Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘suomentaminen’

kva_kansi_pieni
Kun romanttinen viikonloppu San Franciscossa menee puihin, ujo nuori taiteilija Perry Foster palaa ennen aikojaan kotiin ja saa huomata, että asiat voivat aina mennä vieläkin huonommin: hän löytää ruumiin kylpyammeestaan. Ruumiin, jolla on yllään hyvin ruma pikkutakki – ja yhtä rumat sukat. Perry ei tunne vainajaa, mutta siitä ei ole suurta lohtua; millä ihmeen ilveellä kuollut tuntematon on päässyt lukittuun huoneistoon eristyneessä Alstonin kartanossa Vermontin Northeast Kingdomin takametsissä? Perry kääntyy apua saadakseen ”pitkän, tumman ja vihamielisen” entisen laivaston erikoisjoukkojen miehen Nick Renon puoleen – mutta onko Reno ihan sitä miltä näyttää?

Eli viimeisin käännökseni on vihdoinkin julkaistu, taikka on se näköjään julkaistu jo elokuussa, mutta kirjailija ei ole vaivautunut kertomaan minulle tapauksesta, kiireinen henkilö kun on. No, parempi myöhään… Ja onhan se iloinen yllätys kun löytää ykskaks käännöksensä nettikirjakaupasta.

Josh Lanyon on erityisen hyvä henkilökuvauksessa; hänen sankarinsa ovat eläviä ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Tämä tarina on erityisen nautittavan romanttinen, jos niin voi sanoa, ja miksi ei voisi? Ränsistynyt, aavemainen kartano eksentrisine asukkaineen ja mielenkiintoisine historioineen antaa herkullisen taustan nuoren ja naiivin Perryn ja enimmäkseen pahantuulisen ja mammanpoikiin nuivasti suhtautuvan Nick Renon hankalasti kehittyvälle suhteelle.

Read Full Post »

Kesä! Tervapääskyt ovat tulleet, ja jumalattoman suuret sääsket. Vastaavia olen nähnyt vain Viipurissa. Toisaalta ison saa helpommin nitistettyä kuin pienen. Ainakin sen huomaa helpommin. Niin että koolla on väliä.

Pikku kämpässäni vallitsee sekasorto, meneillään on salakavalan vesivuodon jälkien korjaaminen. Patterin vesiputki oli ruikkinut kaikessa hiljaisuudessa siivouskomeron ja seinän väliin herraties kuinka kauan. Missään ei näkynyt vihjettäkään meneillään olevasta tihutyöstä. Kahdessa alapuolellani olevassa huoneistossa vesi ehti tulla seinän läpi, mutta asukkaat eivät huomanneet mitään. Kaikkea sitä. Keittiöni on purettu ja kuivaaja pauhaa siellä tarmokkaasti. Keittiön kamat jääkaappia myöten ovat olohuoneessa. Elän jonkinlaista leirielämää romppeitten keskellä. Remontin etenemisen vauhdista päätellen tätä kestää koko kesän.

Minulla on meneillään taas vesipaasto, kolmas päivä. Saa nähdä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Paastoaminen sinänsä on helppoa, mutta aika tahtoo käydä pitkäksi. Kaikkeen syömiseen liittyvään tuhraantuu yllättävän paljon aikaa. Ja jos ei syö, aikaa riittää tapettavaksi asti. Murhaan sitä mm. flirttailemalla netissä seuranhaluisten miesten kanssa. Niitä riittää, ympäri maailman. Maailmankuva avartuu uusien tuttavuuksien myötä. Tutustuin esimerkiksi mieheen, joka julisti raamatun olevan hänen tärkein kirjansa. Saimme siitä aikaan hauskan debatin.

Viimeistelen juuri viimeisintä käännöstäni. Pääsimme Joshin kanssa yksimielisyyteen kirjan suomenkielisestä nimestä: Katoilevan vainajan arvoitus. Se on tyypillinen lukitun huoneen mysteeri, lisänä ripaus m/m-romanttisia aineksia. Näin ihanalla ilmalla ei vain ole suurta intoa istua koneella editoimassa tekstiä kun voi mennä ulos lusmuilemaan luonnon helmassa. Eihän eläkeläisen toki tarvitsisikaan muuta tehdä kuin lusmuilla.

