Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘gay-seksi’

Vaikuttaa siltä että saan aikaiseksi väkertää näitä postauksia vain sairaalatoimintapäivien tienoilla. Tarkoitan että silloin kun käyn Tyksissä. Tänäänkin kävin, sain hoitosarjan neljännen kerran ensimmäisen osan sytostaatit eli carboplatiinin ja gemsitabiinin ja tietysti kortisonin ja runsaasti suolavettä suoraan suoniini ihanan laskimoportin kautta. Nyt on taas tullut uutta tietoa portin käytöstä, nimittäin siihen ei enää ruiskuteta lopuksi hepariinia kuten ennen, pelkkää keittosuolaliuosta vain. Se on helpotus, hepariini on myrkkyä jos mikä. Myrkkyjen annon lisäksi huolehtivaiset hoitajat tyyräsivät minut päivystävän lääkärin puheille, sillä kainalooni on ilmestynyt paise ja vatsastakin pullistuu esiin kuplamainen muodostelma. Itse en olisi älynnyt vaivata lääkärikuntaa niin vähäpätöisillä asioilla. Nuori ja kaikin puolin viehko naislääkäri (erikoistumassa oleva, kuiskasi hoitaja kunnioittavaan sävyyn) määräsi paiseelle antibioottikuurin, mutta kupla ei innoittanut häntä esittämään mitään erityisiä toimenpiteitä. Se tutkitaan tarkemmin ultran kanssa loppukesällä sytostaattikuurin jälkeisessä lopputarkastuksessa, sanoi hän.

Sytkyt ovat purreet hyvin, labratulosten mukaan syöpämarkkeri CA12-5 on laskenut roimasti niin että se on nyt 34. Koska syövän alin raja-arvo on 35, olen virallisesti syövätön. Eikö olekin mahtavaa? Olen terve kuin pukki, ja jos minulla mitä kremppaa on, se johtuu hoidosta, ei taudista. Eli jos vain kestän hoidot, elää repatan vielä ties kuinka kauan. Elämäni tuntuu valtavan hyvältä huolimatta Gemzarin aiheuttamista flunssan kaltaisista oireista. Kollegat sytkyhuoneessa kertoivat kärsineensä samanlaisista oireista sen kanssa. Tällä kertaa kaikilla paikalla olevilla kohtalotovereilla oli moneen kertaan uusineen syövän hoito menossa. Kuka sai minkäkin kemococktailin suoniinsa. Munasarjasyöpä on ovela pirulainen, kaikille ei tepsi sama sytky-yhdistelmä, mutta onneksi myrkyissä löytyy. Luulin että saan toruja hoitajilta kun en suostunut ottamaan Avastinia, mutta mitä vielä, kaikki tukivat päätöstäni ja lääkärini lailla totesivat, että ”voithan aina aloittaa sen sitten joskus jos siltä tuntuu”.

Minulla ei toki ole mitään elämistä vastaan, sillä olen perustamassa taas yritystä täynnä intoa. Luulisi että olisin jo saanut tarpeekseni yrittämisestä, varsinkin kun ajattelee, kuinka edellisen kanssa kävi. Itse asiassa sen kanssa kävi hyvin kun ottaa kaiken huomioon. Leipäni on pudonnut monet kerrat, mutta aina voipuoli ylöspäin. Tutkiessani yrittämistä eläkeläisenä olen todennut, että se ei ole lainkaan niin hankalaa kuin olen luullut. Äärettömän pikkuisen yrityksen pyörittäjä selviää nykyään aika vähällä byrokratialla. Joten tutkin edelleen asiaa ja voi olla, että minulla on kohta taas pienkustantamo, joka tuottaa hassuja kirjoja, joita juuri kukaan ei lue. Villahousun ydin onkin omassa viihtyisyydessäni. Jos kerran nautin valtavasti kääntämisestä, tekstien tuottamisesta ja e-kirjojen tekemisestä, miksi en hemmottelisi itseäni tekemällä niitä niin että luu näkyy? Ehdin kyllä kuollakin, mutta sitä ennen tekisin mielelläni vielä jotain kivaa. Ja sitähän kirjojen kanssa pelaantuminen on. Vaikka ne olisivatkin vain sähköisessä muodossa. E-kirjojen kanssa ei tarvitse tapella painatuksen, varastoimisen eikä postittamisen kanssa.

