Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘vesipaasto’

Voimallinen päivä tämä Talvipäivänseisaus. Tänä päivänä kannattaa olla varovainen tehdessään taikojaan, sillä ne voivat onnistua odottamattomilla tavoilla. Eipä silti että tekisin taikoja. Tai paljon muutakaan. Olen väsähtänyt ja hiukan huonovointinen. Ehkä on romuska tulossa? Sopivasti jouluksi. Onneksi joulu on lähellä. Silloin siitä pääsee nopeasti ohi, ja kevät voi alkaa tulla. Talvesta ei voi paljoa puhua; sää on kesäinen, sillä erolla että puissa ei ole lehtiä. Maa on aivan sula. Mainitsen sen tässä siksi, että sillä tavalla muistan sen ensi vuoden joulun alla.

Talvipäivänseisaus on siksikin hyvä päivä, että silloin voi huokaista helpotuksesta, koska on selvinnyt pahimmasta pimeydestä. Huomisesta alkaen päivät pitenevät vääjäämättä. Se tekee mielen pohjalle hiljaisen hyvänolon hykerryksen.

Joulusta puheen ollen, olen saanut jopa lahjoja. Se on erittäin epätavallista mutta ei mitenkään epämiellyttävää. Sain uudet Reinot Kajaanin-siskolta, ja Ruotsin-siskolta tuli painava paketti, jossa oli mieluisia kirjoja ja niitten kyytipojaksi niin paljon suklaata että diabetekseni tarttui helmoihinsa ja juoksi karkuun henkensä edestä. Joulukorttejakin olen saanut, vaikka en itse lähetä niitä koskaan kenellekään.

Joulustani tulee erittäin rauhallinen. Viime vuonna vesipaastosin jouluviikon, mutta tänä vuonna en uskalla. Sytostaatit eivät ole vielä poistuneet elimistöstä, ja lisäksi pistelen yhä Klexanea, nyt tosin enää vain yhden piikin päivässä. Pelkään pahoin, että ne aiheuttaisivat niin karmeita tuskia, että niitä ei kestäisi rasvanahka persekään. Luultavasti vietän enimmät ajat joulunseudusta sängyssä ympärilläni kasoittain mielenkiintoisia kirjoja ja valtavasti suklaata.

Kirjoista puheenollen, sain juuri luettua Nick Wilgusin Get Your Shine On -kirjan. Se oli niin hyvä että kertakaikkiaan en voinut laskea sitä käsistäni ennen viimeistä sivua. Se kuuluu samaan sarjaan kuin hänen Sugar Tree -kirjansa, joista myös pidän paljon.

Löysin netistä sellaisenkin kirjan, josta opin uuden menetelmän ruumiista irtautumiseen. Sitä olenkin sitten harrastanut viime aikoina. Kiehtovaa puuhaa. Menetelmiä on monia, ja irtautumista toki tapahtuu spontaanistikin nukkuessa. En pane linkkiä kirjaan, sillä se saattaa olla liian kovaa kamaa tavallisille ihmisille, joita ehkä pelottaa jo ajatuskin siitä, että ihminen voi hypätä ulos lihoistaan ja palata vieläpä takaisinkin. Ja kannattaa muistaa, että taudit ja krempat jäävät liharuumiiseen. Ainakin vähän aikaa voi tuntea olevansa terve ja voimissaan.

Read Full Post »

Tänään päiväkävelylläni huomasin ällistyttävän asian: pystyin kävelemään reipasta vauhtia! Koko talven olen pystynyt vain tallustelemaan hiljaksiin kädet selän takana. Selkä kun on ollut niin jäykkä ja kipeä, että sitä on pitänyt tukea kävellessä. Mutta tänään siis huomasin porhaltavani menemään kuin nuorna ennen, tierat vain sinkoilivat. Se oli ihanaa! Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja maailma niin kaunis kuin olla voi kun on lunta juuri parahultaisesti ja aurinko paistaa. Ällistyttävä kunnon kohoaminen johtuu vesipaastosta, mistäs muusta. Viides päivä alkaa kallistua iltaa kohti, ja oloni sen kuin paranee. Suosittelen lämpimästi, konsti on tehokas eikä maksa mitään. Päinvastoin, samalla tulee säästäneeksi ainakin sen rahan, minkä muuten kantaisi ruokakauppaan.

