Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘e-kirjat’

Ihmettelin kovasti aamulla, miksi en olisi millään jaksanut nousta sängystä. Aikani venyttyäni ja ihmeteltyäni muistin, että kävin eilen Tyksissä TT-kuvauksessa, taas kerran. Kuvauksen vaatima varjoaine se aiheutti aamuväsymykseni, mikäs muukaan. Olisi pitänyt muistaa juoda enemmän vettä kuvauksen jälkeen. Lähisisko tyyräsi minut Tyksiin, pahimpaan ruuhka-aikaan. Menomatkalla panin merkille, miten päivä on jo jatkunut. Kello oli neljä eikä ollut vielä lainkaan pimeää, harmaan sumuista vain. Ennen joulua neljältä oli ollut jo pitkään säkkipimeää. Kevättä kohti mennään siis hyvää vauhtia ja enimmäkseen hilpein mielin.

Elän toivossa, että kuvaus oli vihonviimeinen. Tämäkin oli minusta ihan turha; paljonko pyhittää nähdä kasvainten kasvaneen kun ei niille kuitenkaan voi tehdä mitään? No jaa, onhan se jännää nähdä, mitä sisuskaluissani on tapahtunut sitten viime kuvan, joka otettiin aika äskettäin. Odottelen nyt lääkärin soittoa, en yhtään jännittyneenä.

Mistä tuli mieleeni, että otattelin lähisiskolle paluumatkalla, mahtaako minussa olla jotain vikaa kun minulla ei ole mitään tunteita syöpää kohtaan. Se vain on mutta silti on aivan kuin sitä ei olisikaan. Totta puhuen minusta on kiinnostavaa seurata, miten se etenee, mitä sille tehdään ja millaista ylipäätään on olla syöpäläinen. Nyt kun en ole saanut sytostaatteja viikkokausiin, pääni alkaa pikkuhiljaa selvitä. Saa nähdä, toipuvatko aivoni enää myrkkyjen aiheuttamasta tuhosta. Se ei huolestuta kauheasti, pärjään kyllä tälläkin vähällä joka vielä on jäljellä. Toki monet asiat olisivat helpompia jos nuppi pelaisi nykimättä, mutta kannattaneeko tuota surra sellaista, mitä ei ole? Tekemisistäni selviää vähemmälläkin pähkäilemisellä.

Tiukka pakkanen on muuttunut vesikeliksi. Lumet sulavat pois hyvää vauhtia. Pitäisi lähteä ulos, mutta lamaannuttava uupumukseni ei osoita leppymisen merkkejä. En taida jaksaa raahata lihojani ulos tänään. Lukkoliike ilmoitti jo aikoja sitten, että tilaamani lisäavain on haettavissa, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä hakematta. Eihän sillä ole kiirettä. Jääkaappi on täytetty, kävimme lähisiskon kanssa Itäharjun Prismassa palaillessamme Tyksistä. Siispä ei ole pelkoa nälkäkuolemastakaan vaikka läsisin koko loppuviikon punkan pohjalla. Tai paremminkin poutapilven päällä — makuukseni on juuri niin suloisen pehmoinen.

Nukkumisesta muistin uniapneakoneeni. Koska se kuivattaa nenän limakalvoja, hankin A- ja E-vitamiinipitoisen nenäsuihkeen apteekista ja sen lisäksi vielä nenänhuuhtelukannun. Tuntuu hassulta touhuta niin hartaasti tuulenhalkaisijansa kanssa, mutta minkäs teet. En halua uutta tolkutonta verenvuotoa nenästä. Onhan minulla sitäpaitsi aikaa näperrellä nokkani kimpussa. Mitään tähdellisempää minulla ei olekaan juuri nyt työn alla. En ole saanut vielä vastausta kirjailijalta, jonka kirjan olen suunnitellut julkaisevani seuraavaksi. Ai niin, Ranneliikkeessä kiinnostuttiin kirjoistani kun kerroin niistä, ja lähetin sinne arvostelijankappaleet. Mielenkiintoista nähdä, mitä kommentteja sieltäpäin kuuluu.

