Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘gay’

Voimallinen päivä tämä Talvipäivänseisaus. Tänä päivänä kannattaa olla varovainen tehdessään taikojaan, sillä ne voivat onnistua odottamattomilla tavoilla. Eipä silti että tekisin taikoja. Tai paljon muutakaan. Olen väsähtänyt ja hiukan huonovointinen. Ehkä on romuska tulossa? Sopivasti jouluksi. Onneksi joulu on lähellä. Silloin siitä pääsee nopeasti ohi, ja kevät voi alkaa tulla. Talvesta ei voi paljoa puhua; sää on kesäinen, sillä erolla että puissa ei ole lehtiä. Maa on aivan sula. Mainitsen sen tässä siksi, että sillä tavalla muistan sen ensi vuoden joulun alla.

Talvipäivänseisaus on siksikin hyvä päivä, että silloin voi huokaista helpotuksesta, koska on selvinnyt pahimmasta pimeydestä. Huomisesta alkaen päivät pitenevät vääjäämättä. Se tekee mielen pohjalle hiljaisen hyvänolon hykerryksen.

Joulusta puheen ollen, olen saanut jopa lahjoja. Se on erittäin epätavallista mutta ei mitenkään epämiellyttävää. Sain uudet Reinot Kajaanin-siskolta, ja Ruotsin-siskolta tuli painava paketti, jossa oli mieluisia kirjoja ja niitten kyytipojaksi niin paljon suklaata että diabetekseni tarttui helmoihinsa ja juoksi karkuun henkensä edestä. Joulukorttejakin olen saanut, vaikka en itse lähetä niitä koskaan kenellekään.

Joulustani tulee erittäin rauhallinen. Viime vuonna vesipaastosin jouluviikon, mutta tänä vuonna en uskalla. Sytostaatit eivät ole vielä poistuneet elimistöstä, ja lisäksi pistelen yhä Klexanea, nyt tosin enää vain yhden piikin päivässä. Pelkään pahoin, että ne aiheuttaisivat niin karmeita tuskia, että niitä ei kestäisi rasvanahka persekään. Luultavasti vietän enimmät ajat joulunseudusta sängyssä ympärilläni kasoittain mielenkiintoisia kirjoja ja valtavasti suklaata.

Kirjoista puheenollen, sain juuri luettua Nick Wilgusin Get Your Shine On -kirjan. Se oli niin hyvä että kertakaikkiaan en voinut laskea sitä käsistäni ennen viimeistä sivua. Se kuuluu samaan sarjaan kuin hänen Sugar Tree -kirjansa, joista myös pidän paljon.

Löysin netistä sellaisenkin kirjan, josta opin uuden menetelmän ruumiista irtautumiseen. Sitä olenkin sitten harrastanut viime aikoina. Kiehtovaa puuhaa. Menetelmiä on monia, ja irtautumista toki tapahtuu spontaanistikin nukkuessa. En pane linkkiä kirjaan, sillä se saattaa olla liian kovaa kamaa tavallisille ihmisille, joita ehkä pelottaa jo ajatuskin siitä, että ihminen voi hypätä ulos lihoistaan ja palata vieläpä takaisinkin. Ja kannattaa muistaa, että taudit ja krempat jäävät liharuumiiseen. Ainakin vähän aikaa voi tuntea olevansa terve ja voimissaan.

Read Full Post »

Soitto Tyksistä sai minut huokaisemaan syvään helpotuksesta. Desmoidilleni on päätetty olla tekemättä mitään. Sitä vain tarkkaillaan, harvakseltaan. Saan olla aivan rauhassa tammikuuhun asti. Vasta sitten on aika mennä sekä syöpä- että kasvaintarkastukseen. Olin jo ehtinyt kehitellä mielessäni melko epämiellyttäviä kuvia uudesta leikkauksesta, joka tuottaisi taas huonosti parantuvan haavan. Minulle soittaneen lääkärin mukaan desmoidin poistaminen merkitsisi sitä, että osa vatsalihasta poistettaisiin ja korvattaisiin tyräverkolla. Koska kasvain on täysin ennustamaton, voin vain toivoa että ehdin kuolla ennen kuin se tappaa minut. No, vitsi vitsinä.

