Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘suomentaminen’

Tein taas sairaalareissun, tällä kertaa tosin vain kolmen päivän pituisen. Vatsaontelostani laskettiin askitesta reilut 10 litraa. Kummasti keveni olo! Kymmenen litraa vettä painaa kymmenen kiloa. Sellaisen raahaaminen mahalihasten varassa käy työstä, uskokaa pois. Oikeanpuolimmaisessa keuhkossani olevaa nestettä ei poistettu vielä, seuraavalla kerralla sitten. Arvelen mahaontelon täyttyvän tyhjennyskuntoon parissa viikossa. Silloin luvassa on myös mahadreenin asennus. Minusta tulee jonkinlainen kyborg-ihminen kun tyhjennysletkunpätkää sojottaa sieltä täältä, ja minullahan on se siunattu porttikin asennettuna. Siitä oli taas kerran suurta iloa! Hoitsun ei tarvinnut kaivella käsivarsista paikkaa kanyylille, sen kun vain pisti neulan porttiin ja siinä se. Ihana keksintö. Säästää tuskanhikeä sekä potilaalta että hoitajalta.

Tällä kertaa mahadreeninkin asennus kävi aivan huomaamatta. En tuntenut muuta kuin pienen piston kun lääkäri pani puudustusainetta. Edellisellä kerralla lääkärin piti työntää letkua hartiavoimin ennen kuin se meni läpi ties mistä kalvosta, nyt ei ollut puhettakaan mistään sellaisesta. Lääkäreissä on eroja. Täytyy kyllä sanoa, että kohdalleni on osunut etupäässä niitä hyviä.

Minun ei tarvinnut mennä palliatiiviselle polille niin kuin oli suunniteltu, vaan se tuli luokseni sairaalahuoneeseeni kahden lääkärin, sairaanhoitajan ja kolmen opiskelijan voimin. Juttelimme hyvinkin tunnin, lääkitykseni tarkistettiin ja sain paljon tietoja resursseista ja avusta, joita on saatavissani tilani edetessä. Tuli tunne, että olen hyvissä käsissä. Minulla on nyt Oxycodon pysyvänä lääkkeenä, ja tarvittaessa täydennän sitä Oxynormilla. Kivut — pahenemaan päin — pysyvät sillä lailla kurissa, ainakin uskon niin. Tokkuraiseksi lääkkeet tekevät kyllä oloni, mutta on mukavampi leijua autereisessa puolihorteessa kuin vääntelehtiä kivusta. Kokeilkaa itse jos ette usko. Hiukan huolestuttaa, pystynkö enää suomentamaan, mutta jos en niin ei se ole koko maailma. Tuosta tuli mieleeni, että nyt on ihan hiljattain kuollut kaksi Suomen huippusuomentajista, nimittäin Ilona Nykyri ja Liisa Ryömä, en tiedä tarkemmin mihin tauteihin, mutta todennäköisesti syöpään.

En ole vielä täysin vapaa askiteksen valutuksesta, sillä dreenin poistaminen jätti tietenkin jälkeensä reiän, josta nestettä valuu koko ajan. Sitä keräämässä minulla on avannepussi, jota joudunkin tyhjentelemään aika usein. Hyvä niin. Parempihan on että neste valuu ulos eikä jää pullistamaan mahareppanaani. Joku roti senkin kärsimyksen kanssa.

Read Full Post »

Piipahdin apteekissa hakemassa eilen tilaamani Zarziopiikit, valkosolujen kasvun vauhdittajan siis. Ohittaessani paikallista piruntorjuntapatteria sain todistaa herttaista tapahtumaa. Nimittäin kirkon edessä oli linja-autoon nousemassa nuoria ihmisiä reppuineen ja kasseineen. Näin niin monta poninhännän huiskahdusta ja finniä ja huolekasta äitiä ja isää, että arvelin kyseessä olevan leirille lähdössä olevan rippikoululaisporukan. Ilman muuta nousi heti mieleeni etäisiä muistoja omasta rippileiristäni. Meidät vietiin jonnekin korpeen kuorma-auton lavalla. Paikan nimi oli Lapiosalmi, ja se on nykyään hieno eräkeskus. Silloin se oli joukko kakkosnelosista ja muovista rakennettuja hökkeleitä, ilmeisesti armeijalta hankittuja valtavia telttoja ja hupaisia kenttäkäymälöitä. Peseytyminen tapahtui viereisessä järvessä kylmällä vedellä. Saunakin oli mutta sinne en rohjennut mennä kertaakaan. En halua ajatella tämän enempää tuota epämiellyttävää aikaa. Voisin kyllä, niin monta ikävää muistoa nousee siitä helpostikin mieleeni. Ikävien muistojen kaivelussa vain ei ole mitään järkeä.

