Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘homoseksi’

Olen viime aikoina mietiskellyt paljon ja hartaasti itsen rakastamisen käsitettä. Suomalainen, varsinkin vanhemman polven edustaja, ei helposti taivu edes mainitsemaan sellaista imelää sanaa kuin rakkaus, ja itseen yhdistettynä se vasta vaikeaa onkin. Mutta olen joutunut nyt sellaiseen vaiheeseen elämässäni ja henkisessä kehityksessäni, että aihe on nousut esiin ja vaatinut syvempää paneutumista.

Synkronismin ikiaikaisten perinteitten vaatimusten mukaisesti olen pitänyt silmäni ja korvani auki ja haavinnut itselleni tiedonmurusia aiheesta sitä mukaa kuin Kaikkeus on niitä tielleni tiputellut. Tänään sitten törmäsin määritelmään, joka kolahti heti ja jonka ymmärrän ja hyväksyn lainkaan kakistelematta ohjenuorakseni tässä asiassa. Nimittäin luin Bernadette Robertsin kirjan Minuuden tuolle puolen, jossa hän kertoo kokemuksestaan minuutensa häviämisestä mietiskelyn tuloksena. Kirja on erittäin raskaslukuinen ja pyyhkii monessa kohdassa yli hilseen, niin sanoakseni, mutta hän sanoo kirjassa yllättäen näin: Rakkaus ei ole tunne vaan päättäväisyyttä olla vahingoittamatta sen kohdetta.

Siinä se on! Viis minä mistään rakkauksista, mutta silloin kun pidän saatanallisen lujana sen ajatuksen, että en vahingoita itseäni, se riittää. Muuta en tarvitse.

Itsen rakastamista miettiessäni synkronismi toi käsiini myös Anita Moorjanin kirjan Kuolema antoi minulle elämän. Siinä syöpään ”kuollut” nainen kertoo mitä koki tuonpuoleisessa ennen kuin päätti palata elävien kirjoihin tietäen, että hänen syöpänsä paranisi. Kuten paranikin muutamassa päivässä. Ihmeparantumisiahan nyt sattuu siellä sun täällä, mutta se mikä kirjassa sopi mietiskelyihini oli viesti, jonka Anita toi palatessaan takaisin kuolleista: rakasta itseäsi ja elä pelotta. Hyvään elämään ei tarvita mitään muuta. Ei uskontoja, ei filosofioita, käskyjä, kieltoja, mitään. Hän uskoi sairastuneensa, koska oli koko ikänsä elänyt kaikenlaisten pelkojen vallassa eikä taatusti rakastanut itseään. No, en selosta tässä tarinaa sen pitemmälle, totean vain, että itsen rakastaminen on kuulkaa melkoinen juttu. Kokeilkaa vaikka itse jos ette usko.

No entä miksi minulla on syöpä? Pelossa elämisen vuoksiko? Enhän minä pelkää mitään enkä ketään. No en, nykyään, enkä kymmeniin vuosiin. Mutta koko lapsuuteni ja suurimman osan nuoruuttani elin hirvittävien, raatelevien pelkojen vallassa. Siihen aikaan vanhemmat ihmiset pitivät kunnia-asianaan pelotella lapsia, ja väkivallan uhka oli koko ajan todellinen. Erittäin moni koulumatkanikin kansakouluaikana oli piilottelua metsissä päästäkseni pakoon isoja poikia, arvatkaa miksi. Olihan se aika kauheaa kun nyt ajattelen sitä. Mutta en usko että syöpäni johtuisi mistään sellaisesta. Minusta se nyt vain on Kaikkeuden huumorintajua; se antaa minulle tilaisuuden omakohtaisesti kokea, miltä tuntuu sairastaa syöpää. Onhan se aikamoinen kokemus, ja petraa kuin sika juoksuaan.

Ai niin, pitää merkitä muistiin että sain Gemzar-tehosteen viime perjantaina. Ihme ja kumma en tunne mitään sivuoireita tällä kertaa. Ei näköhäiriöitä, ei kuumetta. Mahtavaa! Seuraavaksi onkin vuorossa lääkärintarkastus. Pelkään pahoin että askitesta on alkanut taas muodostua, mutta enpä tuosta hermostu. Ainahan voi panettaa dreenin kylkeen ja antaa nesteen valua pois.

Muuten ei kuulu hirveämpiä. Käännän parhaillaan niin jännää kirjaa, että saan jopa itseni kammettua aamuisin ylös sängystä ihmisten aikoihin ihan vain jotta pääsen jatkamaan työtä. Tarinassa etsitään pedofiilia, joka sieppaa niin ovelasti pikkupoikia ettei heistä jää jälkeäkään. Avuksi uhrien löytämiseen on ollut pakko ottaa kolarissa meedionkyvyn saanut entinen poliisi, jonka kykyihin ei kukaan usko. Jep, kirjassa on sitä niin. Homoseksiä.

Read Full Post »