Read Full Post »

shannon_tk_pieni
Julkaisin vaihteeksi omaakin tuotantoani. Tämän scifi-tarinan aloitin jo joskus viime vuosituhannen puolella, mutta sain sen viimeisteltyä vasta nyt. Mihinpä tässä olisi kiire ollutkaan? Maailmassa on ennestäänkin jo ihan riittävästi kirjoja, ellei suorastaan liikaakin. Kirja löytyy täältä. Jos hinta tuntuu aivan ylivoimaiselta, minulta saa ilmaiskoodin arvostelijankappaletta varten.

pelit ja seuraukset_ pieni

Tämä kirja on jatkoa Jernan uusi isäntä -kirjalle. Kolmas osa on vielä tulossa, suomennan sen sitten joskus joutessani. Kirjan saa toistaiseksi ladata ilmaiseksi täältä.

Read Full Post »

kummitustalo_pieni

En toki ole kirjoittanut tätä kirjaa, suomentanut vain, joskaan suomentaminen ei ole koskaan vain. Kirjan saa ostaa täältä Se on hauska tarina, ryyditettynä ripauksella yliluonnollista toimintaa. Kummitustalo sentään… Josh Lanyon on osaa luoda hyvin eläviä henkilöitä kirjoihinsa. Kirjaa oli nautinnollista suomentaa.

Read Full Post »

14-1-14! Hurmaava päivämäärä, eikö vain? Eilen oli Nuutinpäivä, ihmiselämäni kahdesta suuresta päivästä toinen, syntymäpäivä. Se toinen on kuolinpäivä. Ihmisen kaksi suurta porttia, tulla ja mennä. Syntymäpäiväni oli järjestyksessä kuudeskymmeneskolmas. Edesmennyt vuoteni ei sujunut kovin hyvin, voin enemmän tai vähemmän huonosti, mutta mitäpä noista. Se mikä on ollut, on ollut, ja jos tulee uudestaan, siitä vaan. Elämä kulkee spiraaleina, ja joku niistä joskus jopa ylöspäin.

Eilen sekoilin oikein kunnolla ja jouduin menemään Kelaan selvittelemään asioita. Kaksi tuntia jonotettuani pääsin sisään viimeisenä asiakkaana sille päivälle – en sentään joutunut lähtemään tyhjin käsin. Mikäpä oli odotellessa vuoroaan; Kaarinan uudistettu yhteispalvelupiste on melkein kodikas paikka. Samaan tilaan on soviteltu TE-keskus, Kela ja kaupungin oma palvelupiste. Kelaan oli menossa paljon ihmisiä, joista kaikki eivät suinkaan nauttineet odottelusta niin kuin minä. Vaivutin itseni transsiin ja seikkailin tuonpuoleisessa niin että aikani kului kerrassaan rattoisasti.

Olen kovasti miettinyt eläköitymistä viime aikoina. Se on tuntunut minusta ajatuksenakin jotenkin kuin kuolemantuomiolta. Minulla ei toki ole mitään kuolemista vastaan, siitä ei ole kysymys; minusta vain jonkinlainen periksiantamisen tai uupumuksen haju tuntuu liittyvän eläkkeelle jäämiseen. Mietin asiaa kauan ja hartaasti ja tartuin lopulta härkää sarvista eli laitoin netin kautta eläkehakemuksen vetämään. Jos se menee läpi, astun eläkeläisten alati taajenevaan parveen helmikuun alussa. Työttömyys on alkanut masentaa minua, joten ehkä eläkeläisyys auttaisi minua karistamaan niskoiltani luuseriuden ankeanharmaan manttelin. Mikään ei tietenkään muutu. Mutta koska en aio päästää itseäni tämän alemmaksi, aloin heti suunnitella ulkomaanmatkaa. Menen Zagrebiin pariksi viikoksi kirjoittamaan maalis-huhtikuulla. Voin kirjoittaa missä vain, ja kaipaan päästä tapaamaan poikiani Balkanille.