Aloin tänään suomentaa Bilal’s Breadia. Olin pelännyt että se olisi raskas kääntää, heti ensimmäisessä luvussa kun isoveli raiskaa pikkuveljen, mutta olin väärässä. Kirjailija osaa niin hienosti esittää muutamalla sanalla kaiken mitä lukijan pitääkin tietää heti alkuun. Perheen dynamiikan, perheenjäsenten luonteet, pakolaisperheen sopeutumisen tai sopeutumattomuuden täysin vieraaseen kulttuuriin, kaiken sellaisen. Lukija saa tunteen, että luvassa on vahva lukukomus. Tekstin saattaminen mahdollisimman hyvälle suomenkielelle on valtavan antoisaa ja jännittävää.

Kyseinen kirjailija muuten luuli että suomen- ja ruotsinkieli ovat sama asia. Nuhtelin häntä siitä lempeästi ja arvelin, että jos amerikkalaiset onnistuvat sekoittamaan kaksi niin erilaista kieltä keskenään, he ansaitsevatkin saada Trumpin presidentikseen. Hän vastasi nöyrästi olevansa tietoinen amerikkalaisten tietämättömyydestä ja että juuri siitä Trumpin menestyminen johtuukin.

Olen hiukan kortisonihuumassa ja tiedän sen. Siksi en lähtenyt tänään Turkuun askartelukauppaan kun minuun iski halu hankkia tykötarpeita korvakorujen tekemiseen. Olisin kuitenkin huumaannuksissani sortunut ostamaan kalliita tarvikkeita, joita en osaa enkä pysty käyttämään. Yritän uudestaan sitten kun pääni on selvinnyt. Löysin nimittäin kalupakistani korviskoukkuja, joihin olisi kiva väkertää jotain roikkumaan. Nykyään käytän isävainajan tekemiä malakiittikorviksia. Välillä oli vuosia että en juuri käyttänyt korvakoruja kuin aniharvoin. Nyt minusta tuntuu kivalta kun jotain heilahtelee korvalehdistä. Pieni turhamaisuus tekee elämän hauskemmaksi. Mistä tuli mieleeni, että tein Iltalehdessä olleen ihon ikä -testin. Sen mukaan minulla on alle kolmekymppisen iho. Hyvä että edes jokin kohta on vielä nuori.

Read Full Post »

Tyksistä soitettiin ja ilmoitettiin, että huomiseksi määrätty sytostaattien tiputus on peruutettu. Jokin veriarvoistani on huono, liian matala. Aika nopeaa toimintaa, sillä kävin labrassa vasta tänä aamuna, vieläpä lähimmän terveyskeskuksen labrassa. Verinäytteet sinkoilevat huiman nopeasti kaupunkien välillä. Meni korvieni ohi, mistä arvosta on kysymys. Olen kyllä ihmetellytkin, miksi olen ollut viime aikoina huonossa hapessa, niin sanoakseni. Saamani Carbo-Gemzar-yhdistelmä kuulemma tuppaa laskemaan kyseistä veriarvoa, mikä se sitten liekin. Odotan nyt lääkärin soittavan ja kertovan, mitä asialle tehdään. Tai voihan olla että sytkyhoitsu soittaa kunhan lääkäri on päättänyt, miten homma etenee. Liekö tuolla väliä kuka soittaa kunhan vain asia selviää?

Tämä on aika jännää. Tarkoitan että hoitoni on edennyt vakaasti kuin juna, ilman pahempia komplikaatioita. Olenko nyt astunut ankarammalle taistelukentälle? En millään ehtisi kummitella tautien kanssa kun minulla on yritys pyöritettävänä. No, se kyllä pyörii ihan itse, ja minä vain huvittelen sen kanssa. Kukaan ei joudu puille paljaille vaikka homma heilahtaisi kiville ja minä itse krematorioon.

Olen neuvotellut kirjailijoitten agenttien kanssa ja nyt agentit neuvottelevat kirjailijoitten kanssa. Minua hykerryttää ajatus, että tuolla jossain maailmalla on ihmisiä, jotka pähkäilevät tarjousteni kanssa. Että olenko luotettava ja vakavastiotettava kustantaja, ja niin poispäin. Itse asiassa minulla on jo kaksi kirjaa valmiina julkaistavaksi, mutta toisen kanssa tapahtui pieni kämmi, siitä nimittäin yllättäen puuttuukin yksi luku. En ole itse kääntänyt sitä, mutta käännös on ollut minulla ainakin kymmenen vuotta, joten olisihan minulla ollut aikaa tarkistaa se. Tietenkin voi kysyä, ihan oikeutetusti, miksi en käännä itse puuttuvaa lukua. Hyvä kysymys… Ehkä selviytyisin siitä, mutta teksti on sata vuotta vanhaa ruotsia, eikä minulla edes ole ruotsin sanakirjaa. Ruotsi kun ei ole lempikielieni joukossa, ikävä kyllä. Nuivuuteni juuret ovat ruotsin pakkoluvussa. Onneksi minulla on kääntäjä tiedossa tekstinpätkälle, mutta näin kesälomakaudella homma ottaa aikansa. Eipä tässä ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee, tiedättehän. Julkaisen molemmat kirjat yhtä aikaa sitten kun puuttuva palanen on saatu loksautettua kohdalleen.

