Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Z. A. Maxfield’

pmk_pienin Pitkä matka kotiin on nyt ilmestynyt kaiken kansan saatavaksi. Se on mahdottoman mukava kirja jos on tarkoitus viihtyä muutaman tunnin ajan lukemalla tarinaa, jossa on jännitystä, romantiikkkaa, seksiä ja ripaus mystiikkaa. Mitä muuta ihminen voisikaan kaivata viihtyäkseen? No jaa, varmasti joku voi keksiä monta muutakin viihtymistä edesauttavaa asiaa. Ja hyvä niin, emmehän me ihmiset ole samanlaisia.

Tosiaan toivon, että lukijat löytävät tämän kirjan. Se ei ole edes kallis. Minusta on tärkeää, että e-kirjat eivät ole tolkuttoman kalliita. Tätä kirjaa oli erityisen hauska suomentaa, sillä sen juonessa on käänteitä, jotka onnistuvat yllättämään. Päähenkilöt ovat nuoria, alle kolmekymppisiä, mikä antaa tarinalle oman viehätyksensä. Vaikka tarinassa onkin synkkä juonikuvio pohjalla, se ei ole ahdistava; kirjailija osaa kuljettaa juonta hänelle ominaisella rentoudella. Z. A. Maxfieldin kirjat ovatkin erittäin suosittuja ja rakastettuja, eikä syyttä. Olen ylpeä siitä että onnistuin saamaan häneltä edes nämä kaksi kirjaa julkaistavakseni.

NaNoWriMo-urakkani etenee vakaaseen tahtiin, muisteluksiani on syntynyt jo reilusti yli 17 000 sanaa. Mikäli kaikki menee putkeen, saavutan tavoitteen eli 50 000 sanaa hyvissä ajoin ennen kuun loppua. On aivan ihmeellistä, kuinka paljon asioita nousee mieleen kun oikein paneutuu muistelemaan.

Yllä satoi lunta, ja lumisade jatkuu yhä. Pakkasta on kuusi astetta, ja lumiaurat ja kaikenmoiset muut kolauskoneet jyristävät tarmokkaasti pitkin katuja ja pihoja. Hiukan hirvittää ajatus lähteä ulos. Onkohan siellä kuinkakin liukasta? Saatan joutua lähtemään lähimmälle pakettiautomaatille, sillä odottelen että saisin uuden Koboni. Tilasin sen Verkkokaupasta heti kun kuulin, että sieltä saa taas muitakin Kobon malleja kuin surkean huonoa Glowta. Tilasin karvalakkimallin eli Auran. En tarvitse sen hienompaa kapinetta.

Muuten ei kuulu hirveämpiä. Koetan nauttia talvesta, nyt kun se vihdoin tuli.

Read Full Post »

Perheyksikkö on nyt ilmestynyt. Itse asiassa se on voinut olla saatavilla jo ties kuinka kauan, en vain ole tiennyt sitä. Tänä aamuna tuli mieleeni katsoa, onko se jo pantu myyntiin, ja onhan se. Mukava yllätys. Omaa tyhmyyttäni voin syyttää siitä että mieleeni ei tullut aikaisemmin tarkistaa tilannetta. Tuskin tässä kuitenkaan ehti tapahtua mitään kamalaa.

Oli hauska päivittää kotisivu ja heittää someen linkit kirjaan. Toivon hartaasti, että ihmiset löytävät kirjan. Se on hyvä. Sen lukeminen antaa mukavia hetkiä. Sellaiset ovat minusta äärettömän tärkeitä kaiken stressin ja ahdistuksen lomassa. Itse en tunne kumpaakaan, mutta näen niitten niittävän synkkää satoa ympärilläni joka pävä. Toki minuakin hatuttaa toisinaan raskaasti, mutta se lie ymmärrettävää terveyteni tilan huomioon ottaen. Alan olla lopen kyllästynyt sytostaatteihin. Ne hidastavat aivotoimintaani ja laiskistuttavat minut niin että en viitsi tehdä yhtään mitään sellaista, joka ei ole kivaa. Pelkkä tekemisen tärkeys tai järkevyys eivät saa minua tarttumaan tekemiseen. Ehei. Mieluummin vaikka vain makaan reporankana sängyn päällä tekosyynäni ajatella sinisiä ajatuksia kuin Konsta Pylkkänen. Ajattelusta ei vain tule oikein mitään. Ajatukseni eivät ole sinisiä vaan kankeita ja paksuja ja valkoisia kuin turilaan toukat kompostikasassa. Mönkivät hyvin hitaasti sinne tänne vailla mitään tolkkua.

Keuhkoemboliani tuntuvat katoavan aika sutjakkaasti. Pahinta niissä on happivaje, joka on aika tylsä ilmiö. Panee tallustamaan hyvin hitaasti. Nyt kuljen jo suhteellisen hyvin, välillä reippaastikin. Normaalielämässä ei tule ajatelleeksikaan, kuinka tärkeää hapensaanti on ihmisen lihalliselle olemukselle. Varsinkin jos sitä olemusta on raskaanpuoleista raahata mukanaan. Ilman sitä tässä ulottuvuudessa ei voi operoida, joten turha tässä on kitistä. En kitisekään, itse asiassa, vaan nautin täysillä tästä päivästä. Alan editoida seuraavaksi julkaistavan kirjan tekstiä. Se edustaa tekemisten parhautta se.

Read Full Post »