Kirjoittamisesta puheenollen, kirjani nimeltään Poika joka näki puitten tanssivan on nyt saatavissa myös paperisena Lulusta. En ole vielä saanut käsiini omaa kappalettani, joten en tiedä, tuliko siitä hyvä. Miksipä ei olisi tullut. Noin muuten kääntelen Jernan jatko-osaa nimeltään Games & Consequences. En ole vielä keksinyt sille tarpeeksi iskevää suomenkielistä nimeä. Muuten, sain selville mahdollisen syyn, miksi Josh Lanyon ei antanut minulle lupaa kääntää hänen kirjojaan. Ann Somerville on hyökännyt hänen kimppuunsa melkoisen raivokkaasti netissä useamman kerran väittäen hänen itse asiassa olevan toisia naisia vihaava nainen, joka teeskentelee olevansa mies. Jessussentään, en voi muuta sanoa. Ketä kenenkin sukupuoli kiinnostaa, loppujen lopuksi? Kirjailijan kirjoittama teksti puhuu puolestaan. Kukaan ei kirjoita sukupuolielimillään. Vaikka mistä senkin tietää? Oli miten oli, en ihmettele, jos vaikka Josh luulee minun olevan vihollisen puolella rintamaa. Ihan hullu ajatus; minua ei voisi vähempää kiinnostaa kirjailijoitten keskinäiset kähinät. Kääntäjä kääntää ja sillä siisti. Sukupuolielimistä ja työnteosta tuli mieleeni muuan nuori naispuolisen puuseppä, joka valitti minulle katkerana ettei saa kunnon töitä vaikka on sorvannut itselleen puusta munat. Aitomunaiset vievät kaikki kunnon työpaikat. Saattaa olla tottakin.

Read Full Post »

Sulattelen tässä pikkuhiljaa silmälääkärin lausuntoa. Osallistuin taannoin diabeetikoille tarkoitettuun silmänpohjakuvaukseen, josta sain siis kuulla tulokset. Diabetes ei ole vaurioittanut silmänpohjiani, ainakaan vielä, mutta muuten olen kenties sokea ennen kuin täältä erkanen. Tai ainakin osittain sokea. Riippuu siitäkin, kuinka vanhaksi elän. Suvussa kiertelee makulaa rappeuttava geeni. Olen tiennyt jo pari vuotta, että vasemmassa silmässäni rappeutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Uutta oli tieto, että se on alkanut oikeassakin silmässäni. Paneehan se miettimään, mutta onneksi sentään sokeus ei ole mikään kuolemantuomio. Maailman sivu ovat pärjänneet silmättöminä syntyneetkin. Paljon pahempikin vaivoja on olemassa. Ei niitten ajatteleminen kyllä kauheasti virkistä.

Virkistyksestä puheenollen, alan suomentaa Jernan uuden isännän jatko-osia, joita on kaksi. Ettäkö miksi ihmeessä? Suomentaminen nyt vain on niin hauskaa.

Omakin scifitarinani etenee pikkuhiljaa. Olin taas tänään kirjoittamassa pääkirjastossa Turussa. Siellä on jotenkin niin luovuutta edistävä ilmapiiri. Hiljaisina omiin töihinsä uppoutuneita ihmisiä. Jostain kauempaa kuuluvia elämän ääniä. Teksti siis etenee, mutta kansikuvasta ei ole tietoa. Olen koettanut houkutella piirtämistaitoisia nuoria ystäviäni ryhtymään puuhaan, mutta turhaan. Harmittaa kun en itse osaa piirtää. No, turhapa tuota lienee murehtia. Aina löytyy jokin ratkaisu.

Read Full Post »

Under Her Domain saavutti hiljakkoin premium-statuksen. Minulla on siis nyt kahdeksan kirjaa kansainvälisessä jakelussa, kahdella nimellä ja kahdella kielellä. Aikamoinen saavutus, vaikka itse sanonkin, vuoden sisällä. Omien teelmysteni lisäksi myös käännöksiäni on saatavissa kaikista suurimmista e-kirjamyymälöistä netissä. Paitsi Amazonista. En oikein tykkää sen puulaakin politiikasta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tässä ehtii vielä tehdä.

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »