Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kaje Harper’

Tulin illalla Tyksistä, lähisiskon kyyditsemänä. Hän vei minut ensin puolilta päivin syöpälääkärin vastaanotolle, ja sieltä sain passituksen yhteispäivystykseen sydäntutkimuksiin. Minulla on nimittäin ollut riesanani inhottava rytmihäiriö, joka alkaa jytyyttää heti kun vähänkin liikahdan. Sellainen on uuvuttavaa. Yp:ssä otettiin keuhkoista TT-kuva, ja se olikin hauskanen operaatio. Ensimmäinen kanyyli hajosi kesken kuvauksen. Takaisin hoitoyksikköön saamaan uuden kanyylin. Se osoittautui osuneen suonen viereen. Takaisin hoitoyksikköön. Lääkäri etsi suonen ultralla, kanyyli asettui niin kuin piti ja kuva saatiin vihdoinkin otettua. Sanoin kyllä lääkärille että turha kuvata, keuhkoissani ei ole embolioita. En tiedä, oliko kuva lopultakaan turha, sillä lääkäri oli näkevinään keuhkoissani tilkan nestettä. Mitään varsinaista hyötyä koko yp-reissusta ei ollut, jytäävälle sydämelleni ei voi tehdä mitään. Se jytääminen kun ei kuulemma ole oikeaa rytmihäiriötä, mitä nyt pumppu muljahtelee kuin porsas rapakossa. No, sain kyllä reseptin nesteenpoistolääkettä ja betasalpaajaa varten, kokeeksi. Lääkäri arveli että kummastakaan ei ehkä ole mitään hyötyä. Kannattaa kuitenkin kokeilla. Joten minähän kokeilen. Olon vähäinenkin helpottaminen olisi hienoa. Oli toki helpottavaa kuulla että kyseessä ei ole flimmeri, sillä kun on paha tapa aiheuttaa aivoinfarkteja.

Syöpälääkärillä oli karu uutinen: markkeri on lähtenyt nousuun ja on nyt 385. Olen kyllä tiennyt sen. Kyllä sen tuntee kun kasvaimet kasvavat. Onneksi sentään ei näkynyt askitesta. Se oli mahtava uutinen. Minulle soitetaan ensi viikolla ja kerrotaan, mitä onkologit ehkä keksivät tehdä syövälleni. Arvelen että eivät mitään. Menon kelkassa tässä ollaan, mutta ei mitenkään murheellisin mielin. Tämä on nyt tätä.

Ei elämäni sentään ole ollut tänään pelkkää sairastelua vaan vallan riemukastakin, sillä iki-ihana Liian suuri riski on nyt saatavilla Elisasta!

Simon Conley on ihmissusi, tavallisten ihmisten paljoudessa mitättömän pieneen vähemmistöön kuuluvan lajin jäsen, ja lisäksi homoseksuaali. Ihmissusilauman turvallisuus on kiinni täydellisestä salassa pysymisestä, ja sitä pidetään yllä keinoja kaihtamatta. Homoutta pidetään lajin keskuudessa perversiona, josta rangaistaan kuolemalla. Kun Simon rakastuu ihmismieheen, hän on kaksinverroin kirottu. Edes hänen alfansa vastahakoinen suvaitsevaisuus ei ehkä riitä suojelemaan häntä toisten, laumahierarkian huipulla olevien susien vihalta. Kun hän rakastuu ihmismieheen, hän on siis kaksinverroin kirottu.

Paul Hunter on eläinlääkäri, joka sattumoisin pelastaa pahoinpidellyn ja keskellä hyytävän kylmää Minnesotan talvea tielle heitetyn valtavan suuren koiran. Hän ei osaa aavistaakaan törmänneensä salaisuuteen, jonka paljastuminen saattaa maksaa hänen henkensä.

