Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘liukkaus’

Taas on sunnuntai, ja joulunalusviikko alkoi. Viikonloppuja tulee ja menee tiuhaan tahtiin nykyään. Liekö maailman aika tosiaan nopeutunut, vai onko tämä vain ikääntymisen tuoma harha? Varmaankin jälkimmäinen, sillä miten voisikaan lisätä vauhtia sellainen, joka ei ylipäätään liiku minnekään?

Mitähän mahdoin touhuta viikolla? Ainakin editoin muisteluskirjaani ja tein siitä epubin. Kirjalta puuttuu enää vain lukijat. Tuskinpa kovin moni pääsee ikinä näkemään sitä. Ketä se kiinnostaisikaan?

Kirjoista puheenollen, minulla ei ole juuri nyt käännettävänä mitään. Parinkin kirjailijan kanssa on käynnissä neuvottelut, mutta ne käyvät kovin hitaasti. Elän toivossa, että aikani ei lopu kesken muutaman kiinnostavan kirjan suhteen. En oikein voi mennä möläyttämään kirjailijoille, että sopisi pitää kiirettä jotta homma hoituu ennen kuin kustantaja ehtii kupsahtaa. Tuskin sellainen ilmoitus mitenkään edesauttaisi sopimuksen syntymistä. Tällaisissa asioissa minua harmittaa niin vietävästi kun en tiedä, kauanko vielä täällä sätkyttelen. No, eihän kukaan sitä tiedä, noutaja voi tulla milloin vain kenelle vain, mutta siltikin. Kirjani ovat saaneet tähtiä jokainen, enemmän tai vähemmän. Pieni poika sininen ja musta on sekin saanut jo kaksi ääntä, keskiarvona kolme tähteä. Mahtavaa!

Ai niin, soitin viikolla selvänäkijälle, ihan uteliaisuuttani, ja koska kyseinen henkilö sattuu olemaan kotoisin samoilta selkosilta kuin minä ja todennäköisesti sukulainenkin. Hän näki kaikenlaista, ja lopputulokseksi tuli, että sekä Kaikkeus että äitivainajani haluavat minun muuttuvan naisellisemmaksi. Se huvittaa minua valtavasti. Sanoinkin näkijälle, että minulla alkaa olla kiire muuttua jos mielin ehtiä ennen kuin krematorion luukku kolahtaa. Jotenkin minusta tuntuu, että äitivainajani tietää siellä toisella puolella tarkalleen tilani, joten hän tuskin piittaa tippaakaan ulkoisesta habituksestani. Vai mahtaako hän haluta että kustantamoni julkaisisi naisellisempia kirjoja? Sitäkään en oikein usko. Taivaassahan ei raamatun mukaan naida eikä mennä miehelle, joten miksi siellä pohdittaisiin kirjojen henkilöiden sukupuolijakaumaa? Jos äitivainaja edes on taivaassa. Minusta hiukan tuntuu siltä että taivasta ei ole olemassakaan, ainakaan raamatussa selostetun kaltaista. Päätin jo alle kouluikäisenä, että en halua mennä taivaaseen, koska isä ja äiti eivät pääse sinne, enkä halunnut ajatellakaan paikkaa jossa ei olisi äitiä. Lapsen armottomalla selvänäköisyydellä päättelin, että vanhempani eivät olleet tarpeeksi hyviä taivaaseen. Omasta hyvyydestäni minulla ei toki ollut epäilystäkään.