Kirjoista puheen ollen, Pitkä matka kotiin on noussut toiseksi heti BDSM-kirjan jälkeen myyntiluvuissa. Mahtavaa! Se on viihdyttävä kirja, ja sitähän juuri tavoittelen, että julkaisemani kirjat antavat nimen omaan viihtyisiä hetkiä lukijoilleen.

Read Full Post »

Kävin tänään syöpälääkärin vastaanotolla, sillä, joka siirrettiin viime viikosta flunssan takia täksi viikoksi. Syöpämarkkeri on 14, eli tilanne on hyvä siltä osin. Lääkärin iloinen ilme kyllä synkistyi kun kerroin, että neuropatia on levinnyt toisessa jalassani nilkan yli jo puoleenväliin pohjetta. Taxol aiheuttaa sen, joten en saanut täksi päiväksi määrättyä annostani. Nythän piti alkaa neljäs jakso viikko-Taxolia. Itse asiassa olen nyt palliatiivisessa hoidossa. Kaikki tähän mennessä saamani sytostaatit ovat joko aiheuttaneet pahoja sivuoireita tai osoittautuneet tehottomiksi. Seuraavaksi otetaan TT-kuva, ja jos siinä näkyy jotain ikävää, sytostaattitilannetta mietitään uudestaan. Lääkäri väitti että jotain hoitoa löytyy vieläkin, mitä, sitä hän ei täsmentänyt. Kyllähän sytostaatteja on olemassa pilvin pimein; kai niitä on vielä jokin laji kokeilematta. Avastinia en kuitenkaan huoli, se on varmaa. Tilanteeni syövän osalta on nyt sellainen, että lähtölaskenta on alkanut. Mitäpä tuota kaunistelemaan.

Onneksi sentään flunssani alkaa olla parantunut. Eilen tulikin täyteen kaksi viikkoa, joten sen oli aikakin parantua. Antibioottikuuria jatkuu vielä pari päivää. Jos se ei auttanutkaan flunssaan, se sentään paransi kipeän suuni. Yskänlääkkeestäkin tuntui olevan apua. Olen kuin uusi, joskin hiukan huteran oloinen. No, eipä tässä ole tarviskaan maratonia juosta. Ja lähisisko on jaksanut kuskata minua ihan ihmeellisesti, suurkiitos siitä hänelle näin julkisestikin.

Minua ilahduttaa suuresti se, että Telum Saxumin kirjat ovat löytäneet lukijoitaan enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Suomennan vain sellaisia kirjoja joista pidän itse, joten ei kai ole kumma että joku muukin pitää niistä. Ei minun kirjamakuni sentään ole niin eksklusiivinen. Etsiskelen parhaillani seuraavaa kirjaa. Pidän kovasti fantasiasta ja scifistä, ja mietin että voisin mennä niinkin pitkälle että julkaisisin oman scifitarinani Shannonin kaksi ensimmäistä osaa. Nehän ovat saatavissa Smashwordsista, mutta se ei ole kovin hyvä paikka suomenkielisille kirjoille.

Öh, aloin höpistä kirjoista, taas, mutta niinhän sanotaan, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sydämeni on kyllällään täynnä tarinoita, kirjoja. Minua ilahdutti suuresti kun Kajaanin-sisko kertoi, että hänen mielestään Poika joka näki puitten tanssivan -kirjan päähenkilön päänsisäinen maailma Saaret on niin ihana paikka, että hän vetäytyy sinne kaivatessaan mielenrauhaa. Se onkin ihmeellinen maailma. Kuljeskelen siellä itsekin tämän tästä.