Ai niin, luin hiljakkoin jumalattoman paksun opuksen nimeltä Sairauksien keisari – syövän elämäkerta, kirjoittanut Siddharta Mukherjee ja suomentanut Kimmo Pietilä (Terra Cognita). Suosittelen jokaiselle ko. taudista kiinnostuneelle ja sen kanssa omakohtaisesti kärvistelevälle. Kirja ei ole helppolukuinen mutta palkitsee lukijansa jos ei muuten niin silmien avaamisella. Syövän menneisyys ei ole kaunis, eikä sen tulevaisuuskaan vaikuta juuri sen paremmalta. Syöpä porskuttaa ympäristömme myrkyttymisen tuella, ja lääketehtaat suoltavat tulemaan vastamyrkkyjä. Siinähän ihmiskunta sitten kärvistelee oman ahneutensa ja lyhytnäköisyytensä pauloissa. Syöpää on ollut yhtä kauan kuin elämää maapallolla, eikä se katoakaan ennen kuin kaikki elämä on kadonnut. Sen kanssa vain pitää oppia elämään. Mitä ei näytä tällä menolla tapahtuvan, päinvastoin. Kenties vasta kuudennen joukkotuhon tapahduttua jäljelle jääneillä on mahdollisuus oppia elämään siedettävällä tavalla rinnatusten syövänkin kanssa.

Kirjoista tuli mieleeni vielä sekin, että ihmeekseni kirjani His Master’s Hands on yllättäen ruvennut menemään taas kaupaksi (välillä on ollut hiljaista sen suhteen). En ymmärrä, miten olen edes osannut kirjoittaa moisen tarinan, se kun käsittelee ns. kotikuria, domestic discipline. Aihe on valtavan suosittu m/m-romanssipiireissä. Luin kirjan uudelleen tukka pystyssä ja silmät kauhistuksesta pyöreinä. Minulla ei ole muuta mustikuvaa sen kirjoittamisesta kuin että ajattelin kokeilla aihetta, koskapa se näytti myyvän hyvin. Mutta olenhan aina sanonutkin, että en kirjoita itse vaan ikään kuin kanavoin tekstejä (kuten kaikki kirjoittajat väittävät). Ajatuskin rakkaan ihmisen (tai kenen tahansa paitsi jos hän pyytää sitä bdsm-mielessä) hakkaamisesta pöyristyttää minua.

Read Full Post »

kummitustalo_small
Huomasin, että Josh on pannut Kummitustalon jakeluun ilmaiseksi Smashwordsiin. Kirja ei toki ole kauhean kallis muuallakaan, esim. Amerikan Kindlessä se on 1,23 $ ja Englannin Kindlessä 0,99 £. Kirja on hauska, romanttinen, siinä on mausteeksi ripaus haamuja (tai sitten ei), mutta varoituksen sana niille, joita karmaisee ajatus miesseksistä: päähenkilöt ovat miehiä. Ja tekevät sitä niin. Päästyään niin pitkälle.

Varsinkin naiset maailmalla rakastavat m/m-romansseja — kukapa nainen ei nauttisi saadessaan lukea samassa tarinassa miehistä ja tunteista? Imuroikaa hyvät ystävät tämä kirja niin kauan kuin se on saatavissa ilmaiseksi — aika ei kulu hukkaan kun sitä lukee. Saattaapa olla että mieli jopa kevenee ainakin siksi ajaksi, jonka lukeminen kestää. Mikä ei ole kauhean pitkä aika, sillä kirja ei ole paksu, noin 25 000 sanaa (e-kirjojen pituutta on vaikea ilmaista sivumäärinä, koska jokainen laite, jolla niitä lukee, jakaa sivut omalla tavallaan).

Siirränpä nyt ajatukseni kuumasta miesseksistä gynekologisten syöpien hoitohuoneeseen, eli Tyksin T-talon sytostaattipuolelle. Meillä naisilla tosiaan on siellä oma huone, oikein viihtyisä, ja kun olin siellä eilen, huone oli koristeltu iloisesti serpentiineillä ja ilmapalloilla, ja simaakin oli tarjolla. Hoitajat olivat pahoillaan kun keittiö ei ollut suostunut lähettämään meille munkkeja, tippaleivistä puhumattakaan. Sipsejä kyllä oli ja keksejä monta sorttia. Infuusioporttini ei suostunutkaan toimimaan, ja hoitsujen piti kutsua paikalle päivystävä anestesialääkäri, nuori mies (ne ovat kaikki nykyään niin nuoria, lääkärit), joka paineli ja vatkutti porttia ja sai kuin saikin sen vetämään. Ilmeisesti laskimossa oleva letku oli jotenkin mutkalla. Helpotus oli suuri. Olisi ollut kamalaa jos niin uusi portti olisi jouduttu poistamaan. Käsivarsistani on vaikea löytää suonta kanyylille.