Onneksi joulu on takanapäin. Se olikin hyvin harmiton, taas kerran. Yksin asumisessa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse kuulla ainuttakaan joululaulua. Ei minulla oikeastaan ole mitään joulua vastaan, se vain on minusta perhejuhla, ja jos ei ole perhettä, ei ole mitään syytä juhliakaan. Siis joulua. Juhliminen noin yleensä on kyllä hyväksi ihmiselle. Edes joskus pitää kyetä irrottautumaan arjesta. Se tekee hyvää sydämelle.

Read Full Post »

Joulu lähestyy, ja sataa lunta. Mahtavaa! Joulussa parasta on se, että se on kohta ohi. Olen oikein hyvin varustautunut sen varalta. Aloitin vesipaaston, joten jouluni sujuu rattoisasti. Ainakaan ei tarvitse miettiä ruokapuolta. Pöydänkulmalla on niin korkea kirjapino, että luettavan puutekaan ei pääse yllättämään. Vanha ystäväni Liskomies käväisi kylässä kauniin naisensa kanssa, ja he toivat joulutähden. Täytyy myöntää, että se on kaunis. Pari korttiakin olen saanut. Toinen niistä tuli velivainajan perheeltä, ja sain sitä kautta melkein kuin terveiset Wanhalta herralta itseltään, hän nimittäin ei ehtinyt oppia nykyistä sukunimeäni, vaan hänen korteissaan oli aina väärä nimi. Ilmeisesti se nimi on ylöskirjoitettu joulukorttilistaan, joten nyt kun sain kortin, siinä oli se väärä nimi. Tai onhan se puoliksi oikein sentään.

Read Full Post »

Kesä! Tervapääskyt ovat tulleet, ja jumalattoman suuret sääsket. Vastaavia olen nähnyt vain Viipurissa. Toisaalta ison saa helpommin nitistettyä kuin pienen. Ainakin sen huomaa helpommin. Niin että koolla on väliä.

Pikku kämpässäni vallitsee sekasorto, meneillään on salakavalan vesivuodon jälkien korjaaminen. Patterin vesiputki oli ruikkinut kaikessa hiljaisuudessa siivouskomeron ja seinän väliin herraties kuinka kauan. Missään ei näkynyt vihjettäkään meneillään olevasta tihutyöstä. Kahdessa alapuolellani olevassa huoneistossa vesi ehti tulla seinän läpi, mutta asukkaat eivät huomanneet mitään. Kaikkea sitä. Keittiöni on purettu ja kuivaaja pauhaa siellä tarmokkaasti. Keittiön kamat jääkaappia myöten ovat olohuoneessa. Elän jonkinlaista leirielämää romppeitten keskellä. Remontin etenemisen vauhdista päätellen tätä kestää koko kesän.

Minulla on meneillään taas vesipaasto, kolmas päivä. Saa nähdä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Paastoaminen sinänsä on helppoa, mutta aika tahtoo käydä pitkäksi. Kaikkeen syömiseen liittyvään tuhraantuu yllättävän paljon aikaa. Ja jos ei syö, aikaa riittää tapettavaksi asti. Murhaan sitä mm. flirttailemalla netissä seuranhaluisten miesten kanssa. Niitä riittää, ympäri maailman. Maailmankuva avartuu uusien tuttavuuksien myötä. Tutustuin esimerkiksi mieheen, joka julisti raamatun olevan hänen tärkein kirjansa. Saimme siitä aikaan hauskan debatin.

Viimeistelen juuri viimeisintä käännöstäni. Pääsimme Joshin kanssa yksimielisyyteen kirjan suomenkielisestä nimestä: Katoilevan vainajan arvoitus. Se on tyypillinen lukitun huoneen mysteeri, lisänä ripaus m/m-romanttisia aineksia. Näin ihanalla ilmalla ei vain ole suurta intoa istua koneella editoimassa tekstiä kun voi mennä ulos lusmuilemaan luonnon helmassa. Eihän eläkeläisen toki tarvitsisikaan muuta tehdä kuin lusmuilla.

