Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘säätila’

pmk_pienin Pitkä matka kotiin on nyt ilmestynyt kaiken kansan saatavaksi. Se on mahdottoman mukava kirja jos on tarkoitus viihtyä muutaman tunnin ajan lukemalla tarinaa, jossa on jännitystä, romantiikkkaa, seksiä ja ripaus mystiikkaa. Mitä muuta ihminen voisikaan kaivata viihtyäkseen? No jaa, varmasti joku voi keksiä monta muutakin viihtymistä edesauttavaa asiaa. Ja hyvä niin, emmehän me ihmiset ole samanlaisia.

Tosiaan toivon, että lukijat löytävät tämän kirjan. Se ei ole edes kallis. Minusta on tärkeää, että e-kirjat eivät ole tolkuttoman kalliita. Tätä kirjaa oli erityisen hauska suomentaa, sillä sen juonessa on käänteitä, jotka onnistuvat yllättämään. Päähenkilöt ovat nuoria, alle kolmekymppisiä, mikä antaa tarinalle oman viehätyksensä. Vaikka tarinassa onkin synkkä juonikuvio pohjalla, se ei ole ahdistava; kirjailija osaa kuljettaa juonta hänelle ominaisella rentoudella. Z. A. Maxfieldin kirjat ovatkin erittäin suosittuja ja rakastettuja, eikä syyttä. Olen ylpeä siitä että onnistuin saamaan häneltä edes nämä kaksi kirjaa julkaistavakseni.

NaNoWriMo-urakkani etenee vakaaseen tahtiin, muisteluksiani on syntynyt jo reilusti yli 17 000 sanaa. Mikäli kaikki menee putkeen, saavutan tavoitteen eli 50 000 sanaa hyvissä ajoin ennen kuun loppua. On aivan ihmeellistä, kuinka paljon asioita nousee mieleen kun oikein paneutuu muistelemaan.

Yllä satoi lunta, ja lumisade jatkuu yhä. Pakkasta on kuusi astetta, ja lumiaurat ja kaikenmoiset muut kolauskoneet jyristävät tarmokkaasti pitkin katuja ja pihoja. Hiukan hirvittää ajatus lähteä ulos. Onkohan siellä kuinkakin liukasta? Saatan joutua lähtemään lähimmälle pakettiautomaatille, sillä odottelen että saisin uuden Koboni. Tilasin sen Verkkokaupasta heti kun kuulin, että sieltä saa taas muitakin Kobon malleja kuin surkean huonoa Glowta. Tilasin karvalakkimallin eli Auran. En tarvitse sen hienompaa kapinetta.

Muuten ei kuulu hirveämpiä. Koetan nauttia talvesta, nyt kun se vihdoin tuli.

Read Full Post »

Muistelmani edistyvät siihen tahtiin kuin pitääkin. 10 000 sanan raja on jo ylitetty, ja alan pikkuhiljaa päästä varhaislapsuudesta kansakouluaikaan. Kuvio, joka minusta muodostuu, ei ole kaunis, eikä kauneutta ole luvassa jatkossakaan. Elämä on joittenkin kohdalla raadollista, vaikka ei minulla ole valittamista, oikeastaan, en vain ole mitenkään hyvä ihminen, en ollut sitä lapsenakaan. Olin vain jo ehtinyt unohtaa pahimmat kohdat. Siksi ei ehkä olekaan aina viisasta kaivella menneitä. Mitä sitä sanotaankaan? Tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Tyly mutta totinen viisaus esivanhemmiltamme.

Yöllä pakkanen laski reiluun seitsemään asteeseen, ja maassa on sen verran lunta, että maailma näyttää kauniin säihkyvältä auringon valossa. On jo pyhäinpäivä, eli talvi edistyy huimaa vauhtia. Hyvä niin. Lapsuudessani talvet olivat pitkiä, kylmiä ja pimeitä ja kesät pitkiä, kuumia ja valoisia. Sen takia muutin niin etelään kuin mahdollista heti kun voin. Kohtuus on paras kaikessa, ilmoissakin.

