Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘sytostaattikeijut’

Eilen kävin Tyksissä saamassa kolmannen latingin sytostaatteja. Ensin kävin lääkärin puheilla, joka oli tällä kertaa miespuolinen. Hän tutki ensin kopeloimalla ja sitten ultraamalla, olivatko sytkyt purreet. Olivat, onneksi, kasvain on pienentynyt reilut kaksi senttiä eikä askitesta näy vatsaontelossa. Leikkaus on siis seuraavaksi vuorossa. Kutsu tulee kuulemma parin viikon sisällä, ja varsinainen operaatio on sitten juhannuksen alla. Kysyin lääkäriltä, kuinka paljon suolia aiotaan poistaa, mutta eihän hän tietenkään osannut sanoa sitä vielä. Hän kertoi, että nykyään pyritään leikkelemään suolia sillä silmällä, että avannetta ei tarvitsisi tehdä. Saapa nähdä. Syöpä on tartuttanut vatsapeitteeni sigmasuoleen, joten ainakin sitä joudutaan pätkäisemään. Pitänee varautua henkisesti avanteeseen. Onhan sellainen vaikka kuinka monella ja hyvin pärjäävät.

Lääkärin käsittelyn jälkeen tallustin tunnelia pitkin U-talosta T-taloon saamaan sytostaatit. Olisin saanut kyydinkin, mutta liikunta tekee hyvää, eikä minulla ollut kiirettä. Lonkka pani vastaan, joten kulkuni oli melkoista hankkarointia, mutta pääsin hyvissä ajoin perille tuttuun huoneeseen. Oli hauska nähdä parikin tuttua ihmistä edelliseltä kerralta. Kanyylille löytyi suoni edellistä kertaa helpommin, ja myrkky pääsi tippumaan sinne minne pitikin. Kahden eri aineen tippuminen vei kuutisen tuntia. Tällä kertaa en päässyt sänkyyn, mutta nojatuoli oli mukava; sitä saattoi säätää vaikka mihin asentoon. Ristiselkä ehti silti väsyä istumiseen. Huoneessa hässäköitiinkin nyt hiukan, yksi potilaista sai allergisen kohtauksen, joten tarvittiin lääkäriä. Onneksi potilas toipui nopeasti kohtauksesta. Toistakin lääkäriä tarvittiin, nimittäin anestesialääkärin piti käydä laittamassa kanyyli vanhukselle, jonka suonet olivat niin hauraita ja pieniä että hoitajat eivät onnistuneet löytämään neulalle paikkaa. Ilmeisesti nukutuslääkäreillä on spesiaalikykyjä suonten löytämisessä. Vanhus oli vanha, reilusti yli kahdeksankymmentä. Ajattelin, että en kyllä ehdi sinne asti. Minulla ei riitä sisuksia leikeltäväksi niin pitkäksi aikaa. En kysynyt, mutta oli selvää, että vanhus oli jo menon kelkassa. Askiteksen valtavaksi paisuttama maha mutta muuten hauras pyörätuolipotilas.

Sisareni kuskasi minua taas, kiitos siitä, ja kun hän haki minut hoidon jälkeen, menimme Skanssiin apteekkiin ja syömään. Tankkasimme hartaasti Raxissa. Vaikka valikoimat ovat siellä nykyään jo aika rajoittuneet, siellä saa kyllä mahansa täyteen oikein hyvin. Syötyämme poikkesin dna:n liikkeessä ja ostin iPad Air2:n, jossa on paikka sim-kortille. Päätin, että en enää koskaan mene Tyksiin ilman mahdollisuutta lukea sähköpostini. Entisessä iPadissasi ei ole simmille paikkaa. Kortisonihuumaa lie syyttäminen siitä, että ostin kaikkein kalleimman ja parhaimman version, eli siinä on niin paljon muistia kuin olla voi. Ostin samalla myös prepaid-simmin. Voi olla että se ei ole hyvä; minun pitää ehkä hankkia parempi Soneralta. Minulla oli varaa ostaa niin kallis laite, sillä tämän viikon maanantaina tapahtui ihme: sain kirjastoapurahan, jota en muistanut edes hakeneeni. Summa on ihan mukava, ja sen tarkoitus on auttaa iäkästä kirjailijaa/kääntää. Sellainenhan minä olen, joten raha osui juuri sopivaan kohtaan. Kiitosta vaan siitä!

Tänään minulla on vielä päällä kortisonihuumaus. Jaksoin jopa tehdä ihan kohtuullisen lenkinkin. Kumma kyllä edes lonkkaani ei särkenyt niin kuin vielä eilen. Liekö sekin kortisonin ansiota. Saa nähdä, millaiset kivut iskevät tällä kertaa. Viime kerralla ne olivat aika pahat, eivätkä särkylääkkeeni oikein jaksaneet auttaa. Nyt sain vahvempia, joten ei tässä hätää. Olen kuullut suoraan hevosen suusta, että kolmas kerta voi hyvinkin olla helpompi kuin edelliset. On siinä kyllä logiikkaa: ovathan myrkyt jo syöneet pois hyvä joukon etäpesäkkeitä. Taikka sitten sytkykeijut ovat kantaneet syöpäsoluja pois kiitettävällä ahkeruudella. Nythän niitä on pörräämässä sisälläni taas veres pataljoona ellei peräti divisioona.

Read Full Post »