Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘grimoire’

Kulunut viikko on ollut matalalentoa sinne tänne, terveysasioissa lähinnä. Labrakäyntejäkin osui kaksi tälle viikolle. Eilen olin Tyksissä luomassa suuntaviivoja hoidolleni yhdessä onkologin ja syöpähoitajan kanssa. Tarkoitan, että minullakin oli sanani sanottavana asiassa. Ainakin minulta kysyttiin mielipiteitä eri asioista. Mikä oli hienoa. Lääkäri sanoi, että tautiani ei voida enää parantaa, mutta sitä voidaan hoitaa. Selkokielellä se tarkoittaa kuolemantuomiota. Kysyinkin, mihin sitten kuolen kun kuolen. Johonkin infektioon, arveli lääkäri, tai keuhkokuumeeseen, tai sitten vain hiivun hiljalleen pois. Vielä on sekin mahdollisuus, että koska kieltäydyn pistämästä itseeni verta ohentavaa Fragminia (joka eroaa Klexanesta sillä, että Kela korvaa sen syöpäpotilaille), saatan myös saada veritulpan ja nyykähtää siihen. Se olisikin armeliasta, arveli syöpähoitsu, ja nauroimme yhdessä täyttä kurkkua. Pidän hänestä kovasti. Hän on lämmin, ymmärtäväinen ja huumorintajuinen mutta asiallinen ihminen. Minulle luvattiin asentaa infuusioportti, koska suoniani on vaikea löytää ja olen hiukan tuskastunut turhaan pistelyyn. Alan saada Gemzar-Carboa sytostaatiksi. Siinä on kuulemma pahoja sivuvaikutuksia, mutta vähemmän kuin toisessa tarjolla olleessa myrkyssä, jonka nimeä en muista. Hoito alkaa ensi viikolla. Mielenkiintoista.

En suinkaan ole kuukahtamassa ihan lähiaikoina (ellen sitten siihen mahdolliseen tulppaan). Voi olla että menee parikin vuotta ennen kuin konstit loppuvat. Elämä tuntuu aika erikoiselta kun sen ääripää alkaa häämöttää ihan konkreettisesti. Poikani soitti ja juttelimme hyvän tovin juuri siitä. Hänen kanssaan voin jutella kuolemastani ilman että hän alkaa nikotella. Ihmeellinen mies! Mietimme yhdessä mm. sitä, mitä voisin vielä haluta ennen lähtöä. Päädyimme tietokonepeleihin, sellaisiin, joita pystyy pelaamaan viimeisillä voimillaankin ja älyn tökkiessä. Hän lupasi käydä pelihyllynsä läpi ja katsoa, sattuisiko hänellä olemaan jokin semmoinen peli.

Viikolla osuin mukavaan juhlahetkeen ihan vahingossa. Käväisin nimittäin lähisiskon luona, jolla sattui olemaan syntymäpäivä, ja kun siinä jutustelimme, paikalle saapui hänen tyttärensä. Tuota pikaa tytär kattoi äidilleen yllätykseksi syntymäpäiväkahvipöydän, ja niin sitten nautimme ihanista leivonnaisista neljän, kolmea eri sukupolvea edustavan naisen kesken. Mukana oli nimittäin sisarentyttären pikkutyttökin. Ja voi että se oli ihanaa! Koin hyvin syvästi kahvittelutuokion tunnelman. Sellainen tuiki tavallinen perhe-elämään kuuluva hetki on minulle harvinaista herkkua ja siksi niin nautinnollinen.

Säätilastakin täytyy toki tehdä maininta jälkipolvia ajatellen: keväinen. Lumet ovat häipyneet, mutta öisin on koleaa. Aamusumut ovat sankkoja. Monenlaista linnunlaulua kuuluu jo. Välillä satelee mutta ei kovin rankasti. Rakeitakin on tullut tällä viikolla.

Ai niin, sain E-painoksen myyntiraportin ja ilahduin suuresti huomatessani, että vanha grimoire Musta Kana on alkanut mennä kaupaksi Elisa-kirjassa. Magia kiinnostaa ihmisiä.

