Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Fragmin’

Tänään alkoi lomaviikon jälkeinen uusi Taxol-tiputussarja. Minun ei tarvitse enää käydä ennen jok’ikistä tiputusta labrassa, vaan vain kerran, silloin kun kolmiviikkoinen jakso alkaa. Helpotus on suuri, vaikka lähimmän terveyskeskuksen labrassa käyminen ei olekaan mikään kauhea ponnistus. On se kuitenkin aina lisävaiva kun pitää muistaa ettei saa unohtaa käydä eikä ainakaan saa unohtaa lähetettä matkasta, ja niin edelleen. Tiputusreissu sujui sutjakkaasti, lähisisko kuskasi ja kotimatkalla poikkesimme Hesessä syömässä oikein rähmärasvaisen hampurilaisen, varsinaisen herkkukaloripommin. Jostain syystä kortisoni aiheuttaa moisia omituisia mielitekoja sen lisäksi että nostattaa nauttijansa hilpeän huumaantuneeseen tilaan. No, ainakin minut. Minun tiedetään heittäytyneen hillittömyyksiin kortisonipilvessä ollessani. Enkä ole ainoa. Sytostaattihuoneessa hoitaja kyseli Fragmin-tilanteestani ja kuultuaan etten ole saanut vielä yhtään piikkiä pöyristyi niin että haki minulle jostain kaksi Klexane-piikkiä, joilla selviän huomiseen. Huomennahan minun pitäisi saada Fragminit apteekista.


Kortisonihuuman lisäksi olen suuresti mielissäni kun lopultakin sain viimeisteltyä sopimukset Z. A. Maxfieldin agentin kanssa. Kiireinen kirjailija ei tuntunut millään löytävän aikaa allekirjoittamiseen, mutta nyt homma vihdoin hoitui. Ihan pian näkee siis päivänvalon, jos niin voi sanoa tässä tapauksessa, oikein mukava m/m-romanssi Perheyksikkö. Se on viihdettä parhaimmillaan, hauska ja seksikäs, ja on siinä jännitystäkin, mutta ei hermojaraastavaa. Seksikohtauksia kirjassa on useitakin, ja koska osapuolet ovat kypsiä, aikuisia miehiä, ne ovat herkullista luettavaa verrattuna tavallisiin, enimmäkseen ikävystyttäviin heteroseksikohtauksiin, joita tungetaan nykyään vähän joka tarinaan. Ja minun on ihan pakko muistuttaa vielä siitä hauskasta tosiseikasta, että erityisesti naiset tuolla suuressa maailmassa rakastavat näitä tällaisia kirjoja. Varmasti niillä on Suomessakin paljon ystäviä minun lisäkseni. Se onkin syy siihen, miksi haluan suomentaa ja julkaista niitä. Suomalaistenkin pitää saada lukea näitä tarinoita omalla kielellään ja viihtyä niitten parissa ilman että heidän tarvitsee yrittää ymmärtää vieraan kielen konnotaatioita ja nyansseja (joita ei ole ihan niin helppo tulkita kuin luulisi). Omalla äidinkielellä lukeminen kulkee ihan eri sfääreissä. Viihtyminen on jumalaista, ja kirjat jos mitkä antavat ihania viihtymisen hetkiä. Aina ei tarvitse lukea ryppyotsaista tiedostavaa korkeakirjallisuutta. Välillä voi ihan hyvin helliä itseään tunteilla ja kauneudella ja kaikella sellaisella.

Logan koetti saada selvää tekstistä. ”En pysty lukemaan tätä.” Hän koetti pitää rasiaa kauempana, mutta antoi toivottomana periksi kun käsien pituus ei riittänyt. ”Saatko sinä tästä selvää?”

Richard otti yöpöydän laatikosta lasit, jotka asetti nenälleen. ”Se menee vanhaksi puolen vuoden sisällä. Haluatko ottaa riskin? En usko että tulen raskaaksi.”