Kaje Harper osaa luoda uskottavia ja eläviä hahmoja ja maailmoita. Simon ja Paul ovat hyvä esimerkki siitä. Pidän heistä kovasti; he ovat aivan kuin oikeita ihmisiä, tarkoitan että on aivan kuin he olisivat läheisiä ystäviäni eivätkä pelkkiä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Ja tämä ihmissusiporukka poikkeaa ”tavallisista” ihmissusista tosi paljon. En kerro enempää, lukekaa itse ja nauttikaa! Heidän tarinaansa riittää viiden kirjan verran, mutta pelkään pahoin, että en ehdi suomentaa niitä kaikkia. On niin paljon muitakin upeita kirjoja, jotka tahtoisin ehtiä suomentaa ja julkaista.

Read Full Post »

Seisoin aamuyöllä parvekkeella silmieni edessä taianomainen näky, Jupiter, suunnaton kaasuplaneetta aurinkokuntamme puolimaista. Hupeneva kuukin oli siinä, lähellä tuota suurta planeettaa, mutta muuten taivas oli harmaan udun peitossa eikä tähtiä näkynyt. Jupiteria katsellessani muistin asian, jonka olin unohtanut aivan täysin: olen nähnyt Jupiterin kuut! Muistin, miten katselin niitä monta monituista vuotta sitten kiikareilla aivan täristyksissäni kun ajattelin, että tosiaan saatoin katsella Jupiterin kuita. Ne olivat pikkuruisia valopilkkuja, kuin kipinöitä Jupiterin lähellä. Siinä oli jotain melkein kuin ylimaallista kun ajattelin avaruuden laajuutta. Valtavan suuri planeetta ja sen kuut! Ihmissydän pakahtuu ajatellessaan että on saanut nähdä ne omin silmin. Miten olin saattanutkin unohtaa sen! Miksi ihmeessä en ole hankkinut kiikareita? Miten olen voinut hyytyä niin pahasti että en ole edes ajatellut tähtien tuijottelua, jota harrastin ennen niin mielelläni? Ilman muuta minun pitää hankkia kiikarit. Pitääpä ruveta tutkimaan, millainen olisi hyvä. Toisaalta, mikä minua estäisi hankkimasta kaukoputkea? No, no, ei kannata heittäytyä ihan hervottomaksi. Mihin minä tarvitsisin kaukoputkea? Näillä tienoilla on niin paljon valosaastetta, että vakavasti otettava tähtiharrastus ei onnistu autottomalta ihmiseltä. Parveketarkkailuun riittää kiikarit. Niillä näkee ihan riittävän hyvin sekä tähtiä, planeettoja että naapureita. Naapureista puheen olen, minähän asun melkein Tuorlan tähtitornin naapurissa, jos niin kuin tähtientuijotteluhimo iskisi tosissaan.

Jupiterin aiheuttaman ilontunteen lisäksi minulla on muutakin syytä iloita, olen nimittäin saanut viimeinkin Kaje Harperin liittymään Telum Saxumin kirjailijoitten joukkoon. Hän on yksi LGBTQ-genren huippukirjoittajista, samaa luokkaa kuin Josh Lanyon, Z. A. Maxfield ja Nick Wilgus. Telum Saxum julkaisee kohtapuoliin ensimmäisen osan Kajen upeasta Hidden Wolves -sarjasta; kirjan suomenkielinen nimi on Liian suuri riski. Kehittelen siihen parhaillaan kansikuvaa, työ, joka tuntuu epätoivoiselta. En totisesti ole mikään taiteilija, minulta puuttuu kaikkinainen piirtämis- ja sommittelukyky, värisilmästä puhumattakaan, ja silti minun täytyy tehdä kansikuva toisensa jälkeen. Tämän kirjan kanssa olen oikeasti huolissani, kannesta kun pitää tulla superhyvä. Muitakin kansikuvia on työn alla, ja kaiken lisäksi käännän maailmanloppukirjaa. Tekemistä siis riittää! Ilmassakin on jo kevättä, joten mikä tässä ollessa.

Read Full Post »