Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘NaNoWriMo’

Homma hoidettu

nanowrimowinner2016 Nimittäin marraskuun NaNoWriMo-urakka. Olen kirjoittanut 50 000 sanaa ja saanut aikaan muistelmat, joita tuskin kukaan pääsee koskaan lukemaan. Ainakaan ennen kuin olen jättänyt maiset lihani. En ole aikonutkaan julkaista tekstiä. Kirjoitin vain itselleni. Oli yllätys, kuinka rankkaa muisteleminen oli. Saa nähdä, saanko ylipäätään ikinä aikaiseksi editoida tekstiä luettavaan kuntoon.

Minulla on kammottava romuska. Sellaista en olekaan sairastanut pariin vuoteen, enkä ymmärrä mistä sain sen nyt. Luultavasti Tyksistä. Olen joutunut tässä kuussa laukkaamaan siellä joka viikko, parhaimmillaan kolmena päivänä peräkkäin, ja vielä on jäljellä kaksi käyntikertaa. Romuska kestää kaksi viikkoa hoitamattomana ja hoidettuna 14 vuorokautta. Ei silti että siihen olisikaan mitään hoitoa. Kuume ja kolotus vielä menisivät, mutta yskä on tympeä. No, voisi olla pahemminkin.

Read Full Post »

pmk_pienin Pitkä matka kotiin on nyt ilmestynyt kaiken kansan saatavaksi. Se on mahdottoman mukava kirja jos on tarkoitus viihtyä muutaman tunnin ajan lukemalla tarinaa, jossa on jännitystä, romantiikkkaa, seksiä ja ripaus mystiikkaa. Mitä muuta ihminen voisikaan kaivata viihtyäkseen? No jaa, varmasti joku voi keksiä monta muutakin viihtymistä edesauttavaa asiaa. Ja hyvä niin, emmehän me ihmiset ole samanlaisia.

Tosiaan toivon, että lukijat löytävät tämän kirjan. Se ei ole edes kallis. Minusta on tärkeää, että e-kirjat eivät ole tolkuttoman kalliita. Tätä kirjaa oli erityisen hauska suomentaa, sillä sen juonessa on käänteitä, jotka onnistuvat yllättämään. Päähenkilöt ovat nuoria, alle kolmekymppisiä, mikä antaa tarinalle oman viehätyksensä. Vaikka tarinassa onkin synkkä juonikuvio pohjalla, se ei ole ahdistava; kirjailija osaa kuljettaa juonta hänelle ominaisella rentoudella. Z. A. Maxfieldin kirjat ovatkin erittäin suosittuja ja rakastettuja, eikä syyttä. Olen ylpeä siitä että onnistuin saamaan häneltä edes nämä kaksi kirjaa julkaistavakseni.

NaNoWriMo-urakkani etenee vakaaseen tahtiin, muisteluksiani on syntynyt jo reilusti yli 17 000 sanaa. Mikäli kaikki menee putkeen, saavutan tavoitteen eli 50 000 sanaa hyvissä ajoin ennen kuun loppua. On aivan ihmeellistä, kuinka paljon asioita nousee mieleen kun oikein paneutuu muistelemaan.

Yllä satoi lunta, ja lumisade jatkuu yhä. Pakkasta on kuusi astetta, ja lumiaurat ja kaikenmoiset muut kolauskoneet jyristävät tarmokkaasti pitkin katuja ja pihoja. Hiukan hirvittää ajatus lähteä ulos. Onkohan siellä kuinkakin liukasta? Saatan joutua lähtemään lähimmälle pakettiautomaatille, sillä odottelen että saisin uuden Koboni. Tilasin sen Verkkokaupasta heti kun kuulin, että sieltä saa taas muitakin Kobon malleja kuin surkean huonoa Glowta. Tilasin karvalakkimallin eli Auran. En tarvitse sen hienompaa kapinetta.

Muuten ei kuulu hirveämpiä. Koetan nauttia talvesta, nyt kun se vihdoin tuli.