Read Full Post »

Tullessani kirjastosta oikaisin pitkästä aikaa kirkonmäen yli. Oli niin ihanaa kulkea metsässä pitkän sisällä kärvistellyn ajan jälkeen, kun lumet olivat sulaneet pois ja oli juuri sopivan lämmintä. Herkistyin niin että poimin kimpun mustikan- ja puolukanvarpuja mukaani. Tuossa ne nyt ovat klaffilipaston päällä maljakossa ja antavat harvinaista eloa muuten melko ankeaan asumukseeni. Mielenkiintoista nähdä, alkavatko varvut aukoa lehtisilmujaan.

Olen astumassa nykyaikaan minäkin: hankin älykännykän. Se ei toimi vielä, en ole vielä saanut simmiä; vanhan kännykkäni kortti ei käy koska on liian suuri, joten odottelen nyt saavani uuden. Hiukan sekoilin liittymien kanssa. Olin ihan vähällä ottaa tarpeisiini liian rajun ja kalliin, mutta onneksi tajusin ajoissa mitä olin tekemässä ja etsin kiireesti kohtuullisemman version. Ainahan voin vaihtaa sen jos en ole tyytyväinen. Toistaiseksi olen vasta lueskellut uuden kalun manuaalia netistä silmät pyöreinä. Siinä samalla olen miettinyt, miksi itselleen on niin vaikea hankkia moista turhaketta. Tarkoitan, että moitin itseäni ankarasti pantuani tilauksen sisään kännykästä: tuhlausta! Älytöntä tuhlausta! Enhän missään nimessä ollut uuden kännyn tarpeessa; lähes antiikkinen nokialaiseni on erinomaisen toimiva. Ehkä hankinnallani on jokin syvempi tarkoitus kosmisessa mielessä. Saa nähdä. Miksi jokaisella ostoksella, jonka tarkoitus on ilahduttaa itseä, pitäisi olla jokin muukin peruste kuin itsensä ilahduttaminen? No, itse asiassa älykännykän tarkoitus ei ole ilahduttaa minua. En tiedä, mikä tarkoitus sillä on, totta puhuen. Minulle tuli vain yhtäkkiä tarve hankkia sellainen. Ehkä minun vain pitää tutustua sellaiseenkin niin kauan kuin vielä ennätän? Tavallinen arkiminä ei aina ymmärrä korkeamman itsen touhuja. Se vie ihmistä kuin pässiä narussa. Siinähän sitten repatat perässä.

Ai niin, suomentamani vanha grimoire Musta Kana joka munii kultaisia munia on nyt saatavissa Elisa-kirjasta e-kirjana. Ei kallis mutta omalla tavallaan hauska se on: ”Musta Kana kertoo maagisten talismaanien ja sormusten tieteestä, nekromantian ja Kabbalan taiteesta, eteeristen ja infernaalisten henkien, keijukaisten, vedenneitojen ja maahisten kutsumisesta, tiedon saamisesta salaisista tieteistä, aarteitten löytämisestä, kaikkien olentojen käskemisen voimasta sekä kaikkien pahojen loitsujen ja noituuden paljastamisesta— ” Mutta ei, se ei ole pelottava vaan itse asiassa jännittävä pikku tarina haavoittuneesta sotilaasta, jonka viisas vanhus vie pyramidiin ja hoitaa terveeksi, ja jolle opettaa ihmeellisiä asioita. Ihan totta, se ”henkii vanhan magian lumoa”.

Read Full Post »

Vanhaa magiaa

Mulkkeerasin epubiksi vanhan Musta kana -käännökseni. Se on hauska tarina. Löytyy täältä, sivun alareunasta. Halvalla. Seuraavaksi ajattelin panna Northanger Abbey -suomennokseni tarjolle.

Noin muuten olen potenut epämääräisiä vaivoja, jotka lienevät laskettavissa a) kaamoksen, b) ikääntymisen piikkiin. Kaikkien mahdollisten tutkimusten mukaan olen täydellisen terve. Se on hyvä tietää, varsinkin silloin kun on oikein huono olo. Onneksi ollaan jo marraskuun puolivälin tienoilla. Kevät koittaa ennen kuin hitaampi ehtii huomatakaan. Ja keväthän tunnetusti karsii heikot ja hullut.

Read Full Post »