada elää. Ja minä toivottelen heille pikaista kuolemaa. Olen sanonut ennenkin, että en ole mikään hyvä ihminen, eivätkä sairaudet ole jalostaneet minua tippaakaan. Kuolema minua on jalostanut. Ehkä tarvitaan niitäkin, jotka muistuttavat, että kuolema ei ole paha ja pelättävä asia, vaan parasta mitä ihmiselle tapahtuu, ja se tapahtuu jokaiselle aikanaan.

Kävin yöllä parvekkeella ja katsoin, että kappas, maassa on lunta. Tai siltä se näytti. Aamulla heräsin sateen ropinaan. Se siitä lumesta. Lämmintä on taas melkein kymmenen astetta. Hyvä niin. Lämmin ei luita riko, toisin kuin pakkasen tuoma liukkaus.

Read Full Post »