Read Full Post »

Arvatkaapa ystäväni mitä kaipaan tällä hetkellä eniten? Tervapääskyjen mielipuolisia kirkaisuja kun ne sukeltelevat parvekkeeni edessä. Vasta silloin minusta tuntuu, että olen selvinnyt kunnialla taas yhdestä talvesta. Tottapuhuen tunnen olevani aika lujalla pohjalla talvesta selviämisen suhteen tällä hetkellä, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhä vielä pitää paikkaansa vanha sanonta jäitten ja hullujen liikkeellelähdöstä keväällä.

Alan hiljalleen sopeutua eläkeläisyyteen. Rahallisesti elintasoni ei muuttunut millään lailla; eläkkeeni on pikkuruinen. Olen kuitenkin pärjännyt vähemmälläkin, joten en valita. Minua kyllä huvittaa suuresti elinaikaodotusvähennys. Siinä on jotain karmealla tavalla vitsikästä. Sain tänään eläkeläiskortinkin, ja aloin heti miettiä, miten voisin käyttää sitä. Ehkä voisin ruveta käymään konserteissa? Se voisi olla antoisaa. Hemmottelen itseäni tällä hetkellä seutulipulla. Se on silkkaa ylellisyyttä. Minun pitää päästä Turkuun kirjastoon, mieluiten joka päivä. Siellä on niin hyvä kirjoittaa ja editoida tekstejä.

Editoimisesta puheenollen, Josh Lanyon pyörsi puheensa ja kysyi, olisinko vielä kiinnostunut kääntämään hänen kirjojaan. Mikä ettei? Satumoisin olin jo kääntänyt omaksi ilokseni yhden hänen kirjoistaan. Se tulee siis ulos lähiaikoina, e-kirjana. Sain sen editoitua ja lähetin eilen Joshille. Laitan linkin esille sitten kun kirja on ilmestynyt. Toisaalta Jernan kakkososan käännöksen editointi on valmistumassa sekin. Sitten tartun Joshin seuraavaan kirjaan. Puuhaa siis riittää, mikä onkin ihanaa.

Noin muuten minulla on meneillään tämän vuoden kolmas vesipaasto. Oloni on tosihyvä, ei nälkää eikä mitään muitakaan vaivoja taikka oireita. En ole päättänyt, kuinka kauan paastoan tällä kertaa. Se riippuu aika paljon siitä, miten saan ajan kulumaan. Paastoamisessa kun on pahinta pitkästyminen.

Read Full Post »

Tämän vuoden toinen vesipaastoni kesti 14 vrk eli tasan kaksi viikkoa. Lääkärini soitti kertoakseen verikokeitten tulokset. Oikeastaan hän ei edes maininnut muita tuloksia kuin sen, että kilpirauhasarvot osoittivat k.o. kapineen olevan totaalisen toimimattomassa tilassa. Kilpirauhaseni, siis. Jos siinä olisi helmeäkään henkeä, siinä olisi näkynyt elonmerkkejä pitkän vesipaaston aikana. Joten napsin siis kiltisti tyroksiinia.