Olen alkanut varovaisesti pidentää kävelylenkkejäni. Käveleminen on erinomaisen hyvä keino sekä tappaa aikaa että kohottaa kuntoa. Vaikka ei minun hidas paarustamiseni taida nostaa sitä kovin korkealle. Kunhan edes hiukan. Olen siinä tilassa, että sängystä ylös nouseminen aamuisin tekee tiukkaa. En kerta kaikkiaan saa impulssia, joka nostaisi minut ylös. Makaan siinä pohjuspuillani puolihorteessa, torkahdan välillä ja näen omituisia unia, havahdun hetkeksi ja vaivun taas tuonpuoleisiin maailmoihin. Tosin yön pitkien tuntien aikana ehdin nousta monta kertaa vessareissulle, joten ehkä aamun veltostelu johtuukin siitä. Vaan minkäs sille tekee? Kun luonto kutsuu, kutsuun on vastattava vikkelästi. Pääsee vähemmällä pyykinpesulla.

Ilmojakin piisaa. Marraskuu menossa näin pitkällä ja aurinko paistaa kuin hullu. Pakkasista ei ole tietoakaan, eikä siis lumestakaan. Pysyköönkin liukkaus poissa vielä kauan, jotta pääsen kävelyilleni!

Muuten, luin pitkästä aikaa pari kirjaa, joista pidin todella paljon. Yhdysvaltojen syvään etelään sijoittuvassa Mississipissä päähenkilö, Wiley, on köyhä yksinhuoltajaisä, homo, joka kasvattaa huumelasta. Sellaista, jonka vanhemmat ovat käyttäneet huumeita odotusaikana. Sen takia Wiley on täysin huumekielteinen. Lapsi on kuuro ja muutenkin vammainen mutta älykäs ja fiksu pikkupoika. Wiley kehittelee suhdetta pesunkestävään jenkkiin, Jackiin, joten kulttuuriset erot tulevat kiinnostavasti esiin. Jackilla on myös huumehistoriaa, joka hiertää pahasti pariskunnan välejä. Kerronta on loistavaa, ja mikä parasta, kirjoissa ei esitetä yhden yhtäkään seksiaktia, mutta silti pääparin suhteesta ei jää kertomatta mitään. Sitä minä sanoisin hyväksi kerronnaksi. On taito osata kertoa tapahtumista kuvailematta niitä suoraan. Ennen se osattiin. Nykylukijat kuulemma vaativat kiintiönainteja kirjoihin, oli genre mikä hyvänsä, joten kirjoittajat vain vastaavat kysyntään, parhaansa mukaan. Mutta genitaalien käsittelyn tarkka kuvailu ei välttämättä tee tarinasta hyvää. (Käsityön innoittamiseen tarvittavat tarinat ovat tietysti asia erikseen.) Kirjat ovat Nick Wilgusin Shaking the Sugar Tree ja sen jatko-osa Stones in the Road. Tapahtumat sijoittuvat Tupelon kaupungin tienoille, Elviksen kotikaupungin, kuten kaikki ainakin kypsään ikään ehtineet ihmiset tietävät, joten kirjojen kielessä on kutkuttavasti etelävaltiolaisia puheenparsia. Ah, olisipa ihanaa suomentaa kirjat, mutta niitten kieli taitaisi ylittää kykyni juuri niiden etelävaltiolaisuuksien takia.

Read Full Post »

needful_suom_small

Uusin suomennokseni on nyt saatavissa, ja se on vieläpä ilmainen! Sen saa imuroida ainakin täältä. Jernan tarina pääsee nyt loppuunsa, ja on ihan hyvää aikusviihdettä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka uskaltavat tarttua hiukan rankempaan tekstiin. Teemoina on sellaisia juttuja kuin sadomasokismi, homoseksuaalinen rakkaus ja rakkaus ylipäänsä. Kenellä on oikeus rakastaa ja ketä, ja kenen ehdoilla?

Read Full Post »

tamingbrad_pieniJulkaisin tänään viidennen e-kirjani, tällä kertaa englanninkielisen, ja hyvin lyhyen, oikeastaan vain novellin. Se on osa kenties joskus syntyvää paksumpaa kirjaa, eräänlainen esittely, tai kokeilu.  Aihe on rankka, homoporno, ja tarina on erittäin ruma ja väkivaltainen. Sitä ladattiin ensimmäisten parin tunnin aikana yli 50 kertaa. Genrellä näyttää olevan menekkiä. Kirjoittaminen oli rankka mutta samalla omituisen vapauttava, lähes katarttinen kokemus. Kirja on ilmainen ja sen voi ladata täältä.

Read Full Post »