Oli miten oli, minulla on oikein hyvä olo nykyään kun viimeisestä sytostaattitiputuksesta on jo monta viikkoa aikaa. Kuulostelen huolestuneena, kuinka pahasti sytkyt ehtivät vahingoittaa aivojani, ja mahtavatko ne ehtiä enää edes toipua myrkyistä. Pahalta vaikuttaa. Tammikuun alkupuolella menen taas TT-kuvaukseen, ja siinä nähdään, mitä kasvaimet tykkäävät kun niitä ei enää yritetä häätää pois myrkkyjen voimin. Olen kyllä ihmeen terve nyt kun saatanallinen romuskakin on luikkinut sinne mistä tulikin. Enemmän pitäisi liikkua ulkona, mutta kulkuteitten liukkaus pelottaa. En millään haluaisi murtaa luitani. Jäykästi köpöttävä muorinhaasia on altis lentämään nurin. Yhden kerran olenkin jo liukastunut, onneksi kuitenkin selvisin mustelmalla ronkossa.

Minulla on jotenkin niin hyvä mielikin nykyään, tunnen jonkinlaista pinnan alla kuplivaa innostusta. Pidän siitä tunteesta kovasti, vaikka se ei edes kohdistu erityisesti mihinkään, onpahan vain. Ihan kuin tulossa olisi jotain oikein mukavaa.

Mistä tulikin mieleeni, että olen saanut jopa joulupaketin! Ruotsissa asuva pikkusiskoni lähetti yllätyspaketissa kivoja kirjoja, ihanaa suklaata ja hauskan ristipistotyön. Saa nähdä, saanko ikinä ommeltua sitä. Haluan kyllä, se on kaunis.

Read Full Post »

Kuulin tänään aikaansa valppaasti seuraavalta lähisiskoltani, että Kaarina jakaa 65 vuotta täyttäneille asukkailleen ilmaiseksi liukuesteet kenkiin. Koska olen jo kerran levinnyt keskelle risteystä ja loukannut siinä rytäkässä polveni, tallustin heti yhteispalvelupisteeseen. Nyt minulla siis on hienot kapineet viriteltäviksi kenkiini kun lähden taiteilemaan ulos liukkaille kaduille. Mielenkiintoista nähdä, käytänkö niitä kertaakaan. Toivottavasti pysyn järjissäni ja käytän niitä.

Ilma on taas vaihteeksi niin hieno, että tallusteluni oli pelkkää juhlaa. Hidas etenemiseni tosin tuskin täyttää edes tallustelun tuntomerkkejä. On se mahtavaa kun ei ole kiire minnekään. Kävin samalla reissulla kirjastossa hakemassa tilaamani kirjan, Muinaisuutemme jäljet. Asetun kohta mukavasti nojatuoliini lukemaan sitä. Rakastan kaikkea arkeologista ja muinaista.

Itse asiassa nyt kun tulen ajatelleeksi asiaa, olen alkanut heräillä henkisesti, eli ilmeisesti sytostaattien aiheuttama aivosumu on alkanut vihdoinkin haihtua. Jotakin outoa nupilleni kyllä on tapahtunut. Nimittäin olen koko päivän antanut käännöspuuhani taustalla soida Youtubesta kokoelmaa, jossa on pelkkiä vanhoja kappaleita, siis kaikenmoista mölymusaa, jota en normaalisti kykene kuuntelemaan ollenkaan. Nyt sekin menee. Olenkohan sekoamassa? Ja olen jotenkin kuin jälkijunassa kehittänyt mieltymyksen Pet Shop Boysiin. Neil Tennantin ääni on jotenkin niin miellyttävä. Hiukan honottava, hunajainen. Tai jotain. Mieleeni tulee vuonna 2008 tapahtunut sekoamiseni, jonka aiheutti Hvorostovskin ääni. Tuskin nyt on mistään yhtä dramaattisesta jutusta kysymys. En tunne itseäni ainakaan samalla tavalla seonneeksi. Paitsi että kyllä jumputtavan sekalaisen iskelmämusiikin kuunteleminen hiukan huolestuttaa. Iskelmä? Ehei, paremminkin se on rockia, heviä, kasarirytkytystä. No, on se parempaa kuin nykymusiikki. Tai mistä minä tiedän kun en kuuntele sitä. En pysty.

Read Full Post »