Ai niin, parasta aikaa on menossa Smashwordsin kesäkampanja, ja minunkin kirjani ovat siinä mukana. Ehdottomasti suosituimmat näyttävät olevan His Master’s Hand ja High Caves of Um Na Sha. Tuskin ne kiinnnostavat suomalaisia, mutta voin suositella kevyeksi kesälukemiseksi blogikirjaani Kirjoituksia elämästä ja mysteereistä. Luen sitä itsekin toisinaan kun tarvitsen virkistystä elikkä hyvä naurut. Se on vielä pari viikkoa ilmainen, niin että siitä vaan lataamaan ja nauttimaan koko persiellä. Kirjan kannen piirsi nuori kroatialainen ystäväni Kristijan, ja se symboloi oivaltavasti jutusteluni rönsyilyä ja kieppumista sinne tänne kaiken maailman aiheissa.

Read Full Post »

Vappu tuli ja meni ja siitä on ihan pakko kirjoittaa edes jotain muistiin, siis jotta muistaisin että se oli sään puolesta niin hieno etten moista muista kokeneeni. Aaton sää oli jumalainen, ja varsinaisena vappuna oli toistakymmentä astetta lämmintä ja niin suloinen auringonpaiste, että tässä ihan herkistyy kun sitä ajattelee.

Vapunaattona teimme lähisiskon kanssa kerrassaan mittavan, meiksi, kävelylenkin ja kävimme Kaarinan torin reunalla olevassa Naantalin aurinkoisessa leivoskahveilla. Alan vähitellen ymmärtää, mitä hyvää on siinä että alkaa olla iäkäs naisihminen. Sellainen osaa nauttia pikkuruisista asioista, niin kuin nyt vaikka leivoskahveista kauniiina päivänä. Vapunaaton kunniaksi nautimme illemmalla jopa kuohuvaista, puolikuiva Devil’s Rock maistui oikein hyvältä tippaleivän kanssa. Vappu on työläisten ja ylioppilaitten juhla, mikä passasi meillle hyvin, olemmehan molemmat eläkkeellä olevia työläisiä, ja minä olen peräti ylioppilas, uskokoon ken tahtoo.

Myös vapunpäivänä kuljimme yhtä jalkaa ulkona, oli ihan pakko kun sää oli niin sanomattoman epävappumainen. Tallustelimme hiljaksiin penkiltä toiselle. Taisimme pysähtyä myös ainakin yhdelle bussipysäkille. On ollut pakko oppia köpöttelemään hiljaa ja lyhyitä pätkiä kerralla. Istuessamme taas yhdellä penkillä viereemme pysähtyi menevän näköinen auto, jonka kuljettajan puoleisesta etuikkunasta alkoi kuulua painokkaita ja kiukkuisia sanoja. Siskon tyttäret siinä antoivat kuulua mielipiteensä siitä että äitinsä oli jättänyt kännykän kotiin ja siten aiheuttanut heille huolta. Ja taas joimme leivoskahvit ja nautimme suuresti. Niin että tämä vapunseutu on ollut melkein irstailua.

Nyt olenkin sitten sytostaattien takia punkanpohjalla enimmät ajat. Onneksi minulla ei ole mitään erityistä tekemistä, joten voin sairastaa ihan rauhassa. Kuuntelen Celian äänikirjoja siinä samalla. Näköhäiriöt tekevät lukemisen hankalaksi, mutta korvat jaksavat vielä hyvin. Noin kokonaisuutena oloni on kurjahko. Maha sekaisin ja kipeä, on kuvotusta, kolotusta, kaikkea sitä tavallista. Kuumetta ei ole vielä, mutta kyllä sitäkin on luvassa, ainakin kunhan saan Gemzar-tehosteen. Mutta en valita, minähän olen koko ajan paranemaan päin.

Mitähän kirjaa tässä alkaisi kääntää seuraavaksi?

Read Full Post »

Aamu toi yllätyksen: maa oli valkoisena lumesta! Uusi lumi vanhan surma, sanotaan, mutta vanhaa ei kyllä ollut surmattavaksi. Heräsin yöllä jyrähtelyyn ja ajattelin että mahtavaa, kevään ensimmäinen ukonilma! Mutta lumimyrskystä en saanut havaintoa, koska en viitsinyt nousta ihailemaan salamointia, joka olikin melkoista räiskettä.