”Käyn testissä puolen vuoden välein. Olen puhdas, mutta sinun ei tarvitse uskoa sitä.” Logan tajusi, että kun kaksi keski-ikäistä miestä tirkisteli kondomipaketin vanhentumispäivää, tilanteessa ei tarkalleen ottaen ollut sitä tiettyä ”ooh, tee se minulle nyt” -tekijää, ja hän nauroi otsa Richardin otsaa vasten. ”Minä taidan tosiaan vetää lukulasisi sumuun, vai mitä?”

Richard lysähti häntä vasten riisuttuaan lasit ja heitettyään ne yöpöydälle. ”Näytän varmasti – ”

”Tosi kuumalta”, Logan kuiskasi ja kosketti huulillaan Richardin huulia. Richard ei vain vastannut suudelmaan, hän antautui. Niin kuin kyllä, olen sinun ja kyllä, sinä voitat ja kyllä, minä alistun. Se oli yksi syistä, joitten takia Logan ei voinut pitää käsiään erossa hänestä. ”Tiedät että haluan sinua. Mitä sanot?”

”Kyllä”, Richard kuiskasi takaisin. ”Kyllä, kyllä, kyllä.”

Read Full Post »

Tämä päivä on ollut vauhdikas. Poikani vei minut aamupäivällä Tyksiin, ja lähisisko sitten haki sieltä pois. Olen siis saanut tänään osakseni paljon läheisteni huolenpitoa, kiitos siitä. Arvostan sitä suuresti. Syy Tyksissä käymiseen oli lääkäriaika. Tapasin onkologini ja kävimme läpi tautini tilan ja hoitosuunnitelman. Tilanteeni on hyvä siinä mielessä, että Taxol on alkanut purra: syöpämarkkeri on laskenut ja on nyt 95. Sytostaatteja saan pitkälle helmikuuta. Tuntuu hurjalta kun ajattelee, että olen silloin ollut melkein vuoden sytostaateilla, mutta mikäs siinä jos siitä on apua. Ja näyttäähän siitä olevan.

Fragminin kanssa on pientä ongelmaa. Kävin illansuussa hakemassa apteekista sinne tilatut lääkkeet. Vasta kotiin palattuani huomasin, että lääke olikin väärässä muodossa, ampulleina, sen kun piti olla piikkeinä. Laukkasin kieli vyön alla takaisin apteekkiin ennen kuin se ehti sulkeutua tältä päivältä. Kävi ilmi, että moka oli lääkärin, hän oli kirjoittanut reseptiin ampulleja. Näillä näkymin saan oikeat piikit ylihuomenna. Tuskinpa pari välipäivää haittaa yhtään mitään tässä tilanteessa.

Huomasin, että Ravista sokeripuuta on saanut jo neljä ääntä. Se tarkoittaa sitä, käsittääkseni/toivoakseni, että monet muutkin kuin tähtiä antaneet ovat ostaneet kirjan, sillä vain harvat yleensä viitsivät antaa tähtiä. Koska tähtien kokonaismäärä näyttää hissautuvan alaspäin, se vihjaa siihen, että neljäs arvostelija ei ole antanut kovin monta tähteä. Se ei huolestuta minua millään lailla. Arvostan rehellistä mielipidettä. Monilta lukijoilta vaatii totuttelua se, että kirjan päähenkilöt ovat homomiehiä. Tässä kirjassa ei kuitenkaan ole railakkaita seksikohtauksia, joten sen pitäisi olla turvallista luettavaa miestenvälistä seksiä arastelevallekin lukijalle. Se on hyvä tarina, kannattaa lukea.

Muuten ei kuulu hirveämpiä. Sää jatkuu jumalaisena, ja kaipasin maastotakkiani ulkona, tuuli sen verran koleasti ja navakasti. Myöskään korvuksellinen lakki ei olisi ollut lainkaan liikaa. Täytyy varmaan alkaa uskoa, että enää ei tarkene paitahihasillaan vaikka aurinko kuinka paistaisi.