Read Full Post »

pikkuveli_pieni
 

 

 

 

 

 

 
 

 

 

 

Nämä kaksi kirjaa ovat nyt nähneet julkisen päivänvalon eli ilmestyneet kaiken kansan iloksi. Kolmaskin kirja on ihan huulella, jos niin voi sanoa. Sen kanssa kämmäsin totaalisesti. Kun olin lähettämässä sitä Elisa kirjaan, lähetinkin sen vahingossa eräälle henkilölle, joka varmaan olisi kauhistunut jos olisi lukenut kirjan, bdsm-rietastelun. Hän kertoi, kun pahoittelin tapahtunutta hänelle, että hän hävitti heti oudon meilin suomatta sille vähäisintäkään mielenkiintoa. Onneksi. Näinä päivinä koordinaationi haparoi muutenkin oudosti, joten onko kumma jos satun tökkäämään väärää sähköpostiosoitetta laatiessani meiliä. Sytostaatteja sopii syyttää taas kerran.

Näissä kahdessa kirjassa on näennäisestä eroavaisuudestaan huolimatta paljon yhteistä. Molemmat kertovat rakkaudesta, tunteista, itse elämästä kaikessa raadollisuudessaan ja kauneudessaan. Molemmat ovat nautinnollista luettavaa, varsinkin jos tykkää tirauttaa pari kyyneltä kun oikein kouraisee sydämestä.

Read Full Post »

Tyksistä soitettiin ja ilmoitettiin, että huomiseksi määrätty sytostaattien tiputus on peruutettu. Jokin veriarvoistani on huono, liian matala. Aika nopeaa toimintaa, sillä kävin labrassa vasta tänä aamuna, vieläpä lähimmän terveyskeskuksen labrassa. Verinäytteet sinkoilevat huiman nopeasti kaupunkien välillä. Meni korvieni ohi, mistä arvosta on kysymys. Olen kyllä ihmetellytkin, miksi olen ollut viime aikoina huonossa hapessa, niin sanoakseni. Saamani Carbo-Gemzar-yhdistelmä kuulemma tuppaa laskemaan kyseistä veriarvoa, mikä se sitten liekin. Odotan nyt lääkärin soittavan ja kertovan, mitä asialle tehdään. Tai voihan olla että sytkyhoitsu soittaa kunhan lääkäri on päättänyt, miten homma etenee. Liekö tuolla väliä kuka soittaa kunhan vain asia selviää?

Tämä on aika jännää. Tarkoitan että hoitoni on edennyt vakaasti kuin juna, ilman pahempia komplikaatioita. Olenko nyt astunut ankarammalle taistelukentälle? En millään ehtisi kummitella tautien kanssa kun minulla on yritys pyöritettävänä. No, se kyllä pyörii ihan itse, ja minä vain huvittelen sen kanssa. Kukaan ei joudu puille paljaille vaikka homma heilahtaisi kiville ja minä itse krematorioon.

Olen neuvotellut kirjailijoitten agenttien kanssa ja nyt agentit neuvottelevat kirjailijoitten kanssa. Minua hykerryttää ajatus, että tuolla jossain maailmalla on ihmisiä, jotka pähkäilevät tarjousteni kanssa. Että olenko luotettava ja vakavastiotettava kustantaja, ja niin poispäin. Itse asiassa minulla on jo kaksi kirjaa valmiina julkaistavaksi, mutta toisen kanssa tapahtui pieni kämmi, siitä nimittäin yllättäen puuttuukin yksi luku. En ole itse kääntänyt sitä, mutta käännös on ollut minulla ainakin kymmenen vuotta, joten olisihan minulla ollut aikaa tarkistaa se. Tietenkin voi kysyä, ihan oikeutetusti, miksi en käännä itse puuttuvaa lukua. Hyvä kysymys… Ehkä selviytyisin siitä, mutta teksti on sata vuotta vanhaa ruotsia, eikä minulla edes ole ruotsin sanakirjaa. Ruotsi kun ei ole lempikielieni joukossa, ikävä kyllä. Nuivuuteni juuret ovat ruotsin pakkoluvussa. Onneksi minulla on kääntäjä tiedossa tekstinpätkälle, mutta näin kesälomakaudella homma ottaa aikansa. Eipä tässä ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee, tiedättehän. Julkaisen molemmat kirjat yhtä aikaa sitten kun puuttuva palanen on saatu loksautettua kohdalleen.

