Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘keuhkoembolia’

Perheyksikkö on nyt ilmestynyt. Itse asiassa se on voinut olla saatavilla jo ties kuinka kauan, en vain ole tiennyt sitä. Tänä aamuna tuli mieleeni katsoa, onko se jo pantu myyntiin, ja onhan se. Mukava yllätys. Omaa tyhmyyttäni voin syyttää siitä että mieleeni ei tullut aikaisemmin tarkistaa tilannetta. Tuskin tässä kuitenkaan ehti tapahtua mitään kamalaa.

Oli hauska päivittää kotisivu ja heittää someen linkit kirjaan. Toivon hartaasti, että ihmiset löytävät kirjan. Se on hyvä. Sen lukeminen antaa mukavia hetkiä. Sellaiset ovat minusta äärettömän tärkeitä kaiken stressin ja ahdistuksen lomassa. Itse en tunne kumpaakaan, mutta näen niitten niittävän synkkää satoa ympärilläni joka pävä. Toki minuakin hatuttaa toisinaan raskaasti, mutta se lie ymmärrettävää terveyteni tilan huomioon ottaen. Alan olla lopen kyllästynyt sytostaatteihin. Ne hidastavat aivotoimintaani ja laiskistuttavat minut niin että en viitsi tehdä yhtään mitään sellaista, joka ei ole kivaa. Pelkkä tekemisen tärkeys tai järkevyys eivät saa minua tarttumaan tekemiseen. Ehei. Mieluummin vaikka vain makaan reporankana sängyn päällä tekosyynäni ajatella sinisiä ajatuksia kuin Konsta Pylkkänen. Ajattelusta ei vain tule oikein mitään. Ajatukseni eivät ole sinisiä vaan kankeita ja paksuja ja valkoisia kuin turilaan toukat kompostikasassa. Mönkivät hyvin hitaasti sinne tänne vailla mitään tolkkua.

Keuhkoemboliani tuntuvat katoavan aika sutjakkaasti. Pahinta niissä on happivaje, joka on aika tylsä ilmiö. Panee tallustamaan hyvin hitaasti. Nyt kuljen jo suhteellisen hyvin, välillä reippaastikin. Normaalielämässä ei tule ajatelleeksikaan, kuinka tärkeää hapensaanti on ihmisen lihalliselle olemukselle. Varsinkin jos sitä olemusta on raskaanpuoleista raahata mukanaan. Ilman sitä tässä ulottuvuudessa ei voi operoida, joten turha tässä on kitistä. En kitisekään, itse asiassa, vaan nautin täysillä tästä päivästä. Alan editoida seuraavaksi julkaistavan kirjan tekstiä. Se edustaa tekemisten parhautta se.

Read Full Post »

Olen taas kotona viiden vuorokauden sairaalareissun jälkeen. Viime torstaina annoin lähisiskon heittää minut Tyksin yhteispäivystykseen. Aloin olla niin huonossa hapessa — kirjaimellisesti — että katsoin järkeväksi ajatuksen avun hakemisesta (varsinkin kun kyseinen sisko ehti vetäistä esiin järeän tykistön eli pyytää poikaani soittamaan jääräpäiselle äidilleen asian tiimoilta). Päivystyksessä ei ollut ruuhkaa, ihme kyllä, joten minut otettiin saman tien sisään ja alettiin tutkia. Jossain vaiheessa molemmista käsivarsistani kaiveltiin suonia esille yhtä aikaa, eikä niitä tahtonut millään löytyä. TT-kuvauksen varjoaineen sisään saamiseksi tarvittavalle kanyylille löytyi lopulta suoni ultralla. Vain valtimoverinäytteen ottaja löysi kohteensa yhdellä pistolla.

TT-kuvasta löytyi tuore embolia, mahdollisesti kaksikin — kuvaselostus on siinä suhteessa hiukan tulkinnanvarainen, sanoivat hoitajat myöhemmin asiaa tiedustellessani. Minut kärrättiin iltamyöhään sydänosastolle, jossa keuhkoemboliatapaukset kuulemma hoidetaan. Osasto osoittautui kerrassaan viihtyisäksi paikaksi. Minulla oli oma huone kylpyhuoneineen, ja henkilökunnassa oli pelkästään ihania ihmisiä.

Lääkäri kertoi, että ainoa hoito happiviiksien lisäksi on Klexane, jota alettiinkin pistää sairaalassa. Kotona hoito jatkuu Fragminilla, sillä sen Kela korvaa. Mitään muuta liuotinta ei voi käyttää syöpäpotilaalle verenvuotoriskin vuoksi. Voi olla että emboliaa ei olisi tullut jos olisin jatkanut Fragminilla kun Klexane-kuuri loppui viime jouluna. En kadu, tällä lailla sain kymmenen hyvää kuukautta ilman Klexanen aiheuttamia ikäviä sivuoireita. Nyt kyllä joudun piikittämään Fragminia niin kauan kuin haluan pysyä hengissä. Happisaturaationi laski varsinkin öisin niin alas, että jäljet johtavat orastavaan uniapneaani. Tai se mikään orastava ole, se on todettu jo kymmeniä vuosia sitten. Tiedossa on operointia silläkin rintamalla, ehkä koneen muodossa. Perästä kuuluu.

Toistaiseksi oloni ei ole juuri kummempi kuin ennenkään. Jaksan tallustaa hiljaksiin, mutta rivakampi toiminta hengästyttää niin että kulku tyssää siihen. Etenen siis pätkittäin. Pääseehän sitä niinkin. Poikani on lomailemassa täällä päin, joten olen saanut nauttia hänen seurastaan. Onneksi ilmat näyttävät suosivan hänen lomaansa. Juuri tällainen syyssään pitääkin olla, kuulas, kirkas, kuiva. Sairaalassa minun oli hyvä olla, mutta kyllä koti on sentään koti, vaikka onkin hiukan rähjäisessä kunnossa. En juuri jaksa siivota, mutta toisaalta en jaksa pahemmin sotkeakaan, niin että se puoli pysyy tasapainossa.

Nyt minulla on entistäkin tarkemmin pohdittava, mitä vielä ehdin tehdä loppuelämäni aikana. Onneksi minulla on Telum Saxum, se tarjoaa loputtomasti mielenvirkeyttä ja tekemistä. Sairaalassa tapasin mukavan hoitajan, jonka äidinkieli oli albania, ja sain kuulla, kuinka erikoinen ja harvinainen kieli se on. Innostuin heti ja aloin tutkia sitä netistä. Se on idoeurooppalainen kieli, mutta sillä ei ole omassa haarassaan lähisukulaisia. Se saattaa olla kehittynyt muinaisesta illyyrian kielestä tai traakiasta. Ajatus tuntuu kiehtovalta. Ikivanha kieli jotenkin tuo muinaishistorian lähemmäksi. Hoitaja, joka oli alunperin Kosovosta, puhui sujuvaa suomea ja sanoi, että molemmissa kielissä on samanlaista se, että ne luetaan niin kuin kirjoitetaan. Siitä on suurta apua kieltä opetellessa. Tuskin sentään alan sitä opetella, mutta tutkin kyllä tarkemmin.

Read Full Post »