Lääkäri, nuori nainen, piti kauheat madonluvut paaston vaarallisuudesta. Hän ei kysynyt kertaakaan, millainen olo minulla oli. Se ei kumma kyllä kiinnostanut häntä. Kerroin siis kysymättä, että vointini on sataprosenttisesti parempi kuin ennen paastoa. Kaipa lääkäristä on kamalaa jos ei pysty auttamaan potilasta. Kyllähän hän auttoi sen verran, että antoi lähetteitä tutkimuksiin, joitten perusteella tiedän, että minussa ei ole mitään rakenteellista vikaa. Aivotkin ovat terveet, samoin pään verisuonet. Alzheimerista ei näy merkkiäkään. Tosin sisareni huomautti tavanomaisen hilpeään tapaansa, että alzy ei näykään pään kuvissa ennen kuin on jo pitkällä. Jätän huomautuksen omaan arvoonsa. Ainakaan en anna sen masentaa itseäni. Kirottuaan vesipaaston maanrakoon lääkärineitonen nuhteli minua liian nopeasta laihtumisesta, uskokoon ken tahtoo. Tuli mieleen vanha vitsi väärin sammutetusta tulipalosta. Koska olen jo kaiken kokenut, vain ynähtelin myöntävästi enkä sanonut, mitä oikeastaan ajattelin nuoren lääkärin tietämättömyydestä. Sain verikokeitten tulokset käsiini ja näin, että kaikki muut arvot olivat niin hyvät kuin suinkin olla voivat. Niin että se siitä vesipaaston vaarallisuudesta. Nyt elän paastojen välistä tankkausaikaa. Minussa on vielä paljon myrkkyjä jäljellä. Ne pitää ajaa ulos pikkuhiljaa. Kaikkea ei voi saada täysin pois, ja uuttahan kerääntyy elimistöön koko ajan. Sitä ei voi estää millään ilveellä tässä sivistyneessä maailmassamme.

Read Full Post »

Tänään näppäsin viimeisen pisteen scifitarinaani, työnimeltään Shannon. Että tuntui hyvältä, olenhan aloittanut sen kirjoittamisen jo viime vuosituhannen puolella. Hiljaa hyvä tulee… Tietenkään kirja ei ole vielä valmis, se tarvitsee vielä paljon editointia, mutta sehän onkin hauskin vaihe kirjanteossa. Tekstissä on varmasti vielä paljon hiottavaa. Kokonaisuudessaan siitä tuli aivan erilainen kuin ajattelin silloin kauan sitten aloitellessani tarinaa. Se on aivan tavallista. Tietenkin tekstini muuttuu, muutunhan itsekin koko ajan. Mitähän keskeneräistä tarinaani alan kertoa seuraavaksi? En tiedä vielä itsekään. Ehkä Aapa, liian kaunis poika, haluaa kertoa tarinansa. Tai sitten on Pain in my ass, jonka teaser on hyvin kauppansa tekevä Taming Brad. Tai Poika-trilogian seuraava osa Mies jota perhoset rakastivat. Tai… onhan niitä. En valitse itse, ikävä kyllä, vaan tarinat haluavat tulla kerrotuiksi silloin kuin haluavat. Muuten, kaikki kirjani ovat tämän viikon (nyt on menossa Read an ebook week) Smashwordsissa ilmaisia, sunnuntaihin asti. Hyvin niitä onkin latailtu. Toivottavasti ihmiset myös lukevat mitä lataavat.

Aloitin taas uuden vesipaaston, josta on nyt meneillään 11. vuorokausi. En itsekään tiedä vielä, kuinka kauan jatkan tällä kertaa. Kuulostelen tuntemuksiani ja toimin niitten pohjalta. Toistaiseksi oloni on verrattoman hyvä. Ensimmäisen paaston helvetillisistä kivuista ei ole tietoakaan. Teen myös niin sanottua oil pullingia, eli purskuttelen öljyä suussani joka aamu. Se poistaa myrkkyjä ja bakteereita. Tosin en mene siitä takuuseen. Voihan se olla uskonasiakin. Oli miten oli, sekin on niin helppo ja halpa tekniikkaa, että päätin kokeilla sitä. Paastolla on hauska sivuvaikutus, nimittäin laihtuminen. Tähän mennessä olen laihtunut pian parikymmentä kiloa, melko rumasti. Naamani on romahtanut kun rasva ei enää täytä poskia. En välitä. Ei minun tarvitsekaan näyttää kauniilta. Tässä iässä siitä on vain haittaa. Öljyvedon lisäksi olen ruvennut valmistamaan itse deodoranttini. Se on helppoa, ja ainekset ovat halpoja. Teolliset dödöt eivät ole mitenkään kovin terveellisiä hangattavia kainaloihinsa. Kaipa minä olen jotenkin hurahtanut terveellisyyteen. Väsyin siihen että olin huonossa kunnossa ilman mitään syytä. Ehkä syynä olivat elimistööni kerääntyneet myrkyt. Paastoaminen auttaa ajamaan ne ulos.

Read Full Post »

Older Posts »