Ai niin, parasta aikaa on menossa Smashwordsin kesäkampanja, ja minunkin kirjani ovat siinä mukana. Ehdottomasti suosituimmat näyttävät olevan His Master’s Hand ja High Caves of Um Na Sha. Tuskin ne kiinnnostavat suomalaisia, mutta voin suositella kevyeksi kesälukemiseksi blogikirjaani Kirjoituksia elämästä ja mysteereistä. Luen sitä itsekin toisinaan kun tarvitsen virkistystä elikkä hyvä naurut. Se on vielä pari viikkoa ilmainen, niin että siitä vaan lataamaan ja nauttimaan koko persiellä. Kirjan kannen piirsi nuori kroatialainen ystäväni Kristijan, ja se symboloi oivaltavasti jutusteluni rönsyilyä ja kieppumista sinne tänne kaiken maailman aiheissa.

Read Full Post »

65. syntymäpäiväni. Laitoin jo Kelaan hakemuksen kansaneläkkeestä. Saatan saada pari tonnia vuodessa, mutta tietysti se vähentää asumistukeani. Joten lopputulos lienee plusmiinusnolla. Oli miten oli, eläkeläisenä on rattoisaa olla, varsinkin kun ei ole suuria vaatimuksia minnekään päin. Itse asiassa ajattelin aamulla kävellessäni terveyskeskukseen verikokeisiin, että olen onnellinen ihminen. Sanotaan, että ihminen harvoin tietää mitä onni on, mutta hän tietää oikein hyvin, mitä se oli. Itse tiedän olevani onnellinen juuri nyt. Tämä on hyvä vaihe elämässäni. Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta onni ei olekaan kiinni mistään ulkoisesta. Se on sisäinen tunne, hiljalleen hehkuva lämpö sisimmässä.

Onnentunnettani ei vähentänyt sekään, että palaillessani labrasta liukastuin keskellä risteystä ja lensin mahalleni oikein komeasti. Tunsin, miten polvilumpio työntyi sivuun paikaltaan. Onneksi mikään ei murtunut, mutta toki polvi tuntuu nyt aralta. Saa nähdä, miten se tästä kehkeytyy. Autonrenkaitten liukkaaksi tahkoama lumi, joka piileksii vastasataneen uuden lumikerroksen alla, on salakavala perkele.

Koetan tässä muistella, mitä kaikkea kuluneeseen vuoteeni on sisältynyt. Esiin nousee tietysti syöpä, joka löytyi viime kevätpäiväntasauksen tienoilla. Sen hoitamisessa onkin mennyt ainakin puolet vuodesta. Hoitojen loputtua minusta löytyi lisäksi desmoidi, joten kaikkien perussairauteni huomioon ottaen olen aika tautinen tapaus. Mikään niistä ei kuitenkaan varsinaisesti haittaa minua. Minusta tuntuu kummalliselta kun syöpää sairastavien sanotaan taistelevan urheasti tautia vastaan. Miten se taisteleminen tapahtuu? Onko se mielentila vai jotain konkreettista? Hoidot tietysti ovat hyvinkin konkreettisia ja rankkoja, mutta ei niitten kanssa taistella, ne vain otetaan vastaan ja odotetaan sitten enemmän tai vähemmän kurjassa kunnossa niistä selviämistä. Varsinkin sytostaatit tekevät olon kurjaksi. Voi olla niin, että se taisteleminen on monen kohdalla taistelua kuolemanpelkoa vastaan. Koska en itse pelkää kuolemaa (jota ei oikeastaan edes ole), mieleni on levollinen. Ymmärrän kyllä, että nuorelle ihmiselle syöpädiagnoosi on iso juttu. En vähättele yhtään. Kun koko elämä on vielä edessä, sen vaaranalaiseksi joutuminen on varmasti veretseisauttava tapaus. Tai jos sairastuneella on lapsia, joitten tulevaisuus pitää myös ottaa huomioon. Oma lapseni on jo aikuinen eikä minun tarvitse murehtia hänen tulevaisuuttaan, se ei ole minusta kiinni millään lailla, mutta en tietenkään olisi halunnut aiheuttaa hänelle murhetta sairastumisellani. Äidit ovat sellaisia. Ainakin jotkut.

