Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘perseidit’

Näin eilen illalla tähdenlennon, perseidin, nythän onkin niitten aika. Tähdenlennoissa ole mitään kummallista eikä mainitsemisen arvoista, normaalisti, mutta en ole nähnyt koskaan ennen niin suuren ja niin kirkkaan oranssin värisen tähden putoavan. Perseidi se tietysti oli, bolidi, mutta joskus on mukava herkistellä taivaankannen ilmiöitten ääressä ja miettiä, mikä alus sieltä putosi, heh.

Edellisviikolla minulla oli mieluisa ja harvinainen vieras, Kajaanin-sisko, joka tuli ja meni melkein kuin tähdenlento hänkin. Voi sitä puheen määrää! Välillä meitä oli kolme lätisemässä kun lähisiskokin ehti mukaan. Sellainen sisarusten keskeinen rauhallinen jutustelu on yksi ikääntyvän naisen elämän suurista ihanuuksista. Meillä riittää puhuttavaa koska tapaamme harvoin. WhatsApit ja Facebookit sun muut sometukset eivät tyydytä pitemmän päälle. Juttujemme aiheet kiertelivät muinaisuudesta tulevaisuuteen rentoina ja hauskoina ja joskus surullisina silloin kun muisteltiin ikäviä asioita. Niitäkin mahtuu pitkään elämään. Sairauksia, kuolemia, kummallisia tapauksia, kaikenlaista, hyvät asiat kuitenkin päällimmäisinä. Kävelimme paljon, jaksamisemme mukaan, touhusimme kaikenlaista, innostuimme näpertämään koruja ja shoppailimme, kiersimme kirpputoreja ja nauroimme paljon. Vieraan lähtö pudotti minut moneksi päiväksi autioon tyhjyyteen, joka tuntui kummalliselta, olenhan tottunut elelemään yksin omassa kolossani kuin mikäkin tupajumi.

Vieraanjälkeinen tyhjyys on toki jo hellittänyt ja arkeni lähtenyt menemään omalla painollaan. Olenkin todennut eläväni nytky-elämää. Enimmäkseenhän ihmiset elävät sitku- ja mutkuelämää. Minä en sitkuile enkä mutkuile. Juttelin aiheesta lähisiskon kanssa pari päivää sitten ja totesin, että minulla ei edes ole minkäänlaista elämänsuunnitelmaa. Hänellä on, hyvinkin tarkka. Minä vain elän päivän kerrallaan, puuhailen mitä puuhailen ja nukun paljon. Voi miten ihanasti nukunkin! Sängystä ylös pääseminen aamuisin on pitkällinen prosessi, en millään malttaisi herätä. Kohtahan minun ei tarvitsekaan.

Kesälomakausi on näkynyt kustantamoni toiminnassa, nimittäin kirjailijaneuvottelut olivat viikkokausia jumissa, ja vasta nyt on taas alkanut tapahtua sillä rintamalla. Taiteilijalta on tulossa kansi Ravista sokeripuuta -kirjaan. Odotan ihanan jännityksen vallassa, millainen se on. Ko. taitelijalla on hämmästyttävä tyylitaju, joten olen varma että kannesta tulee upea. Itse käännän vimmattua vauhtia Bilal’s Breadia ja editoin muita käännöksiä ja — mutta eipäs mennä asioitten edelle.

Terveysrintamalta mainittakoon, että sain viime viikolla viimeisen Gemzar-tehosteen, ja ensi viikolla on vuorossa lopputarkastus eli TT-kuvaus. Mielenkiintoista. Leikkaushaavan arpeen on revennyt tyrä josta tunkee ohutsuolta, mutta se ei haittaa elämääni millään lailla. Elän jännittäviä, kiinnostavia ja antoisia aikoja. Syksykin on tulollaan, lempivuodenaikani. Pihlajanmarjat ovat jo aika punaisia.

Kyllä tämä tästä.

Read Full Post »