Read Full Post »

Olen taas kotona viiden vuorokauden sairaalareissun jälkeen. Viime torstaina annoin lähisiskon heittää minut Tyksin yhteispäivystykseen. Aloin olla niin huonossa hapessa — kirjaimellisesti — että katsoin järkeväksi ajatuksen avun hakemisesta (varsinkin kun kyseinen sisko ehti vetäistä esiin järeän tykistön eli pyytää poikaani soittamaan jääräpäiselle äidilleen asian tiimoilta). Päivystyksessä ei ollut ruuhkaa, ihme kyllä, joten minut otettiin saman tien sisään ja alettiin tutkia. Jossain vaiheessa molemmista käsivarsistani kaiveltiin suonia esille yhtä aikaa, eikä niitä tahtonut millään löytyä. TT-kuvauksen varjoaineen sisään saamiseksi tarvittavalle kanyylille löytyi lopulta suoni ultralla. Vain valtimoverinäytteen ottaja löysi kohteensa yhdellä pistolla.

TT-kuvasta löytyi tuore embolia, mahdollisesti kaksikin — kuvaselostus on siinä suhteessa hiukan tulkinnanvarainen, sanoivat hoitajat myöhemmin asiaa tiedustellessani. Minut kärrättiin iltamyöhään sydänosastolle, jossa keuhkoemboliatapaukset kuulemma hoidetaan. Osasto osoittautui kerrassaan viihtyisäksi paikaksi. Minulla oli oma huone kylpyhuoneineen, ja henkilökunnassa oli pelkästään ihania ihmisiä.

Lääkäri kertoi, että ainoa hoito happiviiksien lisäksi on Klexane, jota alettiinkin pistää sairaalassa. Kotona hoito jatkuu Fragminilla, sillä sen Kela korvaa. Mitään muuta liuotinta ei voi käyttää syöpäpotilaalle verenvuotoriskin vuoksi. Voi olla että emboliaa ei olisi tullut jos olisin jatkanut Fragminilla kun Klexane-kuuri loppui viime jouluna. En kadu, tällä lailla sain kymmenen hyvää kuukautta ilman Klexanen aiheuttamia ikäviä sivuoireita. Nyt kyllä joudun piikittämään Fragminia niin kauan kuin haluan pysyä hengissä. Happisaturaationi laski varsinkin öisin niin alas, että jäljet johtavat orastavaan uniapneaani. Tai se mikään orastava ole, se on todettu jo kymmeniä vuosia sitten. Tiedossa on operointia silläkin rintamalla, ehkä koneen muodossa. Perästä kuuluu.

Toistaiseksi oloni ei ole juuri kummempi kuin ennenkään. Jaksan tallustaa hiljaksiin, mutta rivakampi toiminta hengästyttää niin että kulku tyssää siihen. Etenen siis pätkittäin. Pääseehän sitä niinkin. Poikani on lomailemassa täällä päin, joten olen saanut nauttia hänen seurastaan. Onneksi ilmat näyttävät suosivan hänen lomaansa. Juuri tällainen syyssään pitääkin olla, kuulas, kirkas, kuiva. Sairaalassa minun oli hyvä olla, mutta kyllä koti on sentään koti, vaikka onkin hiukan rähjäisessä kunnossa. En juuri jaksa siivota, mutta toisaalta en jaksa pahemmin sotkeakaan, niin että se puoli pysyy tasapainossa.

Nyt minulla on entistäkin tarkemmin pohdittava, mitä vielä ehdin tehdä loppuelämäni aikana. Onneksi minulla on Telum Saxum, se tarjoaa loputtomasti mielenvirkeyttä ja tekemistä. Sairaalassa tapasin mukavan hoitajan, jonka äidinkieli oli albania, ja sain kuulla, kuinka erikoinen ja harvinainen kieli se on. Innostuin heti ja aloin tutkia sitä netistä. Se on idoeurooppalainen kieli, mutta sillä ei ole omassa haarassaan lähisukulaisia. Se saattaa olla kehittynyt muinaisesta illyyrian kielestä tai traakiasta. Ajatus tuntuu kiehtovalta. Ikivanha kieli jotenkin tuo muinaishistorian lähemmäksi. Hoitaja, joka oli alunperin Kosovosta, puhui sujuvaa suomea ja sanoi, että molemmissa kielissä on samanlaista se, että ne luetaan niin kuin kirjoitetaan. Siitä on suurta apua kieltä opetellessa. Tuskin sentään alan sitä opetella, mutta tutkin kyllä tarkemmin.

Read Full Post »