Aloitin taas viikolla sytostaattikuurin. Syöpämarkkeri on laskenut niin alas että olen taas virallisesti syövätön. Tukka on alkanut kasvaa haituvaisena päältä ja karkeana takaraivosta. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko siitä tällä kertaa kiharainen. Toivottavasti ei, en ole kiharaihmisiä. Tulkoon mitä tulee, lähtee se kumminkin taas pois.

Minulla on hankittuna langat yhteen pariin veteraanisukkia, saa nähdä, koska ehdin aloittaa kujelman. Minusta sukkien malli on vähemmän kaunis, vaikka liekö sillä niin suurta väliä. Ajatus on kumminkin riittävän kaunis. Käsityöt eivät vain oikein maistu nykyään. Koetan säästää jaksamiseni Telum Saxumille. Seuraava kirja tulee ulos ensi viikolla, jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut. Sitten on jo seuraava jonossa. Tuntuu hyvältä kun ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisi.

Ai niin, osuin netissä katsomaan jotain Jamie Oliverin kokkiohjelmaa. Kokkiohjelmia en yleensä katso; ruuanlaitto tai ainakin sen katsominen kiinnostaa minua suunnilleen yhtä paljon kuin peräpukamat. Olen kuitenkin iloinen että satuin näkemään ohjelman, se nimittäin innoitti minut harkitsemaan salaattien tekemistä hänen tyyliinsä. Ne näyttivät kovin herkullisilta ja ovat varmasti terveellisiä. Tiedä vaikka harkinnan tuloksena intoutuisin kokeilemaankin niitä.

Read Full Post »

Aamu toi yllätyksen: maa oli valkoisena lumesta! Uusi lumi vanhan surma, sanotaan, mutta vanhaa ei kyllä ollut surmattavaksi. Heräsin yöllä jyrähtelyyn ja ajattelin että mahtavaa, kevään ensimmäinen ukonilma! Mutta lumimyrskystä en saanut havaintoa, koska en viitsinyt nousta ihailemaan salamointia, joka olikin melkoista räiskettä.

Eilen tein pitkän sunnuntaikävelylenkin ensimmäisen kerran niin pitkään aikaan etten muistakaan. Nautin suuresti ihanasta ilmasta ja tarmokkaasta ja monipuolisesta linnunlaulusta. Ojassa näkyi jo monta möykkyä sammakonkutua. Toivottavasti se ei paleltunut lumentulon takia. Ei kai sentään. Tuntui suorastaan kevyeltä askeltaa pitkin teitä. Kymmenen litraa askitesta valutettuna mahasta tietysti kevensi painoani kymmenellä kilolla. Kyllä se jo tuntuu jalannousussa. Tänään ei sitten olekaan menemistä liukkaaseen sohjoon.

Poikani tuomista peleistä asensin eilen ensimmäisen koneelleni, nimittäin Fallout III:n. Hiukan piti temppuilla ennen kuin Windows 10 suostui yhteistyöhön, mutta lopulta sain homman toimimaan. Ihana peli! Taitavat jäädä lähiaikoina monet muut tekemiset tekemättä pelaamisen tuiskeessa.

Olen saanut suomennettua kirjan, joka minulla oli työn alla, ja nyt mietin, mitä tekisin sen kanssa. Olisi hienoa saada se julkaistua, mutta tuskin saan ketään edes lukemaan sitä. M/M-romanssit ovat tuntemattomia Suomen kirjallisessa kentässä. Mietin puolitosissani, pitäisikö minun itse perustaa kustantamo niitä varten. Ajatus ei ole lainkaan niin mahdoton kuin miltä kuulostaa. Rahaa sellainen ei tuottaisi, mutta hupia kyllä runsain määrin. Voisi sitä hullumminkin täyttää viimeiset päivänsä. Mitähän kirjaa alkaisin kääntää seuraavaksi? Valinnanvaraa on.

Read Full Post »