Eilen tein pitkän sunnuntaikävelylenkin ensimmäisen kerran niin pitkään aikaan etten muistakaan. Nautin suuresti ihanasta ilmasta ja tarmokkaasta ja monipuolisesta linnunlaulusta. Ojassa näkyi jo monta möykkyä sammakonkutua. Toivottavasti se ei paleltunut lumentulon takia. Ei kai sentään. Tuntui suorastaan kevyeltä askeltaa pitkin teitä. Kymmenen litraa askitesta valutettuna mahasta tietysti kevensi painoani kymmenellä kilolla. Kyllä se jo tuntuu jalannousussa. Tänään ei sitten olekaan menemistä liukkaaseen sohjoon.

Poikani tuomista peleistä asensin eilen ensimmäisen koneelleni, nimittäin Fallout III:n. Hiukan piti temppuilla ennen kuin Windows 10 suostui yhteistyöhön, mutta lopulta sain homman toimimaan. Ihana peli! Taitavat jäädä lähiaikoina monet muut tekemiset tekemättä pelaamisen tuiskeessa.

Olen saanut suomennettua kirjan, joka minulla oli työn alla, ja nyt mietin, mitä tekisin sen kanssa. Olisi hienoa saada se julkaistua, mutta tuskin saan ketään edes lukemaan sitä. M/M-romanssit ovat tuntemattomia Suomen kirjallisessa kentässä. Mietin puolitosissani, pitäisikö minun itse perustaa kustantamo niitä varten. Ajatus ei ole lainkaan niin mahdoton kuin miltä kuulostaa. Rahaa sellainen ei tuottaisi, mutta hupia kyllä runsain määrin. Voisi sitä hullumminkin täyttää viimeiset päivänsä. Mitähän kirjaa alkaisin kääntää seuraavaksi? Valinnanvaraa on.

Read Full Post »

Ann Somerville kirjoittaa kauniita sanoja käännöstyöstäni sivustossaan. Kopioin sen tähän piristääkseni itseäni:

The wonderful Paula Merensuo has completed her massive undertaking of love, and made available in Finnish, Needful, the final book in the Remastering Jerna series.

Download free from Smashwords here.

Every so often I am approached out of the blue by someone wanting to translate my books for another market (usually French). I’m never interested because I have nothing to judge their work by and I don’t want to lose control or copyright. I never had any issues like that with Paula. For her, this was a task she undertook purely for the benefit of Finnish lovers of m/m books, and with no thought of recompense at all. From all the feedback I’ve seen or had, her translations have been of the highest calibre, and it’s a pleasure to have these books available to the Finns, without any concerns about quality.

Thank you, Paula.

Read Full Post »

Ilmassa toden totta on kevättä! Tänä aamuna minut herätti ihanista unistani itsepintaisesti toistuva ääni: se oli talitiainen, joka oli asettunut parvekkeeni alla olevaan vaahteraan. Ihan mukava herätys se oli, totta puhuen. Ja lumet sulavat hyvä vauhtia. Pian ovat kävelytietkin siinä mallissa, että meikäläinenkin uskaltautuu kunnon lenkeille. Liukkautta on riittänyt viime aikoina niin että kulkuni on ollut hartaan varovaista. Talven riemuja, sekin. Lunta on yhä sen verran, että vastapäisen koulun lapsukaiset pystyvät hiihtämään urheilutunnillaan. Tunsin kaipuuta suksille kun katselin lasten hiihtämistä. Olen hiihtänyt viimeksi varmaan joskus -80-luvulla. Nyt en edes omista suksia, enkä näillä näkymin aio niitä hankkiakaan. Pelkkä voiteleminen on nykyään niin monimutkaista, että enpä taida viitsiä opetella sitä enää. Jos ei kynttilän hankaaminen suksenpohjiin riitä, olkoon koko touhu. Surullista, toisaalta. Vanhemmiten putoaa auttamatta kehityksen kelkasta jos ei pidä varaansa.

Aloin suomentaa NaNoWriMo-kirjaani, joka on edelleenkin editorini käsiteltävänä. Ei niin että siinä olisi kauheasti virheitä (sanoo hän), mutta hänellä on opintokiireensä, ja hän on auringontarkka. Hyvähän se vain on. Tuntuu hiukan oudolta suomentaa omaa tekstiään. Se on äärettömän vapaata; jos jokin kohta ei tunnu toimivan, voin muuttaa sen vaikka täysin toisenlaiseksi kuin alkutekstissä. Suomennoksesta tulee siis ties kuinka paljon alkuperäisestä poikkeava. Se on aika mahtavaa! Nautin koko persiellä.

Read Full Post »

Older Posts »