Noin yleensä vuoteni on mennyt melko tapauksettomasti ohi. Tai onhan kaikenlaista tapahtunut, mutta paremminkin sisäisesti ja niin lähellä ja näennäisesti niin pieniä juttuja, että niistä ei jää aikakirjoihin mitään merkittävää. Mitä oikeastaan olen tehnyt koko vuoden? En ihmeemmin mitään. Olen ollut perinpohjaisen saamaton. Tietysti olen lukenut, kirjoittanut, kääntänyt, tehnyt e-kirjoja, sen sellaista. Alkuvuodesta kävin tanssimassa rivitanssia, mutta sen jouduin lopettamaan koska minulle tuli huono olo hyppelemisestä (no se syöpäkasvain sen tietysti aiheutti). En ole ollut hyvä kenellekään, en auttanut ketään, en keventänyt kenenkään taakkaa, mutta en myöskään riidellyt enkä hankaloittanut kenenkään elämää. En ole ollut hyvä ystävä kenellekään, vaan paremminkin vältellyt kaikkia ja piileksinyt pikku kolossani. En ole edes opiskellut mitään, en kieliäkään. Rankat hoidot ovat tarjonneet minulle hyvän tekosyyn laiskotteluun. Siinä suhteessa vuoteni ei ole ollut kovin hyvä. Mutta enpä tuota sure. Kaikella on aikansa.

Read Full Post »

Under Her Domain saavutti hiljakkoin premium-statuksen. Minulla on siis nyt kahdeksan kirjaa kansainvälisessä jakelussa, kahdella nimellä ja kahdella kielellä. Aikamoinen saavutus, vaikka itse sanonkin, vuoden sisällä. Omien teelmysteni lisäksi myös käännöksiäni on saatavissa kaikista suurimmista e-kirjamyymälöistä netissä. Paitsi Amazonista. En oikein tykkää sen puulaakin politiikasta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä ehtii vielä tehdä.

Read Full Post »

Neuvottelen parasta aikaa erään amerikkalaisen kirjailijan kanssa hänen teostensa suomentamisesta. Hän kysyi, mitä minulla on mielessä? Miksi haluan kääntää hänen kirjojaan? Hyvä kysymys. Nyt mietin pää punaisena, miksi tosiaankin? Hän oli kovin ihmeissään siitä, että Jernan uusi isäntä on jakelussa ilmaiseksi. Sellainen peli ei vetele jos aikoo saada jotain kiliseväistä kassalippaaseen. No eipä kyllä, mutta ei kaikki tässä maailmassa pyöri sen kiliseväisen ympärillä. Kyseisellä kirjailijalla on työssään samanlainen missio kuin minulla: me molemmat haluamme tarjota ihmisille hyviä hetkiä. Virkistystä. Kevennystä arjen ankeuteen. Minusta siinä on tarkoitusta ihan riittävästi.

Neuvottelujen tuiskeessa olen saanut kirjoitettua viimeisimmän tarinani siihen pisteeseen, että se on oionlukijalla. Kunhan se (tarina, ei lukija) on nähnyt päivänvalon, siirryn m/m-romanssien puolelle. Tarinoissa pitää olla munaa!

Harri Nordel puhuu mielenkiintoista asiaa e-kirjoista blogissaan. Myönnän nöyrästi mutta ylpeästi olevani yksi niistä ”hallitsematonta tulvaa tuottavista yhdenrivintwiittaajarunoilijoista”, joista hän puhuu. Maailmaan mahtuu tarinoita siinä missä koiranhaukkuakin. Ja kuka sen sanoo, mikä juttu ketäkin virkistää? Kaikessa pöljyydessäni pyrin ennakkoluulojen ja kyräilyn hävittämiseen, ja koska niitä on mahdotonta hävittää ihmiskunnasta, koetan ainakin hiukan hälventää niitä. Vaikka sitten tarinoilla jos en millään järeämmällä.

Read Full Post »

Older Posts »