Read Full Post »

Muistelmani edistyvät siihen tahtiin kuin pitääkin. 10 000 sanan raja on jo ylitetty, ja alan pikkuhiljaa päästä varhaislapsuudesta kansakouluaikaan. Kuvio, joka minusta muodostuu, ei ole kaunis, eikä kauneutta ole luvassa jatkossakaan. Elämä on joittenkin kohdalla raadollista, vaikka ei minulla ole valittamista, oikeastaan, en vain ole mitenkään hyvä ihminen, en ollut sitä lapsenakaan. Olin vain jo ehtinyt unohtaa pahimmat kohdat. Siksi ei ehkä olekaan aina viisasta kaivella menneitä. Mitä sitä sanotaankaan? Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Tyly mutta totinen viisaus esivanhemmiltamme.

Yöllä pakkanen laski reiluun seitsemään asteeseen, ja maassa on sen verran lunta, että maailma näyttää kauniin säihkyvältä auringon valossa. On jo pyhäinpäivä, eli talvi edistyy huimaa vauhtia. Hyvä niin. Lapsuudessani talvet olivat pitkiä, kylmiä ja pimeitä ja kesät pitkiä, kuumia ja valoisia. Sen takia muutin niin etelään kuin mahdollista heti kun voin. Kohtuus on paras kaikessa, ilmoissakin.

Aloitin taas viikolla sytostaattikuurin. Syöpämarkkeri on laskenut niin alas että olen taas virallisesti syövätön. Tukka on alkanut kasvaa haituvaisena päältä ja karkeana takaraivosta. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko siitä tällä kertaa kiharainen. Toivottavasti ei, en ole kiharaihmisiä. Tulkoon mitä tulee, lähtee se kumminkin taas pois.

Minulla on hankittuna langat yhteen pariin veteraanisukkia, saa nähdä, koska ehdin aloittaa kujelman. Minusta sukkien malli on vähemmän kaunis, vaikka liekö sillä niin suurta väliä. Ajatus on kumminkin riittävän kaunis. Käsityöt eivät vain oikein maistu nykyään. Koetan säästää jaksamiseni Telum Saxumille. Seuraava kirja tulee ulos ensi viikolla, jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut. Sitten on jo seuraava jonossa. Tuntuu hyvältä kun ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisi.

Ai niin, osuin netissä katsomaan jotain Jamie Oliverin kokkiohjelmaa. Kokkiohjelmia en yleensä katso; ruuanlaitto tai ainakin sen katsominen kiinnostaa minua suunnilleen yhtä paljon kuin peräpukamat. Olen kuitenkin iloinen että satuin näkemään ohjelman, se nimittäin innoitti minut harkitsemaan salaattien tekemistä hänen tyyliinsä. Ne näyttivät kovin herkullisilta ja ovat varmasti terveellisiä. Tiedä vaikka harkinnan tuloksena intoutuisin kokeilemaankin niitä.

Read Full Post »

Tänään se alkoi, NaNoWriMo-urakkani. Olen viime aikoina tullut hiukan katumapäälle ja ajatellut että ajatus muistelmien kirjoittamisesta on tyhmä kuin mikä, ja miten muka voin kirjoittaa mitään loukkaamatta kymmeniä ihmisiä? Ratkaisu löytyi helposti: kukaan ei ota nokkiinsa jos ei saa lukea, mitä kirjoitan. Joten naputtelin ensimmäiset kaksituhatta sanaa aivan vaivattomasti. Kahdentuhannen sanan päivävauhdilla tavoitteen saavuttaa 25 päivässä. Tekstistä tulee melkoisen sekava, ajatukseni hyppivät sinne tänne aivan tolkuttomasti kun kirjoitin. Mutta kun itselle kirjoittaa saa hyppiä niin paljon kuin ikinä haluaa. Vapauttava tunne.

Elisa-kirja tarjosi Helsingin kirjamessujen kunniaksi halvalla e-kirjoja. Ostin Jari Sillanpäästä kirjoitetun kirjan nimeltä Paljaana. Maksoi alle neljän euron, mutta ei olisi kannattanut tuhlata sitäkään summaa. En yhtään tykännyt kirjoittajan tyylistä, ja tekniikan puolesta kirja on surkea. Sen on tehnyt joku, joka ei osaa tehdä epubeja. Minun täytyy varmaan hajoittaa se ja tehdä se uudestaan paremmaksi niin että se olisi helpompi lukea lukulaitteella. Minä osaan tehdä epubeja. Olen opetellut. Kuka tahansa voi opetella tempun, netistä löytyy oikein hyviä ohjeita.

Muuten ei kuulu hirveämpiä.

Read Full Post »