Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tietotekniikka’

Tätä nykyä pikku kämpässäni vallitsee synkeä tunnelma. Sellainen ukkosmainen. Koskaan ei tiedä, milloin räiskähtää, nimittäin temperamenttini. Olen ollut käsittämättömän huonolla tuulella viime keskiviikosta eli viimekertaisesta sytostaattitiputuksesta asti. On omituista tuntea olevansa äärimmäisen räjähdysherkällä tuulella, minä kun olen normaalisti melko flegmaattinen, ainakin päällisin puolin. Onneksi asun ja elelen yksin, joten raivokohtaukseni pihahtelevat tyhjiin loukkaamatta ketään. Enimmäkseen tietysti riehun vain pääni sisällä. Kaipa alan olla saanut tarpeekseni tästä syöpäläisen elämästä. Tai ainakin olen kirkkaasti tajunnut, että tämä ei tästä enää parane. Paranee tietysti, mutta vain väliaikaisesti. Se suututtaa minua. Suuttumus on toki terve ja aito tunne. Sitä pitää vaalia. Aidot tunteet ovat harvinaisia nykymaailmassa. Väittävät. No jaa.

Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö tälle syksylle. Tulkoon se merkityksi asianmukaisesti muistiin. Oli ihanaa hengitellä parvekkeella raikasta pakkasilmaa aamutuimaan. Olinkin ylhäällä hyvin aikaisin. Nukun nykyään paljon, joten hereilläoloajat osuvat merkillisiin kohtiin.

Tämä päivä on mennyt paitsi kiukutellessa myös tietokoneen kimpussa ähertäen. Satuin löytämään netistä vanhan Dark Sun -pelin, jonka sain jopa toimimaan vaikka se on dos-peli. Pelasin sitä sitten tuntikausia. Ah mitä nostalgiaa! Kyllästyttyäni pelaamiseen aloin opiskella epubien tekemistä alusta asti. Siis koodaamalla. Siihen vasta saakin aikaa tuhraantumaan. Noin muuten olen koettanut nujertaa huonotuulisuuttani mm. katsomalla Star Wars -leffoja. Löysin kirjastosta kolmen leffan kokoelman, siis osat I-III. Ensimmäinen osa oli yhä vieläkin hyvä, mutta kaksi muuta paljon paskempia kuin muistinkaan. Kaipa olen liian kärttyinen paneutuakseni niihin kunnolla. Ne nyt vain ovat tylsiä leffoja. (Makuni tiedetään huonoksi.)

Ravista sokeripuuta -kirja on saanut joltain lukijalta kolme tähteä. Hiukan kohottelin kulmakarvojani sille. Minusta tarina tietysti ansaitsisi täydet viisi tähteä, mutta — kuten lähisiskoni viisaasti huomautti — kaikki eivät pidä sellaisista kirjoista (joissa miehet rakastavat toisiaan). Kun ihmettelin, miksi sitten pitää ostaa ja lukea kirja josta ei pidä, hän arveli kannen olevan niin kauniin että se on johtanut kyseisen lukijan harhaan. Voipi olla niinkin. Itse asiassa kolme tähteä on hieno juttu. Harva lukija viitsii antaa ainuttakaan vaikka pitäisi kirjasta kuinka. Enpä juuri itsekään tule jaelleeksi tähtiä, laiskuuttani.

Parasta jatkaa koodien parissa ennen kuin saan seuraavan kiukuttelukohtauksen ja paiskaan näppiksen hevon kuuseen.

Read Full Post »

Istun ensimmäistä kertaa kirjastossa uuden IPadini kanssa. Hankin tämän turhakkeen juuri siksi, että sen kanssa on helppo lähteä jonnekin pois omasta kämpästä kirjoittamaan. Läppärini on jumalaisen hyvä siihen tarkoitukseen; siksi tämä lelu on turhaakin turhempi. Toisaalta pieni turhuus antaa kummasti maustetta elämälle. Eilen ompelin kapineelle suojapussin nahasta, kirpputoriostos sekin. Ommellessani olin syvästi kiitollinen sisarelleni, joka hiljakkoin lahjoitti minulle sormustimen. Ilman sitä olisi ompelupuuhani ollut huomattavasti vaikeampaa. Tarvitsin fingerporia myös tänään kiinnittäessäni talvitakkiini uutta vetoketjua. Koska takki on muinaisen Tšekkoslovakian armeijan jäämistöä, sen kangas on jämäkkää kuin rautapelti. Ompelukokeeni vaipui synkkyyteen sen edessä. Joten kävin toimeen perinteisellä tavalla, silmäneulalla aseistautuneena. Monen tunnin uurastuksen jälkeen saatoin viimein todeta selvinneeni urakasta kaikella kunnialla. Oli ihanaa voida pukea taas kerran päälleen tuo hieno vaatekappale. Monivuotisen käytön jälkeenkään siinä ei ole havaittavissa kulumisen merkkejä. Vain vetoketjun siis jouduin vaihtamaan.

Naputteluni sujuu jo aika mallikkaasti tällä vempeleellä. Ehkä tosiaan saan aikaiseksi kirjoittaa valmiiksi asti ne monet tarinat, jotka haluavat tulla kerrotuiksi. Juuri nyt on työn alla vanhan scifitarinani Shannonin edistäminen. Myös Aapa, liian kaunis poika, haluaa saada tarinansa julki. Niin että ei tässä ole vaaraa joutua valittamaan, että ei ole mitään tekemistä. Sitä riittää, kun vain riittäisi kuntoa. Se kun on edelleenkin huono. Mutta ei hätää. Jos en jaksa harppoa pitkin askelin, lyhyilläkin etenee kummasti. Varsinkin kun ei ole kiire minnekään.

Read Full Post »