Nyt olen siis kortisonipilvessä ja odottelen sen haihtumista ja sivuoireitten alkamista. Sain nyt kortisonin lisäksi pelkän karboplatiinin, ja normaalisti kyllä pärjään sen kanssa. Gemzar-tehosteen saan viikon päästä, ja se tietää taas näköhäiriöitä yms. hauskaa. Tukkani ei ole vielä irronnut, mutta se on vain ajan kysymys. Enpä tuota sure. Nykyinen harmahtava säkkärä ei ole lainkaan minun tyyliseni. Kollegat hoitohuoneessa kertoivat, että hoitojen loputtua heille oli kasvanut takaisin oma alkuperäinen tukka. Joka sitten taas irtosi kun tauti uusi. Niinpä niin. Sellaista se on.

Poikani ajoi eilen Hesasta kyläilemään, ja jutustelimme taas kaiken maailman asioista. Meillä on samanlainen elämänfilosofia, mikä helpottaa selviytymistämme sairauteni kanssa. Emme kumpikaan sure sellaista, missä ei ole mitään suremista. Juttelimme paljon myös pelaamisesta. Rakastamme sitä molemmat. Olemme sillä(kin) tavalla omituisia.

Hauskaa Vappua! Jep, se on ylioppilaitten ja työläisten juhla, mutta minähän olen ylioppilas. Ja Walpurgisnacht, vapunaattoyö, on yksi mahtavimmin maagisista öistä vuodenkierrossa. Käyttäkää sitä hyväksenne!

Read Full Post »

Aamu toi yllätyksen: maa oli valkoisena lumesta! Uusi lumi vanhan surma, sanotaan, mutta vanhaa ei kyllä ollut surmattavaksi. Heräsin yöllä jyrähtelyyn ja ajattelin että mahtavaa, kevään ensimmäinen ukonilma! Mutta lumimyrskystä en saanut havaintoa, koska en viitsinyt nousta ihailemaan salamointia, joka olikin melkoista räiskettä.

Eilen tein pitkän sunnuntaikävelylenkin ensimmäisen kerran niin pitkään aikaan etten muistakaan. Nautin suuresti ihanasta ilmasta ja tarmokkaasta ja monipuolisesta linnunlaulusta. Ojassa näkyi jo monta möykkyä sammakonkutua. Toivottavasti se ei paleltunut lumentulon takia. Ei kai sentään. Tuntui suorastaan kevyeltä askeltaa pitkin teitä. Kymmenen litraa askitesta valutettuna mahasta tietysti kevensi painoani kymmenellä kilolla. Kyllä se jo tuntuu jalannousussa. Tänään ei sitten olekaan menemistä liukkaaseen sohjoon.

Poikani tuomista peleistä asensin eilen ensimmäisen koneelleni, nimittäin Fallout III:n. Hiukan piti temppuilla ennen kuin Windows 10 suostui yhteistyöhön, mutta lopulta sain homman toimimaan. Ihana peli! Taitavat jäädä lähiaikoina monet muut tekemiset tekemättä pelaamisen tuiskeessa.

Olen saanut suomennettua kirjan, joka minulla oli työn alla, ja nyt mietin, mitä tekisin sen kanssa. Olisi hienoa saada se julkaistua, mutta tuskin saan ketään edes lukemaan sitä. M/M-romanssit ovat tuntemattomia Suomen kirjallisessa kentässä. Mietin puolitosissani, pitäisikö minun itse perustaa kustantamo niitä varten. Ajatus ei ole lainkaan niin mahdoton kuin miltä kuulostaa. Rahaa sellainen ei tuottaisi, mutta hupia kyllä runsain määrin. Voisi sitä hullumminkin täyttää viimeiset päivänsä. Mitähän kirjaa alkaisin kääntää seuraavaksi? Valinnanvaraa on.

Read Full Post »

Kömpiessäni vuoteeltani lähellä päiväsydäntä totesin, että ulkona tuiskuttaa niin ihanasti kuin suinkin voi helmikuussa lounaisrannikon tuntumassa. Näky oli jollain lailla viihdyttävä. Toi mieleen lapsuuden lumituiskut. Hyinen tuuli puhalsi lunta vaakatasossa vielä parvekkeeni korkeudella. Netistä näin, että pakkanen kävi yöllä -15 asteessa, mutta nyt mittari on nippa nappa nollan yläpuolella. Niin että ilmoja piisaa, ja tämän lajin, siis lämpimän, on luvattu jatkuvan viikon verran. Ken elää, se näkee.

Lentävän lumen näkeminen virkisti niin, että innostuin siivoamaan pikku kämppäni. Alkoi olla aikakin. Kumma miten sitä saakin leviteltyä vähäisen omaisuutensa niin huolettomasti ympäri elintilaansa. Minun kohdallani kyse on kylläkin enimmäkseen kirjoista, joita on enemmän ja vähemmän vinoina pinoina jokaisella vaakasuoralla pinnalla, joka huushollista löytyy. No, näkymä siistiytyy ihmeesti jo sillä että oikoo kirjakasat suoriksi.

Noin muuten olen suurella hartaudella ja tuskanhiki otsalla opetellut käyttämään uuden uutukaista älykännykkääni. Periaatteet alkavat jo olla selvillä, mutta en usko että opin koskaan sen kaikkia kujeita. Kyllähän minulle riittääkin, että osaan soittaa, vastata puheluun ja lähettää tekstiviestejä. Jopa whatsapp on tullut tutuksi. Imuroin myös heti äänentallennusohjelman, ja olen jo tehnyt sillä muistiinpanoja denisova-kirjaani varten. Aina kun mieleeni juolahtaa jotain, sieppaan kännykän ja sanelen muistiin ideani. Sitten lähetän sen itselleni. Kuviakin osaan jo ottaa ja lähettää sinne sun tänne. Selfieitäni katsellessani ymmärsin lopultakin, että olen vanha. Siis en vanha-vanha, mutta kuitenkin 65-vuotias. Tarkoitan, että näytän ikäiseltäni. Tai ehkä kyse on vain siitä, että myönnän sen itselleni. Peilissäni en näytä niin vanhalta. Siitä näkee, miten helppo ihmisen on pettää itseään ja nähdä peilissä vain se, minkä uskoo näkevänsä.

Rakas ja kovassa käytössä ollut koboni kämähti taas. Se on tehnyt saman ennenkin mutta herännyt henkiin entistä ehompana; siihen esim. ilmestyi ihan itsekseen wi-fi. Nyt en tiedä, onko ylösnousemus sille enää mahdollinen. En saa siihen mitään yhteyttä. Taannoin hankkimani Letto-lukulaite ei ole yhtä mieluisa, se on jotenkin veltto, kun taas kobo on jämäkkä kalu. Harkitsen uuden hankkimista. Toisaalta se ei ehkä ole tarpeellista, sillä pystyn lukemaan uudella kännykälläkin e-kirjoja ihan yhtä hyvin, näyttöruutu vain on pienempi. Ja tietysti myös iPadilla, mutta se on turhan painava jos haluaa lukea sängyssä selällään. Ja minähän haluan lukea sängyssä selälläni.

Tuli tässä mieleeni, että piipahdin eilen kirjastossa ja luin jostain tiedelehdestä mielenkiintoisen artikkelin lihavuuden vaikutuksestä aivotoimintaan. Joka vaikutus on huonontava (pitihän se arvata). Eli pääni tökkiminen ei ehkä johdukaan sytostaateista ja Klexanesta vaan uljaasta ulkomuodostani. Toisaalla samassa lehdessä, ellen väärin muista, kerrottiin, että kun tietyn geenin poistaa hiireltä, se laihtuu, kun taas verrokit vain lihovat lihomistaan. Lihavuus on geeneissä. No, siinä ei ole mitään uutta. Kunpa ihmisillekin kehitettäisiin vastaava lihavuusgeenin poisto. No, tuskin kyse on yhdestä geenistä. Siltikin ajatus on mielenkiintoinen.

Lukulaitteesta tuli mieleeni, että sellaisen hankkinut törmää pian siihen ikävään faktaan, että sähkökirjat ovat enimmäkseen kalliita, ja joskin ilmaisia löytyy vaikka kuinka paljon, ne ovat niin vanhoja suomennoksia, että lukemisesta tulee paremminkin tuskaisa kuin viihdyttävä kokemus. Hiukan auttaakseni tilannetta laitan tähän linkkejä ilmaisiin e-kirjoihin, samalla muistuttaakseni niistä lukijoitani, jotka ovat ne unohtaneet, ja onhan blogillani sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ehkä ole niistä koskaan kuulleetkaan:

Jernan uusi isäntä
Pelit ja seuraukset
Halut ja tarpeet
Outoja tarinoita

Pitää vielä huomauttaa, että kirjat eivät ole mitään lastenkirjoja (viimeisessä tosin on pari tarinaa, jotka sopivat lapsillekin). Seksiä, BDSM:aa, sadomasokismia, mutta myös syvää ja uhrautuvaa rakkautta, hellyyttä, kaikenlaisia tunteita, joita ihmissydämessä myllertää.

Read Full Post »

Tänään minusta tuli taas kalju. Tukka, jota ehti kasvaa reilun sentin mittaiseksi, alkoi alkuviikosta irtoilla. Tänä aamuna kyllästyin lopullisesti kaikkialla leijaileviin irrallisiin karvatupsuihin. Otin siis kotiparturivempaimen esiin ja klanitin kuuppani. Nyt sitä peittää millin sänki, jossa on täyskaljuja laikkuja siellä täällä. Ei mitenkään silmiähivelevä näky. Pitänee ajella kuokalla loputkin nahkakaljuksi. Päänahka vain on arka kuin silmäterä, joten ihan vielä sitä ei huoli ruveta kuokkimaan.

Ensi viikolla saan viimeisen satsin sytostaatteja, joten edessä on vielä muutama rankka viikko. Ihan hirvittää ajatella sitä. Viimeksi saamani myrkky, Taxotere, on saatanallista ainetta. Toisin ajoin hoito tuntuu pahemmalta kuin tauti. Ankara tauti vaatiikin ankarat lääkkeet. Niitten ansiosta olen jo saanut esimakua terveydestä. Tarkoitan, että olen hetkittäin tuntenut olevani kerrassaan hyvässä kunnossa, henkisesti, joskin ruumiin puoli on ollut huteranpuoleinen. Onneksi voin sairastaa kaikessa rauhassa.

Ai niin, minua ilahdutti suuresti kun huomasin, että kirjani ovat alkaneet löytää lukijoita muuallakin kuin Smashwordsissa. Ainakin Kobo, iBook, Apple, Barnes&Noble ja jopa Scribd ovat myyneet niitä. Ei mitenkään hirveästi mutta kuitenkin. Tai, no, ilmaisia on mennyt satoja. Applen aivan kauheana bannaama Taming Brad on ylivoimainen suosikki ympäri maailman. Ihmiset tykkäävät väkivaltaisesta seksistä. Tai sitten kansikuva on vastustamaton.

Read Full Post »

Ann Somerville kirjoittaa kauniita sanoja käännöstyöstäni sivustossaan. Kopioin sen tähän piristääkseni itseäni:

The wonderful Paula Merensuo has completed her massive undertaking of love, and made available in Finnish, Needful, the final book in the Remastering Jerna series.

Download free from Smashwords here.

Every so often I am approached out of the blue by someone wanting to translate my books for another market (usually French). I’m never interested because I have nothing to judge their work by and I don’t want to lose control or copyright. I never had any issues like that with Paula. For her, this was a task she undertook purely for the benefit of Finnish lovers of m/m books, and with no thought of recompense at all. From all the feedback I’ve seen or had, her translations have been of the highest calibre, and it’s a pleasure to have these books available to the Finns, without any concerns about quality.

Thank you, Paula.

Read Full Post »

needful_suom_small

Uusin suomennokseni on nyt saatavissa, ja se on vieläpä ilmainen! Sen saa imuroida ainakin täältä. Jernan tarina pääsee nyt loppuunsa, ja on ihan hyvää aikusviihdettä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka uskaltavat tarttua hiukan rankempaan tekstiin. Teemoina on sellaisia juttuja kuin sadomasokismi, homoseksuaalinen rakkaus ja rakkaus ylipäänsä. Kenellä on oikeus rakastaa ja ketä, ja